Viime viikonloppuna se taas tapahtui - tämän vuoden osalta. Legendaarinen 24 Heures du Mans siis. Maailmassa on parhaillaan paljon muutakin hyvää urheilutarjontaa kuin Copa Mundial. Luulin, että tuo kestävyysajojen kuningastapahtuma, yksi moottoriurheilun ehdottomista helmistä olisi vasta viikon myöhemmin. En siis ollut varustautunut, mutta yritin silti hieman seurata moottorimessua ranskalaisessa alkukesässä.
Le Mansin 24 tunnin ajot ovat monesta asiasta kuuluisia. Siellä ovat taistelleet voitoista Ferrarit ja Fordin GT:t, Jaguarit E-tyypistä Silk Cuttiin, vanhan C-sarjan hurjat tykit kuten Porschen 956 ja 962, uuden ajan Audit ja Wankel-moottorilla varustettu Mazda, ainoa japanilainen voittaja-auto. Oman panoksensa kisaan ovat tuoneet niin Jacky Ickx ja Tom Kristensen lukuisine voittoineen, Paul Newman ja Steve McQueen Hollywoodin takavuosien glorioineen (jälkimmäinen filmasi elokuvan Le Mans) kuin suomalaisittain Keke ja JJ, joista vain jälkimmäinen on kyennyt kokonaiskisan voittoon. Kahdesti. Lähes kaikki suuret autonvalmistajat ovat aikojen saatossa yrittäneet voittaa Le Mansissa, mutta parhaiten ovat menestyneet tietenkin Porsche sekä Ferrari ja Audi.
Mikään kilpa-autoilutapahtuma ei kehity ilman kolareita ja onnettomuuksia. Niin on Le Mansinkin laita, sillä juuri tässä tapahtumassa sattui vuonna 1955 moottoriurheilu-historian pahin yksittäinen onnettomuus. Pierre Levegh'n Mercedes sinkoutui pääkatsomaan liki täydestä vauhdista hänen osuttuaan toisen auton perään. Kuskin lisäksi kymmenet katsojat kuolivat, mutta noihin maailmanaikoihin ei kisaa edes keskeytetty. Tuo kuolonkolarihan johti Mersun vetäytymiseen moottoriurheilusta vuosikymmeniksi sekä lajin kieltämiseen lukuisissa maissa. Ilmeisesti Sveitsissä tuo kielto pätee vieläkin.
Mersuun ja onnettomuuksiin liittyy myös minun henkilökohtaisesti voimakkain muistoni 24 tunnin ajon kuninkaasta. Vuonna 1999 Mercedeksen CLK-malli taisteli voitosta tosissaan, mutta siinä oli yksi perustavanlaatuinen vika. Se tuppasi lähtemään ilmojen teillä tietyissä kohdin pitkiä suoria, joita Circuit de la Sarthessa on riittämiin. Katsoimme suoraa lähetystä Eurosportilta sattumalta juuri, kun Mersu revitti Mulsannen jälkeistä suoraa Toyota GT Onen perässä. Yht'äkkiä pienelle nyppylälle tultaessa auton downforce ei enää pitänytkään sitä kiinni radassa vaan se sinkoutui volttisarjan kautta rataa vierustavaan metsikköön. Peter Dumbreck kiittää varmasti onneaan, että Mersun laskeutumiskohdassa ei ollut puita ja auto tuli pohja edellä alas. Jos ette ole tuota ilmalentoa nähneet ettekä järky helposti, niin etsikääpä se vaikka Youtubesta. Niin, saman vuoden harjoituksissa myös muuan M. Webber sai maistaa vastaavaa lentävää starttia...
Mikä tuollaisessa älyttömässä vuorokauden kestävyysajossa kiehtoo? Varmasti huippunopeat autot valtavan pitkillä suorilla, erilaisten luokkien kisailu samanaikaisesti toistensa seassa, kuljettajien vaihdot ja Le Mansin legendaarinen maine. Kisan edetessä kohti ranskalaista suviyötä mystiikka saa uudet mittasuhteet. Yöllä autoista ei näy kuin ajovalojen keilat ja välistä jarruvalot sekä hehkuvat jarrut. Lisäksi viime vuosina kilpureihin on lisätty hohtavat numerotunnisteet. Kestävyysajo on niin kuluttavaa, että tekniset viat ja väsymyksestä johtuvat kuljettajien virheet voivat yllättää milloin tahansa, jolloin varmankin oloiset johtoasemat häviävät nopeasti. Le Mansissa pelkkä raaka nopeus ei riitä, joten usein voittajaksi ovat selvinneet kestävimmät, taktisimmat ja onnekkaimmat eli siis parhaiten virheitä vältelleet.
Vuoden 2010 kilpailu taisi jäädä viimeiseksi, jossa oli vielä neljä kilpaluokkaa: prototyyppien LMP1 ja LMP2 sekä GT-autojen GT1 ja GT2. Kokonaiskisan voitosta käytiin jälleen Ranskan ja Saksan (Peugeotin ja Audin) välinen taistelu eli dieselin voitto oli melko tavalla selviö. No, Saksa ja Audi vei tuon ottelun nimiinsä 3-0. Peugeotin viimevuotinen juhla vaihtui kaikkien autokuntien keskeytykseen, joten Audi palasi voittajaksi. Tosin ei Kristensenin autokunta tällä kertaa eli ei yhdeksättä voittoa. Jälleen se nopeampi auto osoittautui epäluotettavammaksi eikä Gulf-värityksen koristamista Aston Martineista ollut vielä haastajiksi. Mansellin perhetallin yritys sai varhaisen nolon lopun, kun isä-Mansell peruutti Zytekinsä betoniseinään. Jäivät pojat ilman leikkikaluaan, kun isä sen rikkoi heti alkuunsa...
Muissa luokissa voittoon ajettiin HRD ARX -nimeä kantavalla vempeleellä yllättävän kestävissä protokakkosissa, Saleen S7R:llä keskeytysherkissä GT-ykkösissä ja tietenkin Porschen 911:n versiolla GT-kakkosissa. Suomalaismenestystä ei tullut, vaikka kolme omaa poikaamme olikin matkassa mukana. M. Salon kisailut päättyivät jo harjoituksiin autokunnan yhden kuskin telottua itsensä, Palttalan kaveri pakitti Ford GT:n Dunlopin ässistä perä edellä betoniin ja Vilanderin Ferrari-tiimi sentään raahautui maalin luokkansa neljäntenä. Ajokavereina olivat vanhat herrat Jean Alesi ja Giancarlo Fisichella, jonka käsistä Ferrari lipesi jarruvian myötä Indianapolisissa. Tuo sunnuntaiaamun haaveri vei toiveet luokkavoitosta.
En seurannut kovin kattavasti tänäkään vuonna Le Mansin kaksnelosta, koska minulla ei nyt satu Eurosportia olemaan käytössä. Netin välityksellä hieman seurailin kisaa, vaikka yö jäikin pällistelemättä. Veljen kanssa hieman mehusteltiin ajamalla 23 Minutes of Le Mans Grid-pelissä. Lopuksi kehotan jokaista moottoriurheilusta kiinnostunutta perehtymään edes hieman sellaisiin tapahtumiin kuin 24 Heures du Mans ja Indianapolis 500. Eivät formulan ja rallin MM-sarjat vielä vaadi mitään perehtyneisyyttä, jos niitä seuraa kolmosen tahtiin.
Ehkä jonakin päivänä lähitulevaisuudessa (lue elinaikanamme) turha pärisyttäminen on jo lopetettu, sillä eihän se oikein istu ympäristönsuojelun ja huomisen kanssa yksiin. Jokin siinä moottoriurheilussa kuitenkin kiehtoo aivan kuten päihteissä ja sodissakin. Eivät ne juuri hyvää tee, mutta ilmankaan emme osaa olla.
Lopuksi hieman triviaa: vain yksi mies on saavuttanut klassikkotriplan eli voittanut Le Mansissa, Monacon GP:ssä ja Indianapolis 500:ssa. Kyseessä on the british moustache, Damon's Daddy, Graham Hill.
I drove all night to get to you...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti