Kävinpä tuossa lauantai-iltana pitkästä aikaa elokuvissa, ja katsannossa oli pläjäys nimeltä 2012. Enpä olisi muuten maksanut kymppiä moisesta, mutta inttikaverin kanssa katsastettuna meni tekele kummasti. Jos et halua lukea spoilereita hirtehiseen sävyyn vaan tahdot (?) oikeasti (??) katsoa Emmerichin uutuuden ilman ennakkotietoja, lopeta lukeminen nyt. Toisaalta, voit bongailla elokuvasta muutamia huomioitani vaikka huonon seuran tai tympääntymisen korvikkeeksi. 2012 on kuitenkin ihan metka katastrofileffa vaikkei se mitään elokuvataiteellisesti mullistavaa ole nähnytkään (yes, pun indeed intended).
Tietysti Saksan lahja Hollywoodille, Roland Emmerich siis, lataa taas tauluun entistä mahtipontisempia tuhokuvia. Tekniikka on kummasti mahdollistanut uudenlaiset tuhotavat sitten Independence Dayn ja Day After Tomorrow'n, ja niitä viljelläänkin kiitettävästi. Tuskin tulee yllätyksenä, että maailmanloppu alkaa sattumalta Amerikan ikonisimmista paikoista ja tuhoaa muunkin maailman varsin rivakasti. Kaikki me toki tiedämme, että intialaiset ovat fiksuimpia tutkijoita, kiinalaiset ripeimpiä rakentajia, amerikkalainen vanha raha salaliittojen ydin ja USA:n musta presidentti superhumaani sankari. Tieteisleffojen parhaiden perinteiden mukaisesti on nytkin keksitty loistava selitys maailman tuhoon: neutriinot, nuo näkymättömät partikkelit, lävistävät Maata kuin aikuisviihteessä... No, arvannette kyllä seurauksena olevan räjähdyksen.
En rupea elokuvaa sen suuremmin referoimaan, mutta siitä voitte bongata seuraavia: monta tapaa kaasuttaa karkuun maailmanloppua, särönneestä perusjenkkiperheestä maailman toivon symboliksi, Jackie Chanin näköinen kiinalaistyöläinen, Berlusconi-läppää, Dianan kuolinkolarin lämmittelyä, Kennedy liiskaa presidentin ja Valkoisen talon, sopivat kuvantarkennukset ja maininnat eräistä tuotemerkeistä. Huvittava hahmo on tietysti Woody Harrelsonin tulkitsema salaliittoteoreetikko ja maailmanlopun julistaja Frost. Havaiji on laavasaari...
Mitä tästä tuotoksesta opimme? No, mayojen mukaan on kolme vuotta aikaa. 21.12.2012 tulee, oletteko valmiit? Olisi mulle ainakin ikimuistettava nimipäivä. Kannattaa katsella peruutuspeiliin, jos vaikka maailmanloppu seuraisi kintereillä. Afrikka on hyvä paikka, Hyväntoivonniemi ainakin. Perus(jenkki)perheellä on toivoa, jos iskä näyttää melkein yhtä lupsakalta kuin Hugh Grant ja on salaa mestarikuski ynnä syvyyssukeltaja ja äiskä näyttää supermallilta. Joo, tietysti pitää olla lisäksi sattumalta sosiaaliset suhteet tarpeeksi kunnossa. Pitänee vissiin alkaa kaveerata jonkun lentäjän kanssa näin alkuun. Tiukoista tilanteista selviää vain joutumalla niihin, yhä uudestaan. Pressan tytär on tietysti kuvankaunis ja täydellinen Eeva uuden maailman mustalle tutkija-Aatamille. Niin, outo tekstin otsikko kertoo risteilybisneksen huomisen. Kuin Titanic, tyyliin Nooan ja Star Trekin, kohti Veikka Gustafssonin saavutuksia...
Näitä efektiturboahdettuja maailmanlopun tuhoelokuvia syydetään markkinoille aina vaan ja uudestaan, ainakin mikäli Emmerichistä ja meistä kuluttajista on kiinni. Ei tällaisia tuotoksia oikein voi tosissaan katsoa, mutta camp-henki on hyvä henki. Reilu kymmenvuotiaana nämä olivat mahtavia pätkiä lukuunottamatta vaivaannuttavia herkistely- ja etenkin romantiikkainserttejä. Efektimässäilevä tuhoelokuva on vähän kuin rasvainen lihapiirakka kaikilla mausteilla perjantai-iltana pienessä laitamyötäisessä. Tietyssä, hieman vajaassa mielentilassa maistuu kaveriporukassa pirun hyvältä. Jos ei paremmasta tiedä, niin voihan tätäkin herkkuna pitää. Aina ei olla gourmet-pöydässä tai jos ollaan, niin makuaisti vinoutuu. Teineille ainakin tuntuu maistuvan nämä elokuvateollisuuden Big Macit, vaikka ei ne koskaan näytä ja maistu samalta kuin mainoksissa.
Yli kaksjapuolituntiseksi tabascomaustetuksi pullamössöksi tämä ei yllättäen pitkästyttänyt minua. Kiitos runsaiden koomisuutta tavoittelevien inserttien ja täkyjen oli yhdeksi kerraksi bongailtavaa. En aio kuitenkaan jo paremman makuun päästyäni ryhtyä millekään lihapiirakkadieetille, siinähän menee terveys ja mielikuvitus. Tässäpä oli pitkähkö alku BS-kulttuuritoimituksen arvosteluille. Vertauskuvat ja kieli varmaan muuttuvat jatkossa yhä sekavammiksi, sillä köyhän ainoa huvitus on vilkas mielikuvitus. Nähkää REM-unia. It's the end of the world as we know it...
PS. Kannattaa varata liput m/s USS Enterprise Viking TallinkSiljalle nyt eikä kolmastoista päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti