Aijaijai, nyt alkaa jo BS-kisatoimitus hyytyä. Sen vuoksi tulee tämänpäiväinen editio jo reilusti väärän vuorokauden puolella, myös Vancouverin ajassa. Ukko rupesi piiputtamaan edellisen kovan lumilautailu / pikaluistelu / jääkiekkoyön jäljiltä eikä herännyt 'torkuiltaan' kuin vasta kahdeksan tuntia myöhemmin. No, penkkiurheilu vaatii yhtälailla lepoa kuin mikä tahansa muukin aktiviteetti...
Vähäiset opetustyöt hieman painavat kisaseurannan päälle, kun pitäisi opetuksia valmistella ja pitää sekä kokeita korjata. Rutiinilla rupeaa jo menemään, mutta kisat jäävät kyllä välistä toiselle silmälle. Tänä iltana pitäisi vielä lähteä valmennusfirman pippaloihin, joista tullaan kyllä ajoissa kotiin viikonlopun opetuksiin keskittymään... siis katsomaan kisoja.
Viime yö oli suomalaisittain varsin hiljainen, mitä nyt naarasleijonia pyöritettiin. Osaahan toki moni suomalainen naiskiekkoilija luistella, mutta se ei yksin riitä. Maaleja ei saada tehtyä, kun laukominen on järkyttävän kesyä. Mailaa ja kiekkoakin on osattava käsitellä jääkiekko-nimisessä pelissä. Miesten turnauksessa nähtiin ensimmäiset yllätykset, kun kanukit ja veli-venäläiset joutuivat omilla tahoillaan ex-rankkarikisaan. Mikä lie maalilaukauskisa se nyt sitten onkin. Jäi pannahinen vieköön nyt näkemättä nuo, samaten Australian olympiakulta naisten lumikourussa. Miesten taitoluistelun huimat ratkaisut kertailin koosteesta, ja oikein meni tuomarointi näin amatöörin silmin arvioituna.
Kisasisupussi päivältä kuusi oli ehdottomasti Ruotsin Pärson, joka edellispäiväisen syöksytällinsä jälkeen kapusi mäkeen ja lopulta voitti superkombista pronssia. Norjalaiset ja pari yllättäjää itäisestä Euroopasta juhlivat ampumahiihdossa, sinänsä hienoja kisoja. Suomalaisten suoritukset olivat yhtä laimean mitäänsanomattomia kuin käsittämättömät keltavalkoiset kisa-asunsa.
Taas pitää hieman kommentoida selostajien ja YLEn urheilutoimituksen touhuja. Heti kun saatiin yksi mitali sillä mehustellaan joka helkkarin välissä. Todennäköisesti se halfpipen kansansuosio unohtuu jälleen nopeasti arjen koittaessa, vaikka siitä touhusta voisi ainakin asenteen tasolla ottaa oppia perinteisissä urheilulajeissa. Lökäpöksypojatkin haluavat menestyä vaan eivät hampaat irvessä - tai hitostako minä sen tiedän. Luulen kai.
Selostajien mielenkiintoiset ääntämykset tuovat huumoriarvoa toisinaan tylsiinkin kisahetkiin. Otetaanpa pari esimerkkiä:
1. Parivaljakko Tapola&Ikola ampumahiihdossa: Sieltä tulee Slovenian Hurjat, vielä on hetken aikaa kärkeen. Ei kyllä ehdi, mutta hyvää kisaa hiihtää Hurjat. Toim. huom. Kyseessä on Slovenian Pavol Hurajt, tuttu mies mc:stä, ja nimi oikein ruudussa.
Papparaiset kyllä tietävät lajista paljon, mutta aivan liian usein ovat täysin hukassa kisatapahtumista. Montakin minuuttia voi mennä, ennen kuin ukot havaitsevat selkeästi kotikatsomossa nähtyjä asioita.
2. Vanha kunnon melutoosa Antsa Mertaranta USA-NOR -matsissa: Pärisee, Pärisee, hyvin pyörii kiekko Norjan puolustusalueella. Toim. huom. USAn Zach Parise se siellä kiekkoa pyörittää Norjan puolustusalueella.
No, tämähän on vain hauskaa eikä suinkaan typerää kuten Anteron kohdalla usein on.
Nyt pitää lopetella, koska työt painaa päälle. Ne vähätkin. Man has gotta do what man has gotta do. Kisablogi tosin jatkuu päivästä toiseen, kun niin itselleni lupasin. Ai niin, se liikuntalupaus mitaleista. Piiroinen veti hopeaa, joten menin kuntosalille treenaamaan 40 minuutiksi. Sikäli tuo oli hyvä porkkana, että punttisali ei ole minulle mikään luontevin osoite. Olenhan mallia kukkakeppi tai ehkä paremmin heinäseiväs. Bis frueher (U-umlaut puuttuu, joten tuttu kisagrafiikkakorjaus).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti