Kausi ohi, hyvin kävi!

Ensin oli Supper Bowl, sitten alkoi Super Bowl XLVII, aamuyön tunteina ilmaantui Superb Owl.

Viime yönä siis saatiin päätökseen amerikkalaisen jalkapallon NFL-kausi 2012. Kannatti valvoa ja ottaa seuraava maanantai vapaaksi. Superbowl oli erittäin jännittävä ottelu, ja Baltimore Ravens korjasi lopulta voiton San Francisco 49ersin nenän edestä kuten toivoin! Ravens karkasi ensimmäisellä puolikkaalla selvään johtoon ja toinen puolikas alkoi ennätyksellisellä potkun palautuksella. Sitten meni sähköt Superdomelta, mikä tuntui kääntäneen koko matsin suunnan. Dramatiikkaa riitti aivan loppuun asti: komeita touchdowneja, syötönkatkoja, fumbleja, kohtalokkaan tuntuisia virheitä.

Oma suosikkijoukkueeni jäi hieman Super Bowlista, mutta Ravensin komea pudotuspeliviri mestaruuteen asti kyllä lämmitti mieltä. Ottelu kaikkine käänteineen oli niin jännittävä, että sinänsä näyttävä puoliaikashow ei mitenkään vetänyt sille vertoja. Nyt voi hyvin mielin pitää ainakin puoli vuotta taukoa tästä lajista ja keskittyä seuraamaan muita suosikeitani.

Koko Super Bowl ei olisi ollut niin suuri tapaus minulle, jos ei olisi tullut panostettua porukalla ruokiin ja juomiin. Baltimoren hengessä väsäsimme lake troutia, Friscon osalta listalla oli burritoja monin eri täyttein, jälkiruoaksi nautittiin etelävaltiolaisittain sitruunamarenkipiirasta. Toki tarjolla oli liuta mainioita jenkkioluita, ginger alea, tikkupottuja, kaalisalaattia, nachoja sun muuta kivaa. Kaikilla oli siis matsin alkuun mennessä vatsa täynnä kuin areena New Orleansissa! Valvominen sujui minulta itse asiassa varsin kivuttomasti, adrenaliini ja hyvä seura auttavat.

Nyt suoritan henkilökohtaisen rokulikuurin. Takaisin toimistoon huomenissa. Enemmän liikuntaa ja säännöllisiä yöunia, oluet ja punaiset lihat sun muut herkut saa jäädä hetkeksi kaupan hyllyyn. (Toki kaikki tähteet pitää tuhota syöden ynnä juoden.) Juhlat ovat mukavia, mutta niitähän ei voi usein pitää hävittämättä oikeita mittasuhteita. En mene kuitenkaan kellariin odottamaan uusia urotekoja...

Ensi vuoteen asti Ravens on kukkulan kuningas NFL:ssä. Kuluneen kauden jännittävistä käänteistä on vaikea parantaa, mutta oman suosikin löytyminen tietysti auttaa.

Hieman erilainen poikamiesjoulu

Joulu on taas, vaikkei ehkä siltä niin tunnukaan. Itse vietän ensimmäisen jouluni nykyisellä kotiseudullani, en sentään aivan yksin. Poikamieskliseistä mukana on olut, kinkkua, pöytälätkä ja jenkkifutiksen joulunajan ottelut - viimeinen ei tosin lainkaan suomalaista. Joulupuun virkaa saa nyt toimittaa parikymmensenttinen sypressi, kinkku puolestaan on valmiiksi kypsä ja hieman toista kiloa.

Joulun varjolla sain sentään itseni siivoamaan ja tietysti laittamaan ruokaa sekä leipomaan. Jouluksi kotiin -sarjan matkarahat menivät nyt siis ruokiin ja juomiin. Nyt on hyvä mahdollisuus haastaa itsensä tekemään jouluruokaa omin käsin ja ehdoin. On se jännä, miten paljon kummastusta lanttusurvoksen tekeminen voikaan aiheuttaa. No, sen siitä saa, kun on tottunut kotiäidin poikana syömään rehellistä kotiruokaa. Liisteri kuuluu suksen pohjaan tai tapetin taa.

Viettäkää levollista joulua - mieluummin vähäeleistä kuin vähä-älyistä. Kukaan ei jaksa kauan ilman aitoja levon hetkiä. Syökää ja juokaa hyvin muttei ylen. Iloitkaa siitä hyvästä, joka osaksenne on suotu. Unelmoikaa niistä asioista, joita ette vielä ole saavuttaneet. Muistakaa myös ne vaikeudet, jotka ovat teitä matkallanne koulineet. Nauttikaa rakkaiden ihmisten seurasta, jos olette onnekkaita. Emme ole täällä yksin, sillä meille on annettu toivo!

Joululla on sanoma. Se ei oikeasti muuten ole "kuluttakaa niin paljon että pelastumme". Elämä on niin täynnä syitä stressiin, että silloin täytyy vähitellen löytää tapoja irtautua suorittamisesta. Väkisin ja teeskentelemällä ei koskaan synny mitään todella kestävää ja aitoa. Näin synkkään vuodenaikaan totean lopuksi, että pimeydessä pienikin valo näkyy kirkkaasti!

Siunattua Joulua tasapuolisesti kaikille!