Teemaruokaa taas!

Eilen sunnuntaina oli Ranskan kansallispäivä, ja Tour de France suuntasi legendaarisen Mont Ventoux'n huipulle. Siinäpä oli siis syy tehdä hieman teemaruokaa penkkiurheilun iltapäivän ratoksi ja veljesten vatsantäytteeksi. Inspiraatio palasi jälleen meikäläiseen!

Enpä voi sanoa osaavani lainkaan perinteistä ranskalaista ruoanlaittoa, mutta aina voi jotain yrittää. Keittokirjasta kaivoin Tarte Tatinin reseptin, jota tapojeni mukaisesti - vaikkakin ensikertalaisena - hieman muokkasin. Omenoiden sijasta päärynöitä ja karamellisoinnin jälkeen hieman konjakkia antamaan lisää makua. Toimi kuin väärä raha, tätä tehdään vielä monesti.

Toki piti tehdä pääruokakin. Sen virkaa sai nyt toimittaa mausteinen kasvisvuohenjuustokeitto. Tomaatit, kesäkurpitsat, sipulit varsineen ja paprikat ovat nyt parhaimmillaan. Niitä saa hyvin kotimaisina kohtuuhintaan paraikaa. Lisäkkeenä oli uunissa kypsytettyä kokolihamakkaraa sekä luonnollisesti patonkia.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli juuri riittävästi. Velipoika kun on juuri oikeasta syystä kova syömään. Niin, se etappi. Ei se niin eeppinen ollut kuin toivoin, mutta voisi sitä aikansa huonomminkin käyttää. Froome jyräsi kilpakumppaninsa vastustamattomasti, vain vuorikauris Quintana kykeni todella haastamaan. Saganin keuliminen Ventoux alkumetreillä irtioton päätyttyä oli suhteellisen huvittavaa.

Urheilu ja ruoka ovat molemmat parhaimmillaan, kun niihin liittyy suuria tunteita ja elämyksiä. Ei siis hikistä mitalimäärien tuijottamista tai pelkkää vatsantäytettä! Ensi viikonloppuna onkin sitten paikka hakea tematiikkaa golfin vanhimmasta arvokisasta, mutta haggisia en rupea tekemään. Katsotaan, mitä mieleen juolahtaa...

Katsaus tulevaan urheilukesään

Kesä 2013 ei ole mikään suuri urheilukesä sikäli, että on olympilaisten ja jalkapallon suurturnausten välivuosi. Itselleni se ei kuitenkaan ole mikään ongelma, sillä kiinnostusta lukuisiin lajeihin ja tapahtumiin. Suomalaisten menestystä toki toivon ja jännitän, mutta se ei ole enää niin ehdottoman tärkeää kuin joskus taannoin.

Vaikka kesäkelit ovat jo täällä, on silti jäljellä NHL:n neljän parhaan mittelöt. Matsit tulevat öisin mutta edustavat toki parasta jääkiekkoa, joten täytynee edes jokin ratkaisufinaali tuijottaa pöllönä.

F1-kisat ovat olleet viime aikoina kohtuullisen jännittäviä, kiitos uusien renkaiden. Tulin kauden alkaessa hankkineeksi MTV3:n formulapaketin Katsomosta eikä se ole pahan hintainen koko sarjasta. Lisäksi kuva siirtyy melko nätisti HDMI-kaapelilla 40-tuumaiseen tauluun. Suomalaisittain on tietysti myös jännitettävää, vaikka en jaksa innostua väittelemään nuoremman Rosbergin suomalaisuuden puutteesta. Kaveri on vielä enemmän maailmankansalainen kuin isäukkonsa ja tarvitsee samanlaista päättäväisyyttä rökittääkseen tallikaverinsa. Kunhan Vettel ei aina voita niin olen iloinen.

Yleisurheilua kohtaan kiinnostukseni on laskenut kuten useimpien muidenkin perinteisten suomalaislajien suhteen on käynyt. MM-kisat ovat toki tulossa ja muutama suomalaisurheilija on onneksi mahdollisella menestystiellä. Eivätkä kaikki visko keihästä.

Itselleni ykköslaji on jo harrastuksen myötä golf, jota on nyt suomalaisittain hienoa seurata. Major-kisat ovat omaa luokkaansa, sillä muita kisoja pukkaa pari kolme viikossa eri puolilta maailmaa lähes ympäri vuoden. Onneksi täälläkin on mahdollista seurata parhaita kisoja alkuperäisselostuksen kera. Mikko Ilonen on juuri nyt Euroopan Tourin kärkeä ja toivottavasti kohti parasta kauttaan. Roope Kakko ja Kotkan Tapio Pulkkanen ovat esittäneet lupaavia otteita alemmissa kisoissa, samaten aiemmin talvella Joonas Granberg ja Jaakko Mäkitalo Aasian kiertueella. Naisten puolella Minea Blomqvist on pitkästä aikaa osoittanut pirteitä merkkejä. Nyt vaikuttaa siltä, että suomalaiset ammattilaiset alkavat vähitellen löytää oikeaa otetta ammattilaisgolfin rankassa maailmassa.

Mitäs muita lajeja tulee seurattua? Maantiepyöräilyinnostukseni ajoittuu lähinnä Tour de Franceen, muut kisat eivät joitakin yhden päivän klassikoita lukuunottamatta ole täysin kolahtaneet. Toki pyöräilyn suhteen olen skarpannut siten, että tusinan verran suuntaansa tulee kilometrejä kohtuullisen usein työmatkalla. Tenniksen seuraaminen on minulla jäänyt vähiin, kun ei ole Eurosport näkynyt. Nyt ei ole sitä syytä, mutta taitaa silti jäädä sen lajin seuraaminen Grand Slam -finaaleihin ja Jarkko Niemisen matseihin silloin tällöin.

Ratamoottoripyöräilyä täytyy hieman tiirailla, jotta suomalaisten edesottamukset eivät jää täysin näkemättä. NASCAR-kisoja katselen unilääkkeeksi sunnuntai-iltaisin, jos en muuta jaksa. Onhan se kunnon junttimeininkiä amerikkalaisittain, jota lähinnä värittää ison kasan odottelu ja hieman erilaisen käytöskoodin kuskit kuin FIAn sarjoissa. Suunnistusta kohtaan on hieman mielenkiintoa, koska velipoika edelleen hommaan panostaa ja kertoo väliin sellaista taustatietoa, joka ei muuten korviin kulkeutuisi. Suomessa taitaa itse asiassa olla MM-kisat. Jukolan Viesti on tullut valvottua pari vuotta putkeen, viimeksi paikan päällä. Tänä vuonna taitaa se lysti jäädä työmatkan takia sikseen.

Ehkä tulee penkkiurheiltua vähän liikaa, syytän lapsuudessa saatua mallia. Toki on mukavampi rojahtaa sohvalle jännittämään, kun käyn itsekin hikoilemassa ja yrittämässä liikunnallisten taitojen parantamista. Ja sitten vielä höystetään väliin sopivalla ruoalla ja juomalla, kenties teeman kanssa!

Happy Birthday, Mister 31!

Taas tulee yksi vuosi täyteen. Tosin nyt ei ole kovin häävi juhlatunnelma: tökkii töissä, jumittaa vapaalla, lähipiirissäkin riittää vastoinkäymisiä - elämä ei ota edetäkseen. Olen toki elänyt läpi selvästi huonompien aikojenkin.

Lahjaksi haluaisin päätöksen yksinäiselle taipaleelle ja paremmin tukea mennä elämässä eteenpäin. Ihan perusjuttuja, joita ei tosin voi vain helposti ostaa. En yksinkertaisesti jaksa olla tukemassa muita, vaikka kuinka haluaisin, ellen itse saa myös kokea samaa. 

Yritän nyt iloita niistä hyvistä asioista, joita olen saanut osakseni. 31 vuotta matkaa on jo kartuttanut varsin huomattavan henkisen pääoman aineksia, mutta paljon on vielä edessä. Helpompaa olisi varmaan olla tavanomaisempi, mutta se jäänee omakohtaisesti kokematta. Ajattelu ja kokonaisuuksien hahmottaminen eivät ole järin suosittuja vieläkään.

Vähin voimin eteenpäin niin kauan kuin jaksaa. Paljon on vielä mahdollista.

Golfkevään perinteinen käynnistys

Golf on nykyään huipputasolla miljoonabisnestä ja ympärivuotista kisaamista. Historiaa ja perinteitä ei voi kuitenkaan ostaa. Siksi US Mastersin taikavoima puree yhä erityisesti.

Augusta National on kenties tunnetuin golfkenttä maailmassa. Ehkä juuri siksi, että se on ainoa major-kisaa vuosittain isännöivä klubi. Golfin kultakauden parhaat kentänsuunnittelun periaatteet, entisen kauppapuutarhan vihreys ja kukkaloisto, osin vanhoilliset perinteet ja lukemattomat tarinat menneistä kisoista. Tämä on golfarille merkkitapaus kevään koittaessa! Kuin Wimbledon, Stanley Cup, Superbowl, Monacon GP - klassikko.

Kolmas kierros on jo hyvässä vauhdissa. Kohuitta ei ole selvitty tänä vuonna. Ensin kisan nuorin osallistuja koskaan, Kiinan Tianlang Guan sai hitaasta pelistä lyönnin rangaistuksen. Onneksi hän silti selvitti viikonlopun cutin viimeisten joukossa. Rangaistus sinänsä lienee selviö, mutta golfin syöväksikin nimitetystä hitaasti pelistä sopii antaa rankkareita pelaajien nimistä riippumatta!

Suurin hässäkkä saatiin aikaan Tiger Woodsin, kuinkas muuten, ympärille. Wedge-lyönti eilen lipputankoon ja siitä 15. väylän lampeen oli erittäin onneton sattuma, mutta sellainen kuuluu golfin henkeen. No ilmeisesti harmistuksessaan Woods droppasi pallonsa juuri kiusallisen rajamaille sääntötulkinnan suhteen. Välittömästi asiasta ei rangaistu, mutta jopa hylkääminen nousi esille. Lopulta kahden lyönnin rangaistus rapsahti erinäisten asiainhaarain pohjalta, mutta Tiger, lajin historian suurin kassa- ja mediamagneetti, jatkaa kisaa. 

Tästä kuviosta riittää parranpärinää vielä pitkäksi aikaa. Minua on jo aiemmin häirinnyt se, että jälkikäteen on tehty ilmiantoja ja hylätty sinänsä sääntöjen perusteella kilpailijoita. Tässäkin tapauksessa näin olisi varmaan tehty, ellei kyseessä olisi ollut lajin suurin tähti. Ammattilaisgolfin suhteen etenkin olisi tehtävä tärkeitä päätöksiä katsojahavaintojen, pelaajalausuntojen ja kuvamateriaalin käytön pelisäännöistä. Epärehellisyys on tietysti kitkettävä ja sääntötuntemusta parannettava, mutta kukaan ei oikeasti hyödy epämääräisestä kyttäysilmapiiristä.

Keskityn nyt nauttimaan parhaasta golfviihteestä (ehkä Ryder Cupin jälkeen). Kilpailu on yhä todella tasainen ja monen pelaajan voittoa sopisi toivoa. Veikkaukseni näyttävät tosin taas uppoavan...

Ruoka mukaan kuvioihin: Huomenna aion ottaa pientä kulinaarista tematiikkaa etelävaltiolaisittain, onhan Masters Georgian Augustassa. Tai ainakin jotain siihen suuntaan: leivitettyä broileria, paistettuja tomaatteja, persikkapiirasta. Ei mitään Superbowl-tason mättöjuhlaa vaan pienimuotoisempaa teemaherkuttelua virkistämään harmaata arkea!

Nöyrää ei murreta

Muutama ajatus näin pääsiäisenä, jonka keskeiseen sanomaan sisältyy mielestäni olennaisesti nöyryys. Ei siis nöyristely, se on jotain ihan muuta kuin terve nöyryys.

Suomessa vallitsee aivan liiaksi sellainen ajatuskulku, jossa uudet ideat, tilanteet ja epäonnistumiset ammutaan alas rajusti. Viisastellaan jälkikäteen ja haikaillaan sellaisia kultaisia vanhoja aikoja, joita ei todellisuudessa koskaan ollutkaan. Toisaalta täällä ei sanota kaikkeen kyllä kuten monissa maailman kulttuureissa tuntuu olevan tapana. Yhtä kaikki, jokaisella kansakunnalla, yhteisöllä ja yksilöllä on niin hyvät puolensa kuin vajavuutensa. Tärkeä havainto tajuttavaksi vaan ei vielä yksin riittävä.

Miten elää elämäänsä arvokkaasti ja rohkeasti kaikkine vajavuuksineen muttei niiden uhrina?

Minun on vaikea arvostaa ihmisiä, jotka eivät kykene osoittamaan nöyryyttä. Se on aivan keskeistä täällä vajavaisten vaan siltä ainutlaatuisten keskuudessa. Nöyryys vaatii aitoa itsetuntoa, joka rakentuu usein vasta kovienkin vastoinkäymisten kautta. Kun nöyränä ja päättäväisenä kohtaa kiitokset ynnä moitteet, voi vaikuttaa ympäristöönsä yllättävän paljon. Jos lähtee piilottelemaan heikkouksiaan, takertuu niihin aina uudestaan. Silloin antaa pelon hallita itseään.

Historia ei todellakaan ole tylsää. Se on avain tulevaisuuteen. Vain ymmärtämällä itsensä ja ympäristönsä taustoja edes hieman voi olla rakentamassa parempaa tulevaisuutta. Ja harvassa ovat ne epelit, jotka sellaista tavoitetta vastustavat! Itse tiivistäisin tavoitteekseni elämässä ymmärtää menneisyyttä, tähdätä tulevaisuuteen ja elää tässä hetkessä.

Liian usein kuulee puhetta hetkessä elämisen autuudesta - kaikenlaisilta ihmisiltä mitä moninaisimmista taustoista. Terve hetkessä eläminen ei voi perustua historian kieltämiseen ja tulevaisuuden unohtamiseen. Se ei ole itsekästä mielihalujen tyydyttämistä. Tässä hetkessä eläminen on parasta, kun tekee jotain tulevaisuuden eteen, arvostaa saamaansa hyvää ja jakaa kokemuksiaan. Tavalla tai toisella.

Ei enempää filosofointia ja elämäntapaohjeita. Hyvää pääsiäisen jatkoa kaikille! Rohkeasti vajavaisena ja kehittymishaluisena huomiseen - niillä voimilla joita on käsillä nyt.

Hyvä ruoka = parempi mieli

Veljeni totesi taannoin, että lähinnä treenaus on antanut myönteisiä tuntemuksia elämään. Sellaistahan se on usein, jostakin pitää arkeen hieman intoa etsiä. Aina ei ole mikään superfiilis, vaikka vetäisi mitä troppeja. Terveet konstit ovat siis arvossaan, jotta pysyy pää kasassa!

Itse olen saanut moneen viikkoon paljon virtaa ruoanlaitosta viime kuukausina. Jotain käsityötä pitää toimistoapinankin tehdä, minulla se on keittiöaskareita ainakin tällä hetkellä. Kuten olen kirjoitellut blogissa aiemmin, arvostan ruoanlaittoa ilman suurta laskelmointia. Välistä voi panostaa tiettyyn menuun, mutta yleensä viritellään niistä aineksista, joita on kaapeissa saatavilla. Suuri möhläys kotikokille on joutua heittämään ruokaa roskiin. Epäonnistunut suunnittelu ja tilanteeseen sopeutuminen.

Inspiraatiota voi etsiä monesta paikasta. Vuodenaika, tietty raaka-aine, teemaan sopivaa purtavaa penkkiurheilun yhteyteen, perinneruokien maltillinen tuunaus, laadukkaan juoman seuralaiseksi tehty ruoka. En jaksa ruveta kirjoittelemaan nyt mitään reseptejä, oikeastaan sellaisia säntillisesti seuraan alati vähemmän. Seuraavassa kuitenkin kuvitettua aineistoa joistakin tekeleistäni.

Hyvän savukalan ympärille voi rakentaa näppärän iltapurtavan melko helposti.

Vuodenvaihteen tienoilla innostuin vääntämään pitsaa. Mielestäni kaikki lähtee mainiosta tomaattikastikkeesta, johon olen kehitellyt melko helpon sopivan etikkaisen ja mausteisen reseptin. Pohjasta tulee itse tehtynä hyvä, kun osan vehnästä korvaa rukiilla. Päälle nakkaillaan sitten mieltymysten ja kaappien sisällön mukaan juustoa sekä erilaisia muita herkkuja.

Jouluksi tein ison kattilallisen hapanta punakaalia, joka on mitä mainiointa lisuketta esimerkiksi porsaanlihan, makkaroiden ja perunamuussin kanssa. Äitini kertoi minulle myöhemmin, että tuo upea lila höystö oli vain parantunut maultaan viikkojen kuluessa. Etikkaiset itse tehdyt lisukkeet näet säilyvät oikein hienosti lasipurkeissa. Tästä makuseikkailusta ei ole kuvaa.

Talvella juurekset ja vaikkapa erilaiset juuressosekeitot ovat suurta sopivaa herkkua. Esimerkiksi porkkana, sipuli ja inkivääri muodostavat upean makukokonaisuuden, jota voi vielä omenalla muokata.

Helmikuun alussa oli vuorossa ruoka- ja juomapanostuksen kohokohta, Superbowl-mättö. Tematiikka haettiin finaalijoukkueiden kotiseuduilta sekä syvästä etelästä, oluet myös Atlantin takaisten panimoiden valikoimista. Esimakua tulevasti edusti kasvisjambalaya - kevyt, värikäs, maukas ja herkullinen.

Baltimorea edusti Lake Trout - leivitettyä turskaa valkoisen leivän sisällä, majoneesia ja chilikastiketta antamassa kostuketta sekä lisämakua. Tässä otoksessa kaikki muu on kotitekoista paitsi ranskalaiset (tai Freedom Fries jos niin halutaan sanoa).

Bay Arean edustajaksi valikoimme Mission Style Burritosin. Kuvani ei tee tuolle ruokalajille oikeutta, sillä tortillan sisään ahdettiin mustapapusoossia, naudanlihalastuja, guacamolea ja salsaa kotitekoisina, riisiä sekä cheddar-raastetta.

Jälkiruoaksi väsäsin aivan ensimmäistä kertaa sitruunamarenkipain, tietysti gluteenittomana, jotta veljeni pääsi osalliseksi herkusta. Marenki onnistui hienosti, mutta ensi kerralla parannan, jotta se itkee runsaammin! Lisäksi sitruunakiisseli jäi hieman liian valuvaksi, vaikka maku olikin loistava.

Superbowl-syömingit olivat sangen runsaat, kaikkea oli liikaa. Viime viikot ovatkin kuluneet tähteitä tuhotessa ja varastoja vajautellessa. Kuivatut suppilovahverot pastassa ja risotossa tekevät noista arkisista ruokalajeista luksusta. Kiitos vanhemmille metsän antimista, kun omat sienireissut jäivät tekemättä viime satokaudella.

Pakasteessa sattui hiljattain olemaan kypsää punajuuriraastetta, ruskistettua jauhelihaa ja ylijäämänä torttutaikinalevyjä. No taikinakuoreen voi jemmata kaikenlaisia herkkuja, joten päätin siis väsätä punajuurijauhelihapasteijoita. Vähän Dijon-sinappia täytteeseen ja tulos oli mainio!

Helmikuun alussa on Runeberginpäivä, joten silloin on aika vääntää torttuja. Jo muutamana vuotena olen tuon operaation tehnyt keliaakikolle sopivalla tavalla eikä tulos ole kertaakaan ollut lähelläkään mautonta. Tuotos kruunataan kotitekoisella metsävadelmahillokkeella. Pienenä lisänä kokeilimme veljeni kanssa viime perjantaina, miten loput tortut koristuvat Cointreau-pohjaisella sokerikuorrutteella. Toimii sekin!

Viime sunnuntaina leivoin pitkästä aikaa sämpylöitä. Sen lisäksi tein perunoista, parsakaalista, sipulista ja omenasta maukasta sosekeittoa. Tuoreen leivän väliin ostin savustettua hevospaistia ja suolakurkkuja. Olenhan tällainen trendipelle kuten minut tuntevat ihmiset hyvin tietävät!

Eräs einesfirma mainostaa, että hyvä ruoka tuo paremman mielen. Se on totta, mutta harvoin hyvä ruoka on niitä valmismössöjä muovikuorissaan. Itse aion jatkaa löytöretkeäni pidemmälle ruokien ja juomien maailmaan. Tärkeily ja hienostelu sekä raaka-aineiden tuhlaaminen eivät kuulu käsitykseeni hyvästä ruokakulttuurista. Ei myöskään minkään sortin neuroottinen suhtautuminen ravintoon. Syökää ja juokaa hyvin vaan ei liiaksi! Maukasta vuotta 2013.

Kausi ohi, hyvin kävi!

Ensin oli Supper Bowl, sitten alkoi Super Bowl XLVII, aamuyön tunteina ilmaantui Superb Owl.

Viime yönä siis saatiin päätökseen amerikkalaisen jalkapallon NFL-kausi 2012. Kannatti valvoa ja ottaa seuraava maanantai vapaaksi. Superbowl oli erittäin jännittävä ottelu, ja Baltimore Ravens korjasi lopulta voiton San Francisco 49ersin nenän edestä kuten toivoin! Ravens karkasi ensimmäisellä puolikkaalla selvään johtoon ja toinen puolikas alkoi ennätyksellisellä potkun palautuksella. Sitten meni sähköt Superdomelta, mikä tuntui kääntäneen koko matsin suunnan. Dramatiikkaa riitti aivan loppuun asti: komeita touchdowneja, syötönkatkoja, fumbleja, kohtalokkaan tuntuisia virheitä.

Oma suosikkijoukkueeni jäi hieman Super Bowlista, mutta Ravensin komea pudotuspeliviri mestaruuteen asti kyllä lämmitti mieltä. Ottelu kaikkine käänteineen oli niin jännittävä, että sinänsä näyttävä puoliaikashow ei mitenkään vetänyt sille vertoja. Nyt voi hyvin mielin pitää ainakin puoli vuotta taukoa tästä lajista ja keskittyä seuraamaan muita suosikeitani.

Koko Super Bowl ei olisi ollut niin suuri tapaus minulle, jos ei olisi tullut panostettua porukalla ruokiin ja juomiin. Baltimoren hengessä väsäsimme lake troutia, Friscon osalta listalla oli burritoja monin eri täyttein, jälkiruoaksi nautittiin etelävaltiolaisittain sitruunamarenkipiirasta. Toki tarjolla oli liuta mainioita jenkkioluita, ginger alea, tikkupottuja, kaalisalaattia, nachoja sun muuta kivaa. Kaikilla oli siis matsin alkuun mennessä vatsa täynnä kuin areena New Orleansissa! Valvominen sujui minulta itse asiassa varsin kivuttomasti, adrenaliini ja hyvä seura auttavat.

Nyt suoritan henkilökohtaisen rokulikuurin. Takaisin toimistoon huomenissa. Enemmän liikuntaa ja säännöllisiä yöunia, oluet ja punaiset lihat sun muut herkut saa jäädä hetkeksi kaupan hyllyyn. (Toki kaikki tähteet pitää tuhota syöden ynnä juoden.) Juhlat ovat mukavia, mutta niitähän ei voi usein pitää hävittämättä oikeita mittasuhteita. En mene kuitenkaan kellariin odottamaan uusia urotekoja...

Ensi vuoteen asti Ravens on kukkulan kuningas NFL:ssä. Kuluneen kauden jännittävistä käänteistä on vaikea parantaa, mutta oman suosikin löytyminen tietysti auttaa.