Oletteko nähneet elokuvia, joissa se kunnollinen kaveri jää aina langalle soittelemaan, vaikka olisi usein parasta mitä on tarjolla? Niitähän riittää ja tosipohjaakin taitaa olla.
Yksi kalenterivuosi on taas päättymäisillään eikä näin voi enää jatkaa. Yksinäisyys on kaikista pahinta, koska mikään saavutus ei tunnu lopulta miltään ja vastoinkäymiset tuntuvat herkästi liian suurilta. Onneksi en ole täysin yksin, mutta paikalla jumittaminen täytyy saada loppumaan. Nyt vedetään niin sanotusti höyryillä, kun alkaa ukosta polttoaine loppua. En jaksa antaa itsestäni parasta töissä enkä läheisten ihmisten parissa, kun olen tyytymätön elämäntilanteeseeni. Jos en tätä kertoisi, eivät useimmat tuttavani varmaankaan mitään arvaisi.
Vaadin itseltäni paljon vaan en aivan liikaa kuten takavuosina. En halua rakentaa elämääni teeskentelyn varaan, olipa kyse ihmissuhteista tai työurasta. En suostu muiden pompoteltavaksi enää, mutta koville on ottanut päästä eroon liiallisesta kiltteydestä. Minulle on turha tulla lässyttämään, aukomaan päätä tai lirkuttelemaan, jos ei ole valmis yllättäviin vastauksiin. Tunnustan virheeni, pyydän anteeksi, annan kiitosta, autan voimieni mukaan, edellytän parempaa. Näytän sen, jos minua sattuu. Haastan ihmiset ympärilläni ajattelemaan elämää enemmän. Sen lupaan niissä rajoissa, joissa elän.
Ei hätää! Minulla ei ole mitään tarvetta käyttäytyä tylyn tuntuisesti ellei vastapuoli sitä toiminnallaan saa esiin. Ajattelemattomuus ei kelpaa syyksi huonojen tapojen jatkamiseen, tietoinen typerä käytös suorastaan vaatii ulkopuolista puuttumista. Nyt saa riittää minunkin satuttaminen, oli syy mikä hyvänsä.
Silti olen edelleen pohjimmiltaan kärsivällinen ja lempeä mies, joka ei halua loukata muita. Liekö sitten perimä, kasvatus tai vakaumus.
On varsin pirullista, kun ei jaksa olla iloinen muiden puolesta vaan jatkuvasti kokee kipua nähdessään toisten onnea. Ja toisaalta usein huomaan, että ihmiset eivät osaa arvostaa ihmissuhteitaan. Sepä vielä entisestään suututtaa, kun itse ei tunnu pääsevän osalliseksi mahdollisuudesta rakentaa perhettä. Olen aivan ehdottomasti perheihminen eikä elämäni monista hyvistä puolistaan huolimatta tunnu kaiken kaikkiaan onnelliselta ilman perhettä. Onnekseni minulla on sentään läheiset välit sisaruksiini.
Joku voisi sanoa, että hanki lemmikki. Ei auta paeta tosiasioita, tässä ei musti tai mirri nyt riitä. Toisaalta voisihan niitä naisia lähteä niin sanotusti metsästämään, sillä kaikki miehethän niin toimivat. Paskapuhetta! Kaikki teeskentelyyn perustuva on tuomittu epäonnistumaan lopulta. En ole vain normijannu vaan myös paljon enemmän. Tai ehkäpä lähdenkin jahtiin lopulta, jos kaunistelematta sanottuna vitutus tarpeeksi kohoaa. Jos ei hyvällä niin sitten pahalla, sanotaan.
Kun elämä ajaa tekemään tekoja, jotka tietää huonoiksi omatunnolleen, repii se sisintä. Ja turha muuten on kenenkään tulla hurskastelemaan, se jos mikä minua voimakkaasti syljettää. Itse asiassa olen jo jonkin aikaa toiminut useissa tilanteissa sillä periaatteella, että annan takaisin sanojeni ja ajatusteni voimalla, jos joku tulee eteeni hölmöilemään. Eipä ole muuten enää paljon tullut halpahintaisia neuvoja ja pään aukomista. Ehkä se tietynlainen kypsyminen huokuu ulospäin.
Kulunut vuosi on toki tuonut minulle paljon hyvää. Minulla on kyky tulla hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa, mutta se yleinen pintataso ei tuo täyttymystä minulle mitenkään. Osaan kohdata lapset ja vanhukset, miehet ja naiset, suomalaiset ja ulkomaiset, he joilla on asemaa sekä he joilla sitä ei ole. Kaikki lähtee avoimuudesta, kiinnostuksesta ja nöyryydestä. Pintaliitäjät ja kaikenlaiset feikit, heitä en jaksa. Kovia kokeneet ihmiset, jotka ovat löytäneet jonkin rakentavan syyn nousta uudestaan jaloilleen, heidän seurastaan nautin.
Olen kuullut useasti, että minun pitäisi kirjoittaa enemmän. Myös joitakin puheitani on muisteltu vielä vuosien jälkeenkin. Lisäksi minut ilmeisesti tunnetaan kaverina, joka saa ihmiset nauramaan muillakin kuin niillä halvoilla kikoilla. Ilmeisesti kyky yhdistää toisaalta muoto ja sisältö, toisaalta syvällinen ajattelu ja huumori on sekä harvinainen että vaikeasti käsitettävä. Kunpa jaksaisin etsiä minulle sopivaa tapaa työstää kokemukseni yhteiseksi hyväksi. Yksinäisyys on kaverimiehelle kryptoniittiä, mutta sen lääkitseminen saa hänet puhkeamaan todella kukkaan. Kenties.
Taistelen edelleen pääasiallisen heikkouteni kanssa jatkuvasti. Tuumin asioita usein liikaa ennen kuin pääsen alkuun. Silloinkin, kun ulkopuolinen saattaa luulla minun päässeen rivakasti käyntiin, on sisäinen prosessi ollut jo pitkään päällä. Toisaalta alkuun päästyäni vahvuuteni tulevat esiin enkä jätä asioita herkästi kesken. En ole luovuttaja enkä kostaja. Pyrin parempaan. Elin pitkiä aikoja mieli murtuneena vailla itseluottamusta, mutta vähitellen on ääni muuttunut kellossa. Hyvä itseluottamus rakentuu vain itsetuntemuksen kautta - yleensä siihen tarvitaan reilu annos vastoinkäymisiä.
Uusi vuosi alkaa. Nyt on vedettävä niillä vähillä voimilla, joita on jäljellä. Pelaan golfia ja harrastan liikuntaa sopivassa määrin muutenkin. Seuraan urheilua. Tartun esiintymismahdollisuuksiin, mikäli niitä siunaantuu. Laitan ruokaa ja maistelen oluita. Ja täytyy uusille viskilaseillekin arvoistaan käyttöä kehitellä. Kirjoitan tai luen, kun siltä tuntuu. Viljelen elämänmakuista hieman vinoa huumoria. Kuuntelen musiikkia, joka minua jollakin tavoin liikuttaa. Lähden reissuun sopivien tilaisuuksien tullessa ja lavennan hiljakseen tietämystäni kulttuurin eri ulottuvuuksista. Voimia on jostakin saatava, jotta jaksaa kohdata elämän ikävämpiä puolia.
Minä olen se mies, joka on ilmeistä enemmän. Olen intohimoinen, päättäväinen ja tunteikas, vaikka sitä ei ehkä ulospäin moni uskoisikaan. Toivottavasti en turhaudu niin pahasti, että ajaudun tekemään huonoja päätöksiä. Nyt olen niin sanotusti vaa'ankielen asemassa. Kukaan ei jaksa yksikseen, en minäkään. Jos palan loppuun, siitä on haittaa kaikille lähipiirissäni. Eniten minulle itselleni. Muistakaa, että sama pätee teihinkin!
Jos et tunne itseäsi, miten voisit tuntea ketään muutakaan. Opettele olemaan oma itsesi, älä pyri olemaan jokin haavekuva. Aito anteeksipyyntö ja anteeksianto ovat edelleen järisyttäviä tekoja. Myös vuonna 2013.
