Morjens, kultsipuppelit! Nykyisin pitää aina tehdä jotakin hätkähdyttävää saadakseen huomiota tai niin ainakin voisi luulla. Minä nyt olen tämmöinen hiljainen ja kiltti mies, joten en kai minä mitään ihmeellistä ole tehnyt aikanani. No, seuraavat jutut ovat kutakuinkin tosia siinä määrin kuin minua tuntevat oikeasti minua tuntevat. Tai jotain sinne päin.
1. Herrahissi. Niin, minä olen ollut herrahississä monen monituista kertaa. Small talkia herra Amiraalin kanssa. Postimies on todellakin eri mies, agenttitouhuja PE:ssä (ei tarkoita nyt polyeteeniä).
2. Presidentti-kahvia. Kyllä, olen käynyt kahvilla Presidentinlinnassa laidalla Kauppatorin. Ja korvapuustia kaupan päälle kyökin puolella. Oli muuten melko mahtavia astioita kuparisia siellä, kyökissä tasavallan presidentin.
3. Naistennaurattaja. Olen ollut naistennaurattaja, useasti. Sillä siellä, missä kaksi tai kolme naista nauraa edes hetken jutuille kolmannen osapuolen (tässä tapauksessa allekirjoittaneen), määräytyy tämä kolmas osapuoli naistennaurattajaksi. Varsinkin, mikäli todistustaakka toteen kyetään näyttämään. Muutama puhe/stand up lienee täyttänyt tuon taakan vaateet...
4. Golfsankari. Minä tein synnyinkuntani ensimmäisen tunnustetun hole-in-one:n, mistä minut palkittiin jo pitkään pölyttyneellä pokaalilla ja lehtijutulla. Pallossa taisi olla edesmenneen Arctic Hotels -ketjun logo. Tein minä toisenkin holarin, muistaakseni punaisella pallolle, punaisella kuin Petterin nenä. Tämä ei sitten liity lainkaan ilmiöön ja kohuun nimeltä Tiger Woods.
5. Pyhäkoulu- ja partiopoika. Kävin pyhäkoulua lähes kymmenen vuotta, mutta enpä ole enää pyhäkoulupoika. Eikä pyhäkoulutäti kyennyt kuulemma selventämään pikku-Tuomolle Pyhän Hengen olemusta. Partiopoika olin lähes yhtä kauan vaan taakse jäänyttä sekin on. Partiotaitokisat eivät menneet ihan yhtä hyvin kuin pikkusiskollani, taisimme kerran tappaa elvyttämällä Anne-nuken ensiapurastilla.
6. Nolla taulussa. Useimmat varmaankin luulevat, että minä saan aina hyviä arvosanoja tenteistä, kokeista ja kuulusteluista. No, huonoina aikoinani sain kerran piirianalyysin tentistä pyöreän nollankin. Kova kolaus silloin vaan ei enää.
7. Punaniskajenkki. Olenpa seuraillut useina vuosina jopa lajia, jota amerikkalaiseksi showpainiksikin nimitetään. Ja tuo aika ei sijoitu murrosiän tienoille vaan vastuulliseen (?) aikuisuuteen. Isot ja vähän pienemmätkin miehet speedoissaan/trikoissaan ratkovat saippuaoopperamaisia erimielisyyksiään väkivallan keinoin. No, kukapa ei toisinaan käyttäisi aikaansa ei niin hovikelpoisten viihdemuotojen parissa. Ehkäpä juuri itseään täynnä olevat tosikot?
8. Triviaalia kilvoitusta. Päähäni on kertynyt monenlaista turhaa tietoa kuten maailman pääkaupungit ja monituisia yksityiskohtia F1-historiasta sun muusta urheiluun liittyvästä. Olen saanut monet turhautumaan Trivial Pursuitissa ja myös TKK-aikoina liikanimen Johnny eli John Doe erään TV-sarjan mukaan.
9. Kuusivarkaissa. Kerran olen ollut, tavallaan. Lieventävä asian haara: isä ja poika kerrankin yhdessä metsätöissä. Olen jouluinen kuusimitta, käsi pystyssä keskisormen pää juuri katossa kiinni. Sitä tarkoittaa määrämittainen, sitäkin. Pakollinen jouluaihe, anteeksi.
10. Monitoimimies, MTM. Puistossa olen ollut, ja metsässä kanssa, töissä siis. Asentanut olen, sähkölaitteita siis, en kotona vaan laitoksessa voiman. Täyttänyt olen maaleja, en palloilla suinkaan vaan purkkeihin ja säkkeihin. Laboratoriossa haistellut olen kemikaaleja, en menestystä, mutta silti tyyliin Breaking Bad mennyt ole en. Tutkinut ja kirjoittanut olen jotakin, en vielä korkealla tasolla mutta kuitenkin toisessa tai kolmannessa kerroksessa. Opettanut olen myös, kemiaa enimmäkseen ilman ihmissuhteiden kemiaa. Siinäpä alternate-CV, it's a living thing.
11. Lemmikkipossu. Minulla on lemmikkinä possu, nimeltänsä Röhnö Sikanen. Muissa rooleissa ovat Pampa-muori, Pimmiliini (se kuuluu pimmiinien sukuun), Pauli Porsas (hihihihi-hiki), Vilma Possu (mahtuis sille pieni tossu) sekä poikanen nimeltä Paavali. Kuulustaako jokseenkin kilipäiseltä? Sitä se onkin. Mies, joka leikkii pehmoleluilla, on pikkulapsi. Hulluudesta syntyy taidetta, ehkä. Voi olla, että minun pitäisi joskus kirjoittaa lastenkirja aikuisille - tai sitten ei.
12. Hiilijalanjälkeni mun. Tiedän ihan fyysisesti, minkä kokoinen on hiilijalanjälkeni. Se on totta. Asia selveni minulle, kun olin 21. vuosisadan alussa töissä höyryvoimalaitoksessa. Siellä fossiilisten polttoaineiden polttopaikassa, hien virratessa mustan hiilikentän ääressä, katsoin maahan ja näin: hiilijalanjälkeni on suurin piirtein kokoa 44. Se nyt tosin riippuu kengän merkistä ja mallista. Ekologiaa vaiko aivan egologiaa? No, jotain tarvittis tehdä kuitennii...
Siinäpä oli ensimmäinen editio, 12 askelta paljastukseen, BS:n 7p-toimitukselta. Enpä voi enää sanoa moisia salaisuuksiksi, mutta miksi pitäisikään. Jos ovat totta laisinkaan... Täältähän nämä löytyvät verkosta, kuin silakat verkosta isoisän ennen muinoin.
Check out/ for more or less to come and go/ with or without doubt/ along or against the flow/ no matter whatever intention or even invention/ but at least intuition.
Olkaa rehellisesti hulluja, sillä muuten olette piilohulluja eli elätte hullussa valheessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti