Hyvää ystävänpäivää näin suomalaisessa ajassa jälkikäteen lausuttuna kaikille niille, jotka itseään minun ystäväkseni voisivat tituleerata. Samat toivotukset myös niille, joista kenties tulee minun ystäviäni. Joo, elän sen verran Vancouverin ajassa, että sikäli olen vielä ihan ajoissa näine toivotuksineni. Laskiaissunnuntaikin on vietetty enemmän pullien kuin laskujen parissa. Laskin lähinnä vain leikkiä ja sitäkin oikeastaan varsin rajatusti.
Talviolympialaisten yhdistetyn kisa, etenkin hiihto-osuus, tarjosi jälleen hyvän esimerkin suomalaisesta heikosta suorittamisesta. En nyt tarkoita mitalitaisteluiden karkaamista, Ryynäsen kaatuilua enkä Mannisen tahmeutta. Nuo seikat olivat osin odotettavissa kuten kritiikin kärkenikin. Arvon H-P Hänninen nimittäin veti taas sellaisen suorituksen selostuspuuhissa, että alkoi meikäläistä ottaa päähän onneton suomalaistaso urheiluselostuksen saralla. Missä on Ryynänen, missä? (No, juuri tuli takaa-ajajien ohittamaksi.) Hannu tulee kovaa, enää sata metriä Demongista. (Ei tule, se on kyydistä putoava Ryynänen.) Kobayashi johtaa edelleen, kovaa menee. (Menee, menee toki, mutta kärjessä on kyllä Spillane.) Hoopi veti jälleen niin puusilmät kädessä, että oikein hävetti kuunnella moista sekoilua. Vähän yritti asiantuntija Pelkonen korjailla, mutta ei se riittänyt. Seuratkaa niitä tapahtumia, kotoa käsin näkee näemmä asiat paljon selvemmin!
H-P Hänninen on selostanut YLEssä urheilua niin kauan kuin muistan. Touhu on edelleen melkoista sekoilua varsinkin suomalaisten taistellessa sijoituksista, mutta valitettavasti Hoopi ei ole mikään yksittäistapaus. Samanlaisia verbaalikoheltajia, monotonisia toistelijoita ja havaintorajoitteisia "ammattiselostajia" on aivan liian paljon muitakin. Maikkarin formulatiimi, kuningaskotka-Uotila ja kaksmarkkaa-Nieminen, kaikki wannabe-Mertarannat, Bubi sekä monet muut tekijät häiriköivät tosissaan usean urheilulajin kunnollista seurantaa. Silmät auki ja järki käyttöön, nyt! Opetelkaa paremmiksi alallanne!
Kunnollista, ammattimaista urheiluselostusta kuullakseen on yleensä seurattava brittiläisiä tai amerikkalaisia kanavia, mutta ne eivät tietenkään seuraa monia meille suomalaisille kiintoisia marginaalilajeja. Hyvää selostusta määrittää ammattilaisten laadukas äänenkäyttö, tarkkanäköinen havainnointi ja aito innostuneisuus. Joskus vähäeleisyys toimii, toisinaan voimakas tunteenpalokin on paikallaan. Katsojille on kyettävä tarjoamaan kuvan ja grafiikan välittämän informaation lisäksi täydentävää tietoa, jotta urheilun seurannasta syntyisi mielekäs, merkityksellinen kokonaisuus. Onneksi osa YLEnkin selostajista hallitsee työnsä ainakin kohtuullisesti, jottei seuranta häiriinny vaan pikemminkin täydentyy selostuksesta. Tosin paljon on parantamista, mihinkään bbc- tai espn-tasoon ei päästä.
On kyllä ollut ilo seurata sellaisiakin lajeja, joita ei tavallisina talvina tule katseltua. Tähän mennessä siis pikaluistelu, short track ja kumparelasku, joka juuri saatiin suomalaisen lajin mitaliputken ohella päätökseen. Kanukit saivat vihdoin ensimmäisen olympiavoittajansa kotikentällään, vaikka sitä oli jo yritetty aiemmin Montrealissa '76 ja Calgaryssä '88. Sinnikkyydessä mainio esimerkki oli kuitenkin Latvian Edgars Silovs, joka eilen veti ensin 5000 metriä pikaluisteluhallissa (16:s) ja myöhemmin illalla short trackin 1500metriä (11:s). Saattoi kyllä mennä sijat hieman väärin, mutta se ei ole tässä huomiossa olennaista.
Kolmantena kisapäivänä jatketaan. Suomi on palannut menneeseen, kun kansakunnan mitalinnälkäiset kääntävät jälleen katseensa murtomaahiihtoon. Tuleeko mitaleja tai pisteitä? BS-blogi ja unentarve tulee kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti