Joulumieli, juhlamieli, missä oletkaan?

Joulu on jo pitkällä vuonna 2013. Monella lienee vaikeuksia virittyä tunnelmaan, kun ulkona on marraskuinen sää ja synkkyys painostaa. Perhettäkään ei voi hankeen ajaa, koska ei ole hankea. Eipä monella ole sitä perhettä edes. Eipä tässä suotta tarvitse synkistellä kuitenkaan, jos on katto pään päällä, ruokaa yllin kyllin ja ainakin yksi rakas ihminen seurana! Minäkin kuulun tuohon suureen armoitettujen joukkoon.

Itselläni alkaa taas Joulupäivänä iskeä lievä turhautuminen tajuntaan. Tämäkin joulu menee tutuissa (liian) turvallisissa merkeissä ja nyt on touhuaminen lopetettu. Samaan aikaan olen silti kiitollinen monista asioista, vaikka paikoillaan jumittaminen rassaa.

Kaikesta huolimatta ja juuri sen vuoksi toivotan kaikille rauhaisaa Joulua - osin taannehtivasti. Jälleen yksi vuosi alkaa olla päätöksessään, joten saman tien on läheteltävä Uuden Vuoden toivotukset. Katsokaapa päivittäin hetken verran taaksenne ja toisen hetken eteen. Jokainen askel eteenpäin on arvokas!

Jouluaattona Ähtärissä oli hieman talvista, vaikka räntäinen sade ei juuri kuvasta erotukaan:

Pihasta, omasta siis, napattu kuusikin on ihan mallikas yksilö koristeltuna:

Terveisin, Tonttu toisenlainen

Hieman erilainen poikamiesjoulu

Joulu on taas, vaikkei ehkä siltä niin tunnukaan. Itse vietän ensimmäisen jouluni nykyisellä kotiseudullani, en sentään aivan yksin. Poikamieskliseistä mukana on olut, kinkkua, pöytälätkä ja jenkkifutiksen joulunajan ottelut - viimeinen ei tosin lainkaan suomalaista. Joulupuun virkaa saa nyt toimittaa parikymmensenttinen sypressi, kinkku puolestaan on valmiiksi kypsä ja hieman toista kiloa.

Joulun varjolla sain sentään itseni siivoamaan ja tietysti laittamaan ruokaa sekä leipomaan. Jouluksi kotiin -sarjan matkarahat menivät nyt siis ruokiin ja juomiin. Nyt on hyvä mahdollisuus haastaa itsensä tekemään jouluruokaa omin käsin ja ehdoin. On se jännä, miten paljon kummastusta lanttusurvoksen tekeminen voikaan aiheuttaa. No, sen siitä saa, kun on tottunut kotiäidin poikana syömään rehellistä kotiruokaa. Liisteri kuuluu suksen pohjaan tai tapetin taa.

Viettäkää levollista joulua - mieluummin vähäeleistä kuin vähä-älyistä. Kukaan ei jaksa kauan ilman aitoja levon hetkiä. Syökää ja juokaa hyvin muttei ylen. Iloitkaa siitä hyvästä, joka osaksenne on suotu. Unelmoikaa niistä asioista, joita ette vielä ole saavuttaneet. Muistakaa myös ne vaikeudet, jotka ovat teitä matkallanne koulineet. Nauttikaa rakkaiden ihmisten seurasta, jos olette onnekkaita. Emme ole täällä yksin, sillä meille on annettu toivo!

Joululla on sanoma. Se ei oikeasti muuten ole "kuluttakaa niin paljon että pelastumme". Elämä on niin täynnä syitä stressiin, että silloin täytyy vähitellen löytää tapoja irtautua suorittamisesta. Väkisin ja teeskentelemällä ei koskaan synny mitään todella kestävää ja aitoa. Näin synkkään vuodenaikaan totean lopuksi, että pimeydessä pienikin valo näkyy kirkkaasti!

Siunattua Joulua tasapuolisesti kaikille!

Ensimmäisten ja viimeisten joulu

Täytyypä toivotella Hyvää Joulua taannehtivasti, kun jäi oikein ajoitetut terveiset enimmäkseen lähettämättä. Ei tosin tullut kovin montaa toivotusta minullekaan, kun en itse ensin aktivoitunut. Story of our lives. Joulunvietto meni tänä vuonna hieman eri merkeissä kuin yleensä. Ensi kertaa kaukaisen lapsuuteni jälkeen olimme äitini lapsuudenkodissa, takavuosien mummilassa, tulevassa perintökohteessa. Joulunpyhät menivät viileässä pirtissä - soveltamiseen.

Muks, kops, isoäiti ei pysy enää oikein pystyssä. Hieman rajasi joulunviettoa tuo jatkuva episodi, mutta saipa mummini viettää vielä yhden jouluaaton tutussa tuvassa sukulaisten parissa. Koska äitini oli sidottu omaishoitajan tehtäviin, oli paikka kauhan varressa vapaana. Siis osittain, sillä siskoni määräsi minut hetimmiten piparkakkuleipuriksi leivottuaan sitä ennen limput ja pullat. Nyt paistoin siis ensi kertaa kinkun, laitoin uunilohta ja käräytin siskoni kanssa riisipuuron pohjaan. Aina ei voi olla epäonnistumatta. No, ruoka teki kauppansa ja allergioista huolimatta ketään ei myrkytetty. Siihen pystyy ilman koulutustakin, jos asennoituu sopivasti.

Lisää ensimmäisiä. Piparkakkumökki tuli kasattua omin käsin, vaikka osat omalta talotehtaalta hieman kieroina tulivatkin. Jouluna jouduin hankeenkin, en sentään isännän ajamana vaan oman hulluuden ajamana kunnon puulämmitteisestä saunasta. Aikomukseni oluen ja juuston maistelusta sekä sisarusten välisestä lauta- ynnä korttipelailusta jäikin vähemmälle. Hienostelu saa luvan väistyä, kun on pakko hoitaa käytännön kuvioita. Joulukirkot ja -värssytkin jäivät väliin.

Niistä joulun viimeisistä en lausu sen enempää, mutta kaikelle on aikansa eikä viimeistä useinkaan voi tietää. Yhtä kaikki, joulun viettämisessä on paljon liikaa ähkyyn johtavine mässäilytalkoineen ja lahjontapönötyksineen. Onneksi sentään eräs lahja synnytti tuvassa hersyvää naurua, veljeni pitkään toivoma iso sika veikeine kärsineen. Kotitekoinen vanupallo. Perhepiiriin vitsi, ulkopuolisesta sangen vaikea ymmärtää...

Nyt on aika toivottaa Ajatuksellista ja Opettavaista Uutta Vuotta! En toivota menestyksellistä, koska se ymmärretään yleensä varsin suppeasti. Paljon tavaraa, palkkaa, huomiota, ulkoisia kulttuurimme ilmentymiä. Niin hyvää vuotta ei olekaan, ettei siihen sisältyisi vastoinkäymisiä, epävarmuutta, ongelmia ja heikkoja hetkiä. Olennaista on opetella suhtautumaan elämään, itseensä ja lähimmäisiin ymmärtäväisesti ja päättäväisesti. Ne koreat lupaukset voikin jättää teeskentelijöille, niille meistä, jotka ovat yhä epärehellisiä itselleen. Oikeastaan me kaikki olemme sitä vähintään hetkittäin, mutta sen myöntäminen on jo paljon.

Sieltä se filosofiapuppugeneraattorini taas lähti käyntiin. Try to do good, not be god.