Isänpäivä on kohta käsillä. Koska kirjoitin keväällä äidilleni, kirjoitan nyt isälleni. Yritän olla olla vähäsanaisempi, sillä isäni ei ole juurikaan vuolas sanojen kanssa.
Tätä ei ole helppo kirjoittaa, koska isäsuhteeni on luultavasti vaikein läheinen ihmissuhteeni. En taatusti ole ensimmäinen enkä viimeinen esikoispoika siinä tilanteessa. Minulla on ollut aikoja, jolloin olen henkisesti vastustanut lähes kaikkea mitä isäni minulle on edustanut. Jossakin vaiheessa arvostin isääni huomattavasti enemmän opettajana kuin vanhempana. On varmasti aivan yhtä vaikeaa olla kaksoisroolissa isänä ja opettajana kuin on olla lapsena ja oppilaana.
Isä, parhaasi olet varmasti yrittänyt. Kaikki me toimimme omista rajoittuneista lähtökohdistamme, niin sinäkin. Monta hyvää asiaa juontaa juurensa esimerkkiisi enkä kenties pelaisi golfiakaan ilman vaikutustasi. Isä, sinulla on vielä aikaa ja mahdollisuuksia tehdä monia asioita tässä elämässä. Anna itsellesi lupa ja mahdollisuus siihen. Mitä nuo asiat ovatkin, niin pohjimmiltaan on sinun ne päätettävä, vaikka meillä läheisilläsi voikin olla omat vahvat mielipiteemme.
Hyvää isänpäivää tulevana sunnuntaina! Toivottavasti minäkin voin muutaman vuoden kuluessa viettää isänpäivää kaksoisroolissa - isänä ja poikana. Ei siksi, että se olisi helppoa vaan siksi että sen on elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti