Blogistiikkaa?

Suomen puolustusvoimissa suositaan sanontaa "ei avauduta", mutta minä käännän ajatuksen nyt toisin päin. Ei avauduta? Ei! Avaudutaan! Siis ei sulkeuduta. Olen kuullut usein neuvoja, joiden mukaan on parempi pitää mölyt mahassa ja turpa tukossa. No, mölyjen säilöminen mahaan johtaa lähinnä vain vatsakipuihin ja lopulta epäkorrekteihin biokaasupurkauksiin. Hevonenkin tietää, että turvan pitäminen tukossa johtaa siihen, että heinät jää syömättä ja lopulta kuolo korjaa. Mistään ei sovi valittaa, koska eihän ne asiat nyt NIIN huonosti ole täällä meillä. Väärin! Tuolla logiikalla juuri kellään ei olisi siis syytä sanoa mistään mitään muuta kuin jotakin turhanpäiväistä optimistisontaa, joka ei oikeastaan merkitse mitään. Ei voi kritisoida asioita, jos ei ole erityisesti kyseisen alan asiantuntija. Ei pidä paikkaansa! Kaikkea saa ja pitää tarkastella nähdäkseni kriittisesti ja reflektiivisesti, mikä ei ole yhtä kuin pessimistisesti ja sisäänpäin lämpiävästi.

Siinäpä vähän esimakua tulevasta. Tuomo-setä, ihan legitiimi kummisetä sentään jo, on joskus tai hieman useamminkin hyvin, hyvin vihainen. Ärrin murrin perkele... Tuomo-setä on myös jo pikkupojasta saakka ollut sangen tykästynyt leikittelemään sanoilla, olivatpa ne lyhyitä tai pitkiä, kotimaisia tai ulkomaisia, helppoja tai vaikeita, mukavia tai ikäviä, kunhan niitä voi väännellä ja käännellä niin muodossa kuin merkityksessäkin. Blogin nimikin on sanaleikki, jota en täysin paljasta. Vinkkejä sen merkityksestä on kuitenkin paljon saatavilla ympäri blogia. Kuljetukselliset asiat ovat suurimittaisten projektien keskiössä varsin todennäköisesti, mutta kaikki alkaa isosta B:stä ja päättyy isoon S:ssään.

Mitä on blogistiikka? No, blogien kirjoittamista kuvataan kai yleensä sanalla bloggaaminen (blogging), joko rungoltaan on lähellä sisäänkirjautumista tahi hakkuita (logging). Jälkimmäisellä on harmittavan huono kaiku esimerkiksi keskisessä Euroopassa, joten en halua joutua väärinkäsityksen johdosta kettinkiaktivismin kohteeksi. Normiblogit ja tavisavautuminen saattaapi olla usein jokseenkin suppeaa eri aspekteissaan, joten tavoitteeni on välttää sitä edes pitkällä tähtäimellä (harvinaistunut laji mm. kansainvälisessä taloudessa). Siis muovasin pienessä päässäni (tai ei se nyt ihan niin pieni taida olla ainakaan fyysisesti) käsitteen blogistiikka, jonka rungon muodostaa logistiikka (logistics). Kun siis siirtelen päässäni prosessoitua elämää erilaisten ruokalajien annospaloina blogiini, toimitan blogistisia asioita (blogistic issues).

Nyt minä teen jotakin, mitä olisi pitänyt tehdä ajat sitten. (Nyt se ainutkin jäljellä oleva lukija ajattelee, että vihdoin se tajuaa lopettaa.) Ehei, lapsi ei osaa lopettaa ennenkuin sattuu. Olen kiinnostunut elämän kirjosta laajasti, minulla on nyt valitettavan paljon vapaata aikaa ja minulla on ajatuksia, osittain jopa vuosikausia erilaisissa liemissä haudottuina, moninaisista asioista. Välistä saatan avautua varsin railakkaasti, joten tämä blogi saattaa suututtaa tai ahdistaa hätäisiä ja kivaan elämään tykästyneitä. (Kirjoitan näemmä siten, kuin tätä joku lukisi. Tätä on reflektio. toim. huom.) Toisaalta pyrin ihan omaksi ilokseni kirjoittamaan muitakin juttuja kuin niitä ärrinmurrin-kategoriaan kuuluvia. Luvassa on siis avautumista yhteiskunnan tilasta, työttömän arjesta, urheilun autuudesta, ruoanlaiton ihmeellisestä maailmasta, pelistä nimeltä golf ja monesta muusta henkilökohtaisen tapahtumahorisontin tavoittavasta ulottuvuudesta. Kaikkia keitoksia ryydittänee erään suosikkimausteeni mustapippurin tavoin musta huumori. Ja tuo ei sitten ollut mikään rodullinen kommentti vaan ennemminkin kymenlaaksolaista taustaani ilmentävä lausahdus...

Oho, lipsahti! Piti kirjoittaman lyhyt aloitusjuttu blogiin, ja se paisui heti kuin turvonnut polvi. Tällaista se on minun elämäni, kun on hämäläinen starttimoottori, kymenlaaksolaiset alavaihteet, savo-karjalaiset ylävaihteet ja pohjalainen moottorin ylikuumeneminen kaiken hyvän päälle. Blogin ulkoasu on toistaiseksi vaillinainen kuten tekijänsäkin, mutta totuteltuani tähän blogistiikan maailmaan tilanne parantunee. Did I disappoint you, did I leave a bad taste to your mouth? Kommentoikaa ihmeessä, jos jaksatte lukea Tuomo-sedän avautumista. Itse tavoittelen tässä alkuunsa lähinnä vain kirjoitustreeniä ja rakentavaa tapaa purkaa pään sisällä vellovaa ajatusmerta. Vinkatkaa, jos tiedätte mielenkiintoisia blogeja (reflektio!) tai muuta vastaavaa. BS-toimitus kiittää!

Summary in english: As you may have noticed this blog is mostly written in gibberish unlike its marketing name. Actually, in this case, gibberish is finnish, which indeed is not gibberish in my point of view. The blogger wishes to summarise that he is interested in various aspects of life, including society critisism, chemistry, food, golf, women (at least some of them) et cetera. All the following writings will probably be spiced with a dose of black humour and word play. To be completely honest the one-man staff of BS wrote this summary only to practise his english. Cheerio!