Nyt on pakko myöntää, että takkia on käännetty. Olen ollut sangen skeptinen Facebookin ja Twitterin suhteen, mutta taitaapa olla tilien perustaminen meikäläisellä tuloillaan. Kun minusta nyt on hyvää vauhtia tulossa jotakin tietotyöläisen tapaista, niin taitaapi olla turha pyristellä vastavirtaan. Taistelu tuulimyllyjä vastaan saa riittää! Don Quijotella oli sentään uskollinen aseenkantaja ja hevonen apunaan - eikä minulla ole mökkiäkään, jonka näkymistä olisin huolissani.
Jos sosiaalinen kommunikaatio vaatii nykyään kavereiden keräämistä Facebookissa, niin sitä tietä on kuljettava. Kun siellä ovat kaikki muutkin, niin miksen minäkin. Nykyisin äänestäminen tärkeistä asioista on lisäksi niin helppoa, että käy klikkailemassa mitä moninaisimpiin juttuihin, statuksiin ja kampanjoihin vain peukkua ylös tai alas! Ave Ceasar! Kuka nyt uurnille raahautuisi tai viitsisi jauhaa tyhjänpäiväisiä kasvotusten satunnaisten kanssaihmisten kanssa. So out of style! Nettiprofiileissa kaikki ovat niin paljon coolimpia.
Varokaapa, sillä kohta pukkaa Twitteriin melkoista onelineria! Olen paskalla... / Ei irtoa, vaikka kuinka väännän. / Musta tuntuu siltä, että ei tunnu miltään. / Tai emmä tiiä. / Persut? WTF! / Ostakaa tabletti, vitun siistii! / God Duffy, Walesin diktaattori. / Ja mähän en ydinvoimaa tartte. / Karalahti, lätkän tulevaisuus. / LOL.
Näin siinä käy, kun vastustaa muutosta. Parempi tehdä kuten enemmistö, ettei joudu selittelemään. Tätä blogiakaan ei lue juuri kukaan, kun ei täällä anneta päivittäisiä muotivinkkejä, lausuta populistia totuuksia, lässytetä lätkästä tai tarjoilla kakkua digitaalisessa muodossa. Olkaapa varovaisia, sillä kohta heiluu peukku ja kaverikutsua pukkaa! Setä Tuomo saapuu sosiaaliseen mediaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti