keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Kohti kulhoa

Ei siitä ole pitkää aikaa, kun minäkin suhtauduin amerikkalaiseen jalkapalloon eli jenkkifutikseen hieman alentuvasti. Isojen miesten rymistelyä, jossa palloa ei juuri potkita. Ihan toista kuin se oikea jalkapallo. Kaudessa pelataan todella vähän otteluita, ei siis mitään NHL:ää. Ne vähät matsit kestävät sitten liian pitkään.

Olin väärässä. On itse asiassa erittäin hyvä pelata rajoitettu runkosarja, sillä turhia otteluita ei juuri ole. Kierros kerran viikkoon vajaan puolen vuoden ajan pitää hyvin mielenkiintoa yllä. Pudotuspelit vedetään tietysti kerrasta poikki -periaatteella, joten panokset ovat kovat ja yllätykset taattuja.

Jenkkifutis on erittäin taktinen peli, jossa jokaisella pelaajalla on selkeästi oma roolinsa. Kaikki tehdään myös televisioinnin ehdoilla. Ilmeisesti juuri NFL Films on ollut kehittämässä ensimmäisenä nykyaikaisen urheilutelevisioinnin keinoja. Itse en vielä hahmota kaikkia eri pelipaikkoja enkä taktisten kuvioiden hienouksia. Ei ole tullut toistaiseksi halua lukea sääntöjä ja taktiikoita. Vähitellen ne jutut hahmottuvat, kun tarpeeksi seurailee.

Tämä kausi on ensimmäinen, jota olen seurannut alusta asti. Ilokseni pienoiseksi suosikikseni viime kauden lopulla muodostunut Atlanta Falcons johtaa koko liigaa ja on ainoa toistaiseksi tappioton joukkue (7 - 0). Kaikki voitot eivät tosin ole tulleet helposti edes heikompina pidettyjä vastustajia vastaan. Muita alkukauden perusteella kovia porukoita ovat Houston Texans, Chicago Bears ja NY Giants. Kestosuosikeista Packers, Patriots, Steelers ja 49ers ovat päässeet myös hyvään vauhtiin, vaikka alku ei sujunutkaan ongelmitta. Ravensin hyvää alkua varjostaa runsaat loukkaantumiset.

Kun puhutaan amerikkalaisen urheiluviihteen ykköslajista, niin tietysti aina nostetaan joitakin yksilöitä valokeilaan. Peyton Manningin tehokas paluu. Pelinrakentajasensaatio Robert Griffin III (RG3). Säkityskone JJ Watt (Swat). QB:t nousevat aina eniten esiin, mutta onhan niitä kovia ukkoja paljon muillakin pelipaikoilla.

Runkosarjan ollessa osin puolivälissä voidaan alkaa tosissaan spekuloida, mitkä joukkueet ovat vahvasti menossa pudotuspeleihin. Toiset jengit sen sijaan ovat jo käytännössä kyntäneet itsensä ulos niistä kuvioista (Chiefs, Jaguars, Panthers, Browns, jopa Saints). Kriittiset loukkaantumiset, joita jatkuvasti tapahtuu, voivat tosin muuttaa yksittäisten joukkueiden suuntaa nopeastikin.

Kausi jatkuu, ja sitä on hyvä seurata Nelosen Pro-kanavilta suorana. Etenkin jos jaksaa kukkua yöllä. Kolme suoraa matsia viikossa ja lisäksi Viasat Sportilta jälkilähetys neljännestä viikottain. Eikä tarvitse sietää suomalaisselostusta. Lisäksi voi käydä katselemassa highlightsit nfl.comissa. Toivottavasti Falcons menee pitkälle ja nähdään paljon tiukkoja otteluita sekä vähän loukkaantumisia!

1 kommentti:

  1. Täytyy täsä vaiheessa vain toivottaa tsemppiä Falconsille, kun näyttävät olevan tämän kauden ainoa katsomisen arvoinen lintuparvi koko liigassa. Tämä ei kuitenkaan estä kärvistelemästä suosikkini Ravensin otteluita, hirvittää vaan, kun ukkoa kaatuu joka matsissa.

    Ja se onkin syy sille, miksi otteluita on niin vähän. Harva laji (nyrkkeily tulee suoraan mieleen) on yhtä raskas kropalle kuin amerikkalainen jalkapallo. Kun tehtävänä on napata pallo ja juosta läpi 150-kiloisista säkeistä kasattua lihamuurin on kunto kovilla.

    Sanoisin, että Falconsin suurin uhkaaja omasta konferenssista on SF 49ers. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota running back Frank Goreen, joka on yksi suosikeistani ja aivan tajuton sisupussi. Niin ja tietenkin jos en voi seurata John Harbaughin joukkueen menestystä, Jimkin kelpaa!

    VastaaPoista