tiistai 16. helmikuuta 2010

Olympic Orientals - päivä 4

Aasiassa on porukkaa, joten se näkyy vähitellen yhä useammassa urheilulajissa. Kiina katkaisi Venäjän/NL:n voittokulun komeasti pariluistelussa, etelä-korealaiset ja japanilaiset sprintterit jättivät Poutalan - ja kotikatsomon - harmituksen valtaan. Close but no cigar. Nuo kolme Aasian voimatekijää menestyvät talvilajeissa erityisesti luistinpuolella, sukseilut jäävät yhä enimmäkseen eurooppalaisten kontolle. Ranskalaiset muuten niittävät menestystä varsin yllättävin mitoin ampumahiihdossa, vaikka miesten hienon takaa-ajokisan veikin nimiinsä Ruotsin Ferry. Voi ryökäle, sanoisi finjävel. ;)

Kanadassa kisakuume sen kuin kohoaa, luulisin. Miesten jääkiekkoturnaus on juuri käynnistynyt, ja Kanada avasi vihdoin maalitilinsä sinnikästä Norjaa vastaan. Jää nähtäväksi, mitkä kovat kiekkomaat sortuvat suuriin odotuksiin. Kaikki eivät voi onnistua. Everybody cannot deliver, some have to be at the receiving end. Curling-kivien liu'uttelu on myös alkanut, ja Kanadan kultatili karttuu jo isännän rintaa röyhistäen. (Toim. huom. 2. infinitiivin instruktiivin raiskaamista) On se vaan kumma, että saan löydettyä mielenkiintoa ennakkoon melko yhdentekevistä lajitapahtumista.

Varsin hiljainen suomalaispäivä kisoissa kulkee kohti loppuaan. Minulle henkilökohtaisesti mennyt tiistai oli kuitenkin hyvä päivä, sillä sain tiedon pääsystä työvoimakoulutukseen nimeltä Kemikaalit ympäristössämme. Sisäänpääsyprosentti oli käsittääkseni hieman yli kaksikymmentä. Maaliskuun alusta siirryn siis takaisin selkeään päivärytmiin, joka koostuu opiskelusta ja työharjoittelusta. Yökukkumiset on siis tykitettävä nyt talviolympialaisten aikaan, ja kisojen päätyttyä pitää minun siirtymän lähemmäs tavanomaista työssäkäyvän arkihiipparin elämänrytmiä. Koulutus sinänsä ei tarkoita juuri muuta kuin työtä kenties paremman tulevaisuuden eteen, mutta sitä se ihmisen ja urheilijankin elämä on. Lausuttakoon vielä kiitos kaunis niille kaikille, jotka tavalla tahi toisella ovat tätä työasiaani muistaneet.

Ravinto on sangen tärkeää urheilijalle ja kaikkien muidenkin suoritteiden harjoittajille. Tästäpä rakennan siis vielä kehnon öisen aasinsillan siihen, että omaa kisaseurantaani ja makunystyröitä miellyttääkseni väänsin pellillisen pizzaa. Ja kyllä se pesto sopii vaihtoehtoiseksi kastikepohjaksi, kiitos vinkistä. Toiseksi totesin, että tomaattikastikkeen sävyttäjänä pizzassakin toimii mainiosti pieni määrä chilipaprikaa. Se pitää vain mielestäni käsitellä pannulla hakkeluksena sipulin kera, jonka jälkeen viritellään kastike kokoon ja ajan kanssa kasaan. Tuloksena pientä potkua ja kihelmöintiä täyteläisen, mausteisen, tomaattisen maun täydentäjänä.

Tiedän, ruoka ei nyt sopinut tuohon oriental-teemaan. Jos olet tärvännyt aikaasi näiden blogististen täytteiden parissa, saatat havaita todellisen syyn tematiikan takana. If you look closely, there is a pattern to be seen. Kaksi sakkolenkkiä, olympian ovaalit.

Kisat jatkuvat, sillä penkkiurheilun kestävyyslajista on takana vasta 4/16 etappia. Huomenissa uudet haasteet, sillä selitykset eivät selittämällä lopu. Blogia pukkaa kuin urheilujohtajalla hikeä tiedotustilaisuudessa mitaliputken alkua odottaessa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti