tiistai 27. marraskuuta 2012

Tali ihan taloiksi

Urheilulehti 47/2012, 22.12.2012:
Helsingistä loppuu rakentamistila kesken. Mihin lisää asuntoja? Ilmainen vinkki: Länsi-Helsingissä, vain kuusi kilometriä keskustasta, on 18-reikäinen Talin golfkenttä. (pieni kaneetti sivun laidassa)

Näin näppärästi sanailee muuan Topias Kauhala, jonkin sortin urheilutoimittaja. Ehkäpä, parahin Topias, ajattelit olevasi oikein taitava tässä pienessä heitossa, jota ei oikeastaan pitäisi edes nostaa esille. Sen verran tavanomaista rutinaa se on. Toisaalta sainpa vihdoin syyn palata tähän aiheeseen, joka synnytti myös Suomen golfpiireissä jonkinmoista parran pärinää taannoin. Ja otsikko oli tietysti jo valmiina.

Olen penkkiurheilumies, arkiliikkuja ja golffari. Usein kertoessani harrastuksestani törmään siihen vanhaan ennakkoluuloon, että golfhan se vasta eliitin harrastus on. Toisaalta onhan se kiva kuulua eliittiin! Ja jos minä niin sitten koko Suomen keskiluokka varmaankin. Tällä kertaa väite esitetään lehdessä, joka julistautuu Suomen parhaaksi urheilun saralla. Kritiikki kuuluu asiaan, mutta sen pitää olla perusteltua ja monipuolista. Yksittäiset heitot kuuluvat tätä nykyä some-sukupolven päivittäiseen repertuaariin, vaikka niitä kaikilla muillakin foorumeilla toki alati viljellään.

Talin kartanon mailla on tosiaan golfkenttä, vieläpä 18-reikäinen ja Suomen vanhin. Jäsenjono on pitkä, vaikka jotkin vaikutusvaltaiset tahot ovat sen kuulemma ohittaneet. Pelaamaan ei pääse joka jannu hetken mielenjohteesta eivätkä kaikki Helsingin Golfklubin jäsenetkään taida olla ihan tässä päivässä ja arkisissa ongelmissa kiinni. Helsingissä tarvitaan kaavoitettavaa tonttimaata, joten eiköhän korvata eliitin kolopallopuisto betoniviidakolla. Samalla voisimme tutkailla muitakin vaihtoehtoja ihan maallikkopohjalta, koska kaikkihan me olemme kaavoittamiseen päteviä.

Toinen suosikkikohde tonttimaaksi on vanha Malmin lentokenttä. Sieltäkin saataisiin hyvää tilaa, jos vain jokin ympäryskunta ottaisi pienkonekentän riesakseen. Malmin kenttää voidaan myös puolustaa historiallisin perustein, mutta ei sinnekään tavallinen veronmaksaja pääse tuosta vaan telmimään.

Entäs sitten siirtolapuutarhat. Ne voitaisiin myös kaavoittaa, sillä onhan se tonttimaa ryytimaata arvokkaampaa. Saataisiin eri puolille Helsinkiä useita uusiokohteita - Tali, Vallila, Herttoniemi vain muutamia mainitakseni. Kuten julkisille golfkentille myös siirtolapuutarhoihin pääsee kyllä tietyille poluille kuka vain kävelemään. Kaikki vain eivät pääse pottua viljelemään ja mökkielämää viettämään aivan kivikaupungin välittömään läheisyyteen.

Keskuspuisto on kiva juttu, mutta moniko metsästä vieraantuvassa pääkaupungissamme todella hyödyntää siellä muuta kuin hiekkateitä. Ehkäpä voitaisiin samalla arvioida, olisiko parempi kaataa puut ja pystyttää tilalle massatuotantona monikerrostorppia kasvavalle senioreiden joukolle.

Santahamina tonteiksi. Eihän Helsingin rajojen sisällä tarvita myöskään armeijan varuskunta-aluetta. Tukekaamme rauhan tietä ja kauniiden rantojen tuomia bisnesmahdollisuuksia. Sieltä Santahaminan kulmilta voisi muuten löytyä jokunen pienempi saarikin tulevien merellisten kaupunginosien pohjaksi.

Viikin pellot ovat nyt hyödyntämättä. Ei kun bulvaanit asialla ja metroon pieni sivuhaara. Jälleen lisätilaa Helsingin kasvulle. Korkeasaaresta myös eksoottiset eläimet vapaaksi ja nostokurjet aitaukseen saman tien!

Topias on futismiehiä. Eihän kuningas jalkapallokaan voi jäädä Helsingin kasvun tielle. Muutama vanha potkupallokenttä voitaisiin myös muuttaa kerrostaloyhtiön alustaksi. Eihän ne lapset enää ulkona viitsi pelata, kun voi palloilla virtuaalimaailmassa. Ja toisaalta saataisiin kenties muutama ulkomaalaistaustainen lähiönuori potkimaan sitä palloa vaikka ostarin pihassa. Brasilia! Afrikka! Huuhkajat arvokisoihin uusvanhoin kikoin 2030-luvulla. Ja HuMu-työryhmän hengessä kaikkien lajien suorituspaikat Stadissa liipasimelle, jos ei ala mitaleita ropisemaan. Asunnon tarvitsee jokainen, urheilua ei niinkään. Kävellä voi vaikka kolmatta linjaa, juosta tyhjän päälläkin.

Ja sitten vielä hieman metropolipolitiikkaa. Talin vieressä, Espoon puolella, on Vermo. Kaviouran voi myös vetää jonnekin kehien ulkopuolelle, jolloin vapautuu lisää hyvää rakennusmaata. Espoo ja Vantaa ovat metsää täynnä, katsokaapa vaikka teräslinnun ikkunasta seuraavan kerran, kun valoisaan aikaan taivaalta laskeudutte. Karttakin saattaa vähän auttaa hahmotuskykyisiä.

No niin, rauhoitutaanpa. Ihmisillä tuntuu olevan suunnaton tarve heitellä ilmoille kaikenlaisia populistisia purkauksia. Metropolialueen todellinen kehittäminen ei vain lähde käyntiin kateuden virittämistä yksittäisistä roiskaisuista. Länsimaisissa kaupunkirakenteissa autoilu lohkaisee usein järjettömän paljon tilaa, mutta sitä ei saa edes kyseenalaistaa. Useimmat ihmiset kuitenkin kaipaavat kaupunkirakenteeseen puistoja ja muita vastaavia alueita, jotka pehmentävät elinympäristöä. 

Helsinkiä voidaan tiivistää monin konstein eikä Suomen golfin syntykodin tuhoaminen olisi kovin järkevää toimintaa. Todelliset urheiluihmiset eivät edes heittele tuollaisia juttuja paitsi leikillään, laji-ihmiset sen sijaan näin tekevät. Suomessa kateus on tosin maan tapa. Olisi sinänsä mielenkiintoista kuulla, mitä Museovirasto, erilaiset perinneyhdistykset ja kansalaisliikkeet olisivat Talin asvaltoimisesta mieltä. Vähän on meillä täällä ihmisvilinässä tilaa, jos ei yksi golfkenttä mahdu pääkaupungin keskustan lähiseudulle. Historiallisista syistä on maailmalla lukuisia kenttiä paljon kalliimmilla ja ahtaammilla paikoilla.

Se on aika selvää, että uusia golfkenttiä ei tuollaisille Talin kartanon tyyppisille paikoille enää voi tehdä. Nykyaika tuo sellaisia kenttiä kuin Vuosaari entiselle maankaatopaikalle tai Tapiola Golf vanhalle kaatopaikalle. Kannattaa käydä tutustumassa niihin maisemiin ilman eväänä olevia golfantipatioita! Jos jonkun mielestä näissä paikoissa on golf huono juttu niin sitten on ehkä syytä tarkistaa pää aivotärähdyksen varalta. Sepä onkin monessa joukkuepallopelissä liian tavallista.

Alkuun palatakseni, kenties tässäkin tapauksessa piikki toisten suuntaan lähti huonona hetkenä. Ehkäpä Topias oli palloilemassa Talin futiskentällä siinä golfkentän 2. ja 4. väylien tuntumassa. Ruoho aidan toisella on tunnetusti vihreämpää, minkä havaittuaan toimittajaparka halusi tuhota moisen hankalasti käsitettävän liikuntapaikan. Futiskenttä se on toista maata: ei erilaisia ruohoalueita, hiekkakuoppia, vesiesteitä tai puita - vain tasaista vihreää peltoa, joka on helppo ymmärtää.

PS. Nyt tuli blogin century break. Sataan postaukseen pääseminen kesti lähes kolme vuotta. Vanha vika vaivaa, vaikea on päästä alkuun, vaikka pää tulvii aiheita ja sanottavaa. Jatkan kritiikin, huumorin ja vakavien aiheiden linjalla. Elämä lyhyt, teksti pitkä!