Tragedy

Olin reilu viikko takaperin viimeksi heilumassa metsissä ja pelloilla golfmaila kourassa. Tuolloin päättyivät toukokuun helteet, mikä tarkoitti dramaattista taivasta heinäkuiseen tyyliin. Hellekausi päättyi siis ukonilman järjestämään räminään. Sitä räiskettä kestikin ympärillä koko neljän ja puolen tunnin kierroksen ajan. Lopulta salamointi saavutti meidät huismannit, joten pakko oli pitää sadetta ja suojautua salamoilta näreen nokassa. Golf ja ukonilma tunnetusti sopivat huonosti yhteen, mitä eivät kaikki tunnu kentällä tajuavan. No, emme onneksi joutuneet elvytyshommiin.

Kierros meni lopulta hieman penkin alle, mutta en voi syytellä siitä luonnonolojen aiheuttamaa lisäjännitystä. Suuren virheen tein siinä, että kuuntelin tarttuvaa klassikkoa ennen pelireissua. Päässäni soi siis koko sähköisen kierroksen ajan tämä!

Golf on peli, jossa vaaditaan keskittymiskykyä, rentoutta ja hienomotoristen liikkeiden sulavaa suorittamista. Siis noin niin kuin teoriassa. No, hieman oli äijän pelaaminen kireää, kun ympärillä rätisti sähköinen luonnonooppera ja päässä jyskytti Gibbin veljesten korkealle kiskova discojytke. Päässä ei saisi humista ja jalkaa ei pitäisi vispata kesken svingin, jos aikoo pitää pallon pelissä.

Mikä on tarinan opetus? Ei pidä kuunnella tarttuvaa melodiaa tai rytmiä, jos se sitten jyskyttää päässä jossakin epäsopivassa kontekstissa. Mitä tästä opimme? Emme mitään, todennäköisesti. Onpa ainakin tarinoita kerrottavaksi, jos ei menestystä makusteltavaksi. It is --- tragedy...

Takaisin satulaan, kuomaseni.

Venähti blogin päivittäminen tekstin osalta viiteen viikkoon. Ei hyvä, ehdin jopa yhden vuosirenkaan kerätä tuona aikana.

Viime ajat on aikaa kulunut siihen, että ensin työskentelin palkatta päästäkseni työskentelemään palkatta koko kesäksi. Aika pirun vaikeaa. No, nyt työskentelen palkatta koko kesän. Kun syksy koittaa, ollaan jälleen tyhjän päällä ellei tuuli käänny suotuisaksi. Ihmiset, ihmiset! Älkää nyt helvetti soikoon olko niin sokeita ympäristöllenne, että aina pitää hämmästellä vaikkapa palkatonta harjoittelua! Meitä on lukuisia tässäkin maassa, jotka emme pääse naatiskelemaan palkallisista kesälomista tai edes palkallisista töistä. Jos naisen euro on 80 senttiä, niin mitä onkaan työttömän euro? Toki samaa ajatusprosessia jatkamalla joudumme kaikki myöntämään etulyöntiasemamme niihin heikoimpiin kaltaisiimme verrattuna, joita emme suin surmin haluaisi muistaa kuin juhlapuheissa.

Olen minä toki palkallisiakin töitä iltaisin tehnyt. Päivällä olen ollut opiskelija, illalla opettaja. Mukavaa työtä sinänsä tuo opettaminen on, mutta vähemmän mukavaa on suomalaisen tukijärjestelmän suhtautuminen noihin riivittyihin rahoihin. Puolet palkastahan minäkin menetän heti ensimmäisestä tunnista alkaen tukien leikkautumisena. Hieno systeemi, suorastaan puskee työttömät sohvalta hankkimaan työkokemusta! Ei niitä laskuja makseta lämpimällä kädellä ja hyvillä aikeilla! Ei tunnu menevän edes talousoppineilla jakeluun nämä perusasiat.

Mielessä on parveillut tukuittain aiheita ja asioita blogiin turistavaksi: energiaratkaisut, ympäristömyrkyt, kemikaalilainsäädäntö, golfkenttäarkkitehtuuri, äidit, formuloiden muotopuoli, lihan- ja kasvissyönti sekä monet muut asiat unohtamatta mustan huumorin viljelyä. Niin, sellaista saivartelehtivaa veijarointia, jonka tarkoitus on riemastuttaa ja raivostuttaa ainakin tekijäänsä.

Both the ugly and the beautiful in human life are intriguing. But which came first? And often times, which is eventually which?

Maailma on liian naurettava paikka meidän ihmisten toilaillessa, että sen voisi jättää vaille jatkuvaa humorismin tuiketta. Joo, nukkuakin pitäisi. 'Oikeat työt' vain uhkaavat viedä elämässä ajan mukavista asioista kuten kirjoittamisesta, mietiskelystä, liikunnasta ja ruoanlaitosta. No, päätä tyynyyn nyt. Pitäisi olla aamulla taas corporate-kunnossa...