Taas tulee yksi vuosi täyteen. Tosin nyt ei ole kovin häävi juhlatunnelma: tökkii töissä, jumittaa vapaalla, lähipiirissäkin riittää vastoinkäymisiä - elämä ei ota edetäkseen. Olen toki elänyt läpi selvästi huonompien aikojenkin.
Lahjaksi haluaisin päätöksen yksinäiselle taipaleelle ja paremmin tukea mennä elämässä eteenpäin. Ihan perusjuttuja, joita ei tosin voi vain helposti ostaa. En yksinkertaisesti jaksa olla tukemassa muita, vaikka kuinka haluaisin, ellen itse saa myös kokea samaa.
Yritän nyt iloita niistä hyvistä asioista, joita olen saanut osakseni. 31 vuotta matkaa on jo kartuttanut varsin huomattavan henkisen pääoman aineksia, mutta paljon on vielä edessä. Helpompaa olisi varmaan olla tavanomaisempi, mutta se jäänee omakohtaisesti kokematta. Ajattelu ja kokonaisuuksien hahmottaminen eivät ole järin suosittuja vieläkään.
Vähin voimin eteenpäin niin kauan kuin jaksaa. Paljon on vielä mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti