Vankkurit Vancouveriin

Puolentoista viikon kuluttua se käynnistyy - reilun kahden viikon rankka penkkiurheilurupeama maailman parhaiden talviurheilijoiden suoritusten parissa. On siis aika tarjoilla vihdoin Talviolympialaisten BS-ennakkopaketti kaikkien kaupallisten ja julkisten versioiden kylkeen! Mitään kattavaa breakdownia ei ole kuitenkaan luvassa, koska substanssiosaaminen tai myyntitaidot ja röyhkeys eivät kanna tässä toimituksessa moiseen suoritukseen. Joka tapauksessa siellä kotisohvilla syyhyää jo monella satunnaisemmallakin penkkipungertajalla muukin kuin päänahka ja varpaanvälit. On siis aika katsoa tulevaisuuteen eli mitä Me Suomalaiset voitamme tai ne hermoheikot urheilijat häviävät noissa talvisissa turnajaisissa...

Suomen olympiakomitea asetti peräti raamatullisen luvun kaksitoista mitalitavoitteeksi. Menestys on mukavaa ja pessimismi ikävää, mutta uskon tuon tavoitteen jäävän haaveeksi. Suomesta lähtee kisoihin monia mitalikelpoisia urheilijoita, mutta kyllä niitä suuntaa Brittiläiseen Kolumbiaan muualtakin. Profetoinkin tulevaa talvikisasesonkia siten, että voittoja ja tappioita tulee päämaun ollessa pistesijoissa. Olympialaisia ei kannata seurata vain ja ainoastaan hampaat irvessä suomalaisten menestys- ja menetysmahdollisuuksia mielessä pyöritellen. Tulevat kisat ovat ehdottomasti talvista urheilujuhlaa, jossa kanadalaisittain päähuomion saavat ehdottomasti miesten jääkiekko sekä curling.

Minun suositukseni on, että itse kukin penkkiurheilusta edes hieman pitävä seuraa kerrankin kisoja laveamman väripaletin mukaan. Keskittyminen pelkkään jääkiekkoon tai hiihtoon ja mäkihyppyyn osoittaa selkeää ajatusmaailman rajoittuneisuutta talvisten kisailujen tiimoilta. Jos menet hienoon ravintolaan syömään ja valitset pääruoaksi taas sen saman hyvän, varman pihviannoksen, sekä jätät alku- ja pääruoat vähälle makustelulle, et ymmärrä hyvän ruoan päälle. Mikäli kuuntelet aina poppia tai iskelmää, katselet toistuvasti actionia ja komediaa, vaan jätät muut tyylilajit kokemusmaailmasi ulkopuolelle, ei sinua voi sanoa todelliseksi musiikin tai elokuvien ystäväksi. Well, you get the point. And if you don't, it's not my but your bad.

Toki useimpien on käytävä töissä myös kisojen aikana, joten öiset lätkämatsit ja iltamyöhän sukseilut voi jäädä vähille. No, toimikaa niissä raameissa mitä saitte! Itse mehustelen sillä aatoksella, että työttömälle yökukkujalle nämä talviolympialaiset tulevat niin otolliseen aikaan! Käykää te työlliset töissä, kun meikäpoika valvoo ja penkkiurheilee koko sielunsa syvyydestä! No joo, ei se niin matala ole, että tällä pohjaan pääsisi... Jutun opetus taitaa kuitenkin olla se, että pas...kakat kortit eivät aina olekaan niin kovin pas...kakat. Vähästä on riemu revittävä.

Ja nyt viimein hieman katsausta Vancouverin olympialaisten lajivalikoimaan sekä maamme mahtaviin edustajiin.

Murtomaahiihto. Suurin osa mitaleista tulee murtsikkasukset jalassa. Viestejä on kaksi sekä miehillä että naisilla ja henkilökohtaisia lajeja neljä kumpaisellakin. Naiset saavuttavat 3-5 mitalia ja miehet 1-3 mitalia, kulta tullee todennäköisimmin naisten viestistä. Lisäksi pistesijoja ropisee, osa yllätyksinä, toiset pettymyksiä. Saarinen ottaa mitalin, Roposellakin on omaan mitaliin vihdoin saumat. Kuitusesta ei tiedä: kestääkö selkä, mitä tekee Jari? Muranen ja ikuinen varajäsen Sarasoja varmistanevat joukkuemenestyksen. Miesten puolella kuluneen talven nimi on ollut Heikkinen. Voi tulla jopa kultaa, voi päättyä myös romahdukseen. Siis yksittäinen kisa. Nousiaisella ja Jauhojärvellä on pienet saumat mitaliin, mutta toiveet lepäävät paljolti joukkuekisoissa.

Mäkihyppy. Suomalaisten eniten arvostama laji, jostakin ihmeen syystä, kulkee itävaltalaiskomennossa yhden Ammannin kera. Ahonen on ilmeisesti pistesijoilla, mutta mitaliin on omat mahdollisuutensa. Muilla kotkilla ailahtelee niin paljon, että pistesijat ovat tiukassa. Toki Mr. Olli voi olla kolmen joukossa tai vastavuoroisesti karsiutua. Joukkuekisasta ehkä pronssia, muutoin pistesijoihin on tyytyminen. Mieluusti olen kyllä väärässä.

Yhdistetty. Onneksi on Manninen. Ilman häntä ei joukkuekisasta tulisi varmasti menestystä, nytkään ei välttämättä. Koivurannalla ja Mannisella on saumoja mitaleille, mutta pistesijoille jääminen ei olisi iso yllätys vaan itse asiassa odotettavaa. Seuratkaa kovia paluita: Mannisen ohella Gottwald ja Lodwick. Veikkaan yhtä pronssia.

Ampumahiihto. Suksilajien nykyinen kuningas, ehdottomasti. Seuratkaa ihmeessä, jos ette vielä ole tajunnut tämän lajin vetovoimaa! Mäkäräinen päässee pisteille, mitali vaatii kovan onnistumisen. Jälleen yksi comeback, Puurunen voi yltää lähelle kymmenen joukkoa, jos natsaa. Naisissa Saksa ja Ruotsin kaksikko vievät kotiin kaulakoruja, miehissä Norjan tykit ja Itävalta ovat seuraamisen arvoisia. Venäläisistä ei voi sanoa mitään varmasti.

Alppihiihto. Poutiaisen varassa mennään, muiden pistesijat olisivat mieluinen yllätys. Yksi mitali tai pari pistesijaa tulossa, Suomeen siis. Kuka on kisojen 'nistitykki: Raich, Hirscher, Cuche vai Miller; Vonn, M. Riesch vai Zettel? Ainakin miesten syöksy on pakollinen rasti ja vieläpä heti kisojen alussa.

Lumilautailu. Miesten halfpipessa on kova kilpailu, joten varmaa mitalia odottavat vain typerykset. Piiroisen ja Korven johdolla päästään pisteille, mutta laatat ovat tiukassa. Toivottavasti onnistuu kuten Torinossa. Paripujottelusta ja naisten kisoista en osaa sanoa mitään, kun en ole niitä lainkaan seurannut.

Freestyle. Miesten kumpareissa suomalaiset ovat olleet kovia, mutta nyt menee putki poikki. Hienoa, jos pisteille pääsevät, lähinnä Luusua tai Ronkainen kokemuksen turvin. Skicross uutena lajina voi tarjota mielenkiintoisia taisteluita miesten sarjassa, jossa on suomalaisedustuskin.

Pikaluistelu. Suomen menestystoiveet ovat Poutalan varassa, 500 metriä kannattaa katsoa. Kenties jopa mitali, mutta ainakin pisteille päästään. Koskela on kaukana parhaastaan. Pidempiä luistelumatkoja ei ole tullut seurattua ennen kisoja, ehkä korjaan tuon epäkohdan.

Short track. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Etelä-Korean menestyslaji, jota ei juuri näy olympialaisten välissä.

Taitoluistelu. Kisojen taiteellisin laji, jota kannattaa katsoa vaikkapa jääkiekon vastikkeena. Itseäni kiinnostavat eniten naisten ja miesten yksinluistelut. On muuten aivan turha odottaa mitalia Suomeen, vaikka Lepistö ja Korpi ovatkin tavattoman taitavia ja tietysti kauniita nuoria urheilijanaisia. Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta tulee sellaisia naisluistelijoita, jotka väistämättä vievät korut kotiin. Suomalaiset tavoittelevat sijoja 6-10. Miesten puolella kovat paluut värittävät kisaa.

Jääkiekko. Suurimman huuman ja toiveiden laji. Viime kisoissa kaikki sujui liiankin hyvin finaaliin asti, nyt ei taida olla asiaa semifinaalia pidemmälle. Katselin viime viikonloppuna rostereita, ja seitsemän on edelleen suurta. Pienemmistä pyrkivät kiusaamaan isompiaan Sveitsin johdolla. Suomen vahvuudet, maalivahdit ja joukkuepelaaminen, voivat auttaa neljän joukkoon, mutta viimeistelyn ontuminen voi tärvellä monen penkkiurheilijan riemun ja perhe-elämän pariksi viikoksi. Kanukit odottanevat vesi kielellä kisojen päättyvän riemuvoittoon venäläisistä. Nämä kaksi ovatkin pelaajistoltaan muiden yläpuolella ja luultavasti Final Fourissa. Amerikkalaisilla on nyt hyvät mahdollisuudet estää Ruotsin, Tshekin ja Suomen toiveiden toteutuminen. Slovakia kaatunee puolustuspäähänsä. Suomi sijoilla 3-6.
Niin, pelaavathan naisetkin toki kiekkoa. Veljeni sanoi sen, minkä moni muukin vahvistaa. Ei se naisten lätkä vaan kiinnosta. Ainoastaan Kanadan ja USAn välinen mittelö kuulunee varmasti omiin valintoihini, ja kanukit vienevät sen. Suomi voi hyvin olla taas neljäs, tietysti Ruotsin takana.

Curling. Ei tulla näissä kisoissa nänniin suomalaisittain, mutta lajin ratkaisut täytyy seurata kuitenkin. Curling on ymmärtääkseni käsittämättömän suosittua Kanadassa, joten hallissa riittää tunnelmaa.

Kelkkailu. Olipa se ohjas-, ratti- tai skeletonkelkkailua, niin enpä osaa sanoa asiasta juuri mitään. Ei ole ollut seurantaa päällä koko talvena, joten ainoa exposure tullee olympialaisissa. Suurin menestys mennee Keski-Eurooppaan.

Mitä siis jää käteen? Suomen saldo tullee mitaleissa olemaan 8-10, ja saanemme vihdoin uuden talvikisojen olympiavoittajan Samppa Lajusen 2002 menestysten jälkeen. Se on varmaa, että mitaleita ei tule Torinon kisoista poikkeavasti laajasta lajikirjosta. Maastohiihto on taas huomion keskiössä, vaikka suurimmat jutut kirjoitetaan lätkästä. No, reilun kahden viikon kisarupeama on yövalvomisineen kova koetus karaistuneillekin penkkiurheilijoille. Teen nyt pari lupausta, jotta saadaan seurannasta henkilökohtaisesti hieman jännittävämpää.

1. Jokainen suomalaismitali sysätköön minut liikkumaan: 40 minuuttia kullasta, 30 hopeasta ja 20 pronssista. Liikun toki muutenkin eli en lähde tyhjästä ähkimään. Huono menestys pakottaa minut myös kuntoilemaan.

2. Pyrin kirjoittamaan tässä osoitteessa henkilökohtaista kisaseurantaani päivittäin. Ei tule näin pitkää juttua, ei riitä aika siihen.

Lämäistään tähän loppuun vielä muutama seuraamisen arvoinen, erityisesti olympialaisiin ja suurkisoihin liittyvä seikka:

Varsinkin suksilajeissa voi bongata varsin eksoottisia edustajia. Muistissa ovat muun muassa kenialaiset hiihtäjät, senegalilaiset syöksylaskijat, jamaikalaiset kelkkailijat ja grönlantilaiset ampumahiihtäjät. Monille jo osallistuminen on voitto.

Itävalta ja Norja ovat pieniä, suuria talviurheilumaita reilusti Suomen edellä.

Kisojen kliimakseja: miesten syöksylasku, curlingfinaali, jääkiekon semifinaalit ja loppuottelu. On niitä toki muitakin, mutta Kanadassa kun ollaan...

Kisojen mahdolliset antikliimaksit: miesten 50 km hiihto, sovussa sujutellaan ja Northug voittaa loppukirin; Kanada kokee yllätystappion lätkässä ennen finaalia; Wada nousee valitettavasti keskiöön, kun kusessa on ekstroja; joku teloo itsensä alppirinteissä pahasti. Ennakkosuosikkien epäonnistuminen yleensäkin lässäyttää tunnelman kannattajien parissa.

Kisojen mälli ja tälli: Herman Maierin voltit 1998, Ruutu vs. Jagr 2006, short trackin joukkokolari. Kuka tai ketkä kaatuvat tai törmäävät itsensä osaksi olympiahistoriaa?

Talviolympialaiset ovat joka tapauksessa hieno tapahtuma, jota kannattaa seurata muutoinkin kuin suomalaismenestystä uhoten tahi surkutellen. Kesäkisoihin verrattuna talvikisat ovat vielä paremmin käsityskyvyn rajoissa, mutta toki niitä seurataan verrattain harvoissa maissa tosissaan. Kisoista saa enemmän irti, jos on mahdollista vetää itsekin hokkarit tai monot jalkaan sen sijaan että vetäisi herneen nenään. Oma innokkuuteni talviolympialaisia kohtaan juontuu pitkälti lapsuuden kokemuksista, kun porukalla matkittiin milloin ketäkin huipputekijää sukset tai luistimet jalassa tai maila kourassa.

Nyt täytyy koettaa saada reilusti vastinetta tv-lupamaksurahoilleen. Toivottavasti liian moni YLEn selostaja ei mesoa liiaksi (Hannula, Mertaranta prkl) tai touhua puusilmineen siellä selostamossa (Teronen, Hänninen prkl). Antakaa selostajat katsojillenne lisäarvoa, älkääkä vain selittäkö fiksuille katsojille jo kuvasta ja äänestä selviäviä asioita! Satusetä Wallenius taitaa puuttua remmistä...

Kisakuume kohoaa. Onko sinut jo rokotettu?

Go, Crazy Canucks! And yes, how appropriate. We are in Vancouver!