Reuman valtakunta

Olette kenties huomanneet kuluneella viikolla uutisen Heinolan Reumasairaalan lakkauttamisesta Reumasäätiön konkurssin takia. Itse en ole koskaan käynyt kyseisessä sairaalassa potilaana, omaisena tai missään muussakaan roolissa, mutta en voi välttää ärtymystä asian tiimoilta. Olen vuosia seurannut läheltä ihmistä, jonka on ollut pakko hakea kaikkea mahdollista apua vakavaan reumaan. Heinolan Reumasairaala on ollut ehdottomasti paras hoitopaikka, mikäli olen yhtään oikein ymmärtänyt. Siellä ei ole kuulemma tarvinnut joka ainoa kerta selittää sairaskertomustaan alusta asti auki, koska hoitosuhteet ovat kestäneet usein pitkään. Reumaa sairastavien ei ole tarvinnut jatkuvasti kohdata sitä ymmärtämättömyyttä, mikä nostaa aina päätään tavallisten ihmisten keskuudessa (ja epätavallistenkin).

Nyt tuo reumanhoidon osaamiskeskus lakkautetaan ja hajotetaan, eikä sellaista ammattilaisten keskittymään saada enää varmaankaan koskaan syntymään tänne Suomeen. Onneksi Sosiaali- ja terveysministeriö vakuuttaa, että reumasairaiden hoidon taso ei tule heikkenemään. Mitä muutakaan STM sanoisi? Tämä on selvä heikennys - etenkin lasten reumahoidon osalta. Kuka nyt tuommoista kehtaisi myöntää?

En ole perillä Reumasairaalan lakkauttamiseen johtaneista syistä raapaisua enempää, mutta spekuleeraan silti hieman. Rakas Kansaneläkelaitoksemme vaikutti osaltaan tähän huonoon lopputulokseen, koska potilaita ei enää useinkaan lähetetty saamaan alan parasta hoitoa Heinolaan. Useat sairaanhoitopiirit alkoivat itse hoitaa vaikeitakin reumatapauksia tai niin ainakin luvattiin. Ei potilaita, ei rahaa, ei tarvetta sairaalaan. Ehkä Kelan kaikkitietävät lääkärit tietävätkin paremmin kuin muut. Ainakin he usein mitätöivät Reumasairaalan lääkäreiden diagnooseja ja jopa suorastaan vähättelivät näiden osaamista leipälajissaan. No, Kelan ja vakuutusyhtiöiden superlääkärit ovat etädiagnooseissaan aivan omassa kastissaan kaikkien lekureiden jo muutenkin kunnianarvoisassa joukossa...

Reumasäätiö saattoi kyllä tärvellä omaa talouttaan rakennuttamalla Heinolan sairaalansa viereen kuulemma turhan fiinin hotellin potilaita ja heidän omaisiaan varten. Yhtä kaikki, vakavaa reumaa sairastavat ihmiset joutuvat nyt kärsimään muiden hölmöydestä. Aivan kuin sairaus itsessään ei olisi riittävän riuduttava. Espoossa taitaa tällä hetkellä reumasairaita hoitaa päätoimisesti ruhtinaallisesti yksi lääkäri, joka hukkunee töihinsä. Eihän rikkaassa Espoossa ole montaa moista reuman riuduttamaa ihmispoloa. Ja tämä lienee tilanne vain yhdessä lukuisista Suomen kunnista.

Suomi ei ole enää pitkään aikaan ollut hyvinvointivaltio. Hyvinvoinnin purkuprojekti etenee edelleen kiivasta tahtia ja rikkana rokassa on tämäkin huono uutinen. Lähden viettämään pääsiäistä, joten päätän avautumisen suomalaisen hyvinvoinnin tärvelemisestä tältä erää tähän. Tack och adjö.