sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Happy Birthday, Mister 31!

Taas tulee yksi vuosi täyteen. Tosin nyt ei ole kovin häävi juhlatunnelma: tökkii töissä, jumittaa vapaalla, lähipiirissäkin riittää vastoinkäymisiä - elämä ei ota edetäkseen. Olen toki elänyt läpi selvästi huonompien aikojenkin.

Lahjaksi haluaisin päätöksen yksinäiselle taipaleelle ja paremmin tukea mennä elämässä eteenpäin. Ihan perusjuttuja, joita ei tosin voi vain helposti ostaa. En yksinkertaisesti jaksa olla tukemassa muita, vaikka kuinka haluaisin, ellen itse saa myös kokea samaa. 

Yritän nyt iloita niistä hyvistä asioista, joita olen saanut osakseni. 31 vuotta matkaa on jo kartuttanut varsin huomattavan henkisen pääoman aineksia, mutta paljon on vielä edessä. Helpompaa olisi varmaan olla tavanomaisempi, mutta se jäänee omakohtaisesti kokematta. Ajattelu ja kokonaisuuksien hahmottaminen eivät ole järin suosittuja vieläkään.

Vähin voimin eteenpäin niin kauan kuin jaksaa. Paljon on vielä mahdollista.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Golfkevään perinteinen käynnistys

Golf on nykyään huipputasolla miljoonabisnestä ja ympärivuotista kisaamista. Historiaa ja perinteitä ei voi kuitenkaan ostaa. Siksi US Mastersin taikavoima puree yhä erityisesti.

Augusta National on kenties tunnetuin golfkenttä maailmassa. Ehkä juuri siksi, että se on ainoa major-kisaa vuosittain isännöivä klubi. Golfin kultakauden parhaat kentänsuunnittelun periaatteet, entisen kauppapuutarhan vihreys ja kukkaloisto, osin vanhoilliset perinteet ja lukemattomat tarinat menneistä kisoista. Tämä on golfarille merkkitapaus kevään koittaessa! Kuin Wimbledon, Stanley Cup, Superbowl, Monacon GP - klassikko.

Kolmas kierros on jo hyvässä vauhdissa. Kohuitta ei ole selvitty tänä vuonna. Ensin kisan nuorin osallistuja koskaan, Kiinan Tianlang Guan sai hitaasta pelistä lyönnin rangaistuksen. Onneksi hän silti selvitti viikonlopun cutin viimeisten joukossa. Rangaistus sinänsä lienee selviö, mutta golfin syöväksikin nimitetystä hitaasti pelistä sopii antaa rankkareita pelaajien nimistä riippumatta!

Suurin hässäkkä saatiin aikaan Tiger Woodsin, kuinkas muuten, ympärille. Wedge-lyönti eilen lipputankoon ja siitä 15. väylän lampeen oli erittäin onneton sattuma, mutta sellainen kuuluu golfin henkeen. No ilmeisesti harmistuksessaan Woods droppasi pallonsa juuri kiusallisen rajamaille sääntötulkinnan suhteen. Välittömästi asiasta ei rangaistu, mutta jopa hylkääminen nousi esille. Lopulta kahden lyönnin rangaistus rapsahti erinäisten asiainhaarain pohjalta, mutta Tiger, lajin historian suurin kassa- ja mediamagneetti, jatkaa kisaa. 

Tästä kuviosta riittää parranpärinää vielä pitkäksi aikaa. Minua on jo aiemmin häirinnyt se, että jälkikäteen on tehty ilmiantoja ja hylätty sinänsä sääntöjen perusteella kilpailijoita. Tässäkin tapauksessa näin olisi varmaan tehty, ellei kyseessä olisi ollut lajin suurin tähti. Ammattilaisgolfin suhteen etenkin olisi tehtävä tärkeitä päätöksiä katsojahavaintojen, pelaajalausuntojen ja kuvamateriaalin käytön pelisäännöistä. Epärehellisyys on tietysti kitkettävä ja sääntötuntemusta parannettava, mutta kukaan ei oikeasti hyödy epämääräisestä kyttäysilmapiiristä.

Keskityn nyt nauttimaan parhaasta golfviihteestä (ehkä Ryder Cupin jälkeen). Kilpailu on yhä todella tasainen ja monen pelaajan voittoa sopisi toivoa. Veikkaukseni näyttävät tosin taas uppoavan...

Ruoka mukaan kuvioihin: Huomenna aion ottaa pientä kulinaarista tematiikkaa etelävaltiolaisittain, onhan Masters Georgian Augustassa. Tai ainakin jotain siihen suuntaan: leivitettyä broileria, paistettuja tomaatteja, persikkapiirasta. Ei mitään Superbowl-tason mättöjuhlaa vaan pienimuotoisempaa teemaherkuttelua virkistämään harmaata arkea!

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Nöyrää ei murreta

Muutama ajatus näin pääsiäisenä, jonka keskeiseen sanomaan sisältyy mielestäni olennaisesti nöyryys. Ei siis nöyristely, se on jotain ihan muuta kuin terve nöyryys.

Suomessa vallitsee aivan liiaksi sellainen ajatuskulku, jossa uudet ideat, tilanteet ja epäonnistumiset ammutaan alas rajusti. Viisastellaan jälkikäteen ja haikaillaan sellaisia kultaisia vanhoja aikoja, joita ei todellisuudessa koskaan ollutkaan. Toisaalta täällä ei sanota kaikkeen kyllä kuten monissa maailman kulttuureissa tuntuu olevan tapana. Yhtä kaikki, jokaisella kansakunnalla, yhteisöllä ja yksilöllä on niin hyvät puolensa kuin vajavuutensa. Tärkeä havainto tajuttavaksi vaan ei vielä yksin riittävä.

Miten elää elämäänsä arvokkaasti ja rohkeasti kaikkine vajavuuksineen muttei niiden uhrina?

Minun on vaikea arvostaa ihmisiä, jotka eivät kykene osoittamaan nöyryyttä. Se on aivan keskeistä täällä vajavaisten vaan siltä ainutlaatuisten keskuudessa. Nöyryys vaatii aitoa itsetuntoa, joka rakentuu usein vasta kovienkin vastoinkäymisten kautta. Kun nöyränä ja päättäväisenä kohtaa kiitokset ynnä moitteet, voi vaikuttaa ympäristöönsä yllättävän paljon. Jos lähtee piilottelemaan heikkouksiaan, takertuu niihin aina uudestaan. Silloin antaa pelon hallita itseään.

Historia ei todellakaan ole tylsää. Se on avain tulevaisuuteen. Vain ymmärtämällä itsensä ja ympäristönsä taustoja edes hieman voi olla rakentamassa parempaa tulevaisuutta. Ja harvassa ovat ne epelit, jotka sellaista tavoitetta vastustavat! Itse tiivistäisin tavoitteekseni elämässä ymmärtää menneisyyttä, tähdätä tulevaisuuteen ja elää tässä hetkessä.

Liian usein kuulee puhetta hetkessä elämisen autuudesta - kaikenlaisilta ihmisiltä mitä moninaisimmista taustoista. Terve hetkessä eläminen ei voi perustua historian kieltämiseen ja tulevaisuuden unohtamiseen. Se ei ole itsekästä mielihalujen tyydyttämistä. Tässä hetkessä eläminen on parasta, kun tekee jotain tulevaisuuden eteen, arvostaa saamaansa hyvää ja jakaa kokemuksiaan. Tavalla tai toisella.

Ei enempää filosofointia ja elämäntapaohjeita. Hyvää pääsiäisen jatkoa kaikille! Rohkeasti vajavaisena ja kehittymishaluisena huomiseen - niillä voimilla joita on käsillä nyt.

tiistai 26. helmikuuta 2013

Hyvä ruoka = parempi mieli

Veljeni totesi taannoin, että lähinnä treenaus on antanut myönteisiä tuntemuksia elämään. Sellaistahan se on usein, jostakin pitää arkeen hieman intoa etsiä. Aina ei ole mikään superfiilis, vaikka vetäisi mitä troppeja. Terveet konstit ovat siis arvossaan, jotta pysyy pää kasassa!

Itse olen saanut moneen viikkoon paljon virtaa ruoanlaitosta viime kuukausina. Jotain käsityötä pitää toimistoapinankin tehdä, minulla se on keittiöaskareita ainakin tällä hetkellä. Kuten olen kirjoitellut blogissa aiemmin, arvostan ruoanlaittoa ilman suurta laskelmointia. Välistä voi panostaa tiettyyn menuun, mutta yleensä viritellään niistä aineksista, joita on kaapeissa saatavilla. Suuri möhläys kotikokille on joutua heittämään ruokaa roskiin. Epäonnistunut suunnittelu ja tilanteeseen sopeutuminen.

Inspiraatiota voi etsiä monesta paikasta. Vuodenaika, tietty raaka-aine, teemaan sopivaa purtavaa penkkiurheilun yhteyteen, perinneruokien maltillinen tuunaus, laadukkaan juoman seuralaiseksi tehty ruoka. En jaksa ruveta kirjoittelemaan nyt mitään reseptejä, oikeastaan sellaisia säntillisesti seuraan alati vähemmän. Seuraavassa kuitenkin kuvitettua aineistoa joistakin tekeleistäni.

Hyvän savukalan ympärille voi rakentaa näppärän iltapurtavan melko helposti.


Vuodenvaihteen tienoilla innostuin vääntämään pitsaa. Mielestäni kaikki lähtee mainiosta tomaattikastikkeesta, johon olen kehitellyt melko helpon sopivan etikkaisen ja mausteisen reseptin. Pohjasta tulee itse tehtynä hyvä, kun osan vehnästä korvaa rukiilla. Päälle nakkaillaan sitten mieltymysten ja kaappien sisällön mukaan juustoa sekä erilaisia muita herkkuja.


Jouluksi tein ison kattilallisen hapanta punakaalia, joka on mitä mainiointa lisuketta esimerkiksi porsaanlihan, makkaroiden ja perunamuussin kanssa. Äitini kertoi minulle myöhemmin, että tuo upea lila höystö oli vain parantunut maultaan viikkojen kuluessa. Etikkaiset itse tehdyt lisukkeet näet säilyvät oikein hienosti lasipurkeissa. Tästä makuseikkailusta ei ole kuvaa.

Talvella juurekset ja vaikkapa erilaiset juuressosekeitot ovat suurta sopivaa herkkua. Esimerkiksi porkkana, sipuli ja inkivääri muodostavat upean makukokonaisuuden, jota voi vielä omenalla muokata.


Helmikuun alussa oli vuorossa ruoka- ja juomapanostuksen kohokohta, Superbowl-mättö. Tematiikka haettiin finaalijoukkueiden kotiseuduilta sekä syvästä etelästä, oluet myös Atlantin takaisten panimoiden valikoimista. Esimakua tulevasti edusti kasvisjambalaya - kevyt, värikäs, maukas ja herkullinen.

Baltimorea edusti Lake Trout - leivitettyä turskaa valkoisen leivän sisällä, majoneesia ja chilikastiketta antamassa kostuketta sekä lisämakua. Tässä otoksessa kaikki muu on kotitekoista paitsi ranskalaiset (tai Freedom Fries jos niin halutaan sanoa).


Bay Arean edustajaksi valikoimme Mission Style Burritosin. Kuvani ei tee tuolle ruokalajille oikeutta, sillä tortillan sisään ahdettiin mustapapusoossia, naudanlihalastuja, guacamolea ja salsaa kotitekoisina, riisiä sekä cheddar-raastetta.


Jälkiruoaksi väsäsin aivan ensimmäistä kertaa sitruunamarenkipain, tietysti gluteenittomana, jotta veljeni pääsi osalliseksi herkusta. Marenki onnistui hienosti, mutta ensi kerralla parannan, jotta se itkee runsaammin! Lisäksi sitruunakiisseli jäi hieman liian valuvaksi, vaikka maku olikin loistava.


Superbowl-syömingit olivat sangen runsaat, kaikkea oli liikaa. Viime viikot ovatkin kuluneet tähteitä tuhotessa ja varastoja vajautellessa. Kuivatut suppilovahverot pastassa ja risotossa tekevät noista arkisista ruokalajeista luksusta. Kiitos vanhemmille metsän antimista, kun omat sienireissut jäivät tekemättä viime satokaudella.

Pakasteessa sattui hiljattain olemaan kypsää punajuuriraastetta, ruskistettua jauhelihaa ja ylijäämänä torttutaikinalevyjä. No taikinakuoreen voi jemmata kaikenlaisia herkkuja, joten päätin siis väsätä punajuurijauhelihapasteijoita. Vähän Dijon-sinappia täytteeseen ja tulos oli mainio!

Helmikuun alussa on Runeberginpäivä, joten silloin on aika vääntää torttuja. Jo muutamana vuotena olen tuon operaation tehnyt keliaakikolle sopivalla tavalla eikä tulos ole kertaakaan ollut lähelläkään mautonta. Tuotos kruunataan kotitekoisella metsävadelmahillokkeella. Pienenä lisänä kokeilimme veljeni kanssa viime perjantaina, miten loput tortut koristuvat Cointreau-pohjaisella sokerikuorrutteella. Toimii sekin!

Viime sunnuntaina leivoin pitkästä aikaa sämpylöitä. Sen lisäksi tein perunoista, parsakaalista, sipulista ja omenasta maukasta sosekeittoa. Tuoreen leivän väliin ostin savustettua hevospaistia ja suolakurkkuja. Olenhan tällainen trendipelle kuten minut tuntevat ihmiset hyvin tietävät!


Eräs einesfirma mainostaa, että hyvä ruoka tuo paremman mielen. Se on totta, mutta harvoin hyvä ruoka on niitä valmismössöjä muovikuorissaan. Itse aion jatkaa löytöretkeäni pidemmälle ruokien ja juomien maailmaan. Tärkeily ja hienostelu sekä raaka-aineiden tuhlaaminen eivät kuulu käsitykseeni hyvästä ruokakulttuurista. Ei myöskään minkään sortin neuroottinen suhtautuminen ravintoon. Syökää ja juokaa hyvin vaan ei liiaksi! Maukasta vuotta 2013.

maanantai 4. helmikuuta 2013

Kausi ohi, hyvin kävi!

Ensin oli Supper Bowl, sitten alkoi Super Bowl XLVII, aamuyön tunteina ilmaantui Superb Owl.

Viime yönä siis saatiin päätökseen amerikkalaisen jalkapallon NFL-kausi 2012. Kannatti valvoa ja ottaa seuraava maanantai vapaaksi. Superbowl oli erittäin jännittävä ottelu, ja Baltimore Ravens korjasi lopulta voiton San Francisco 49ersin nenän edestä kuten toivoin! Ravens karkasi ensimmäisellä puolikkaalla selvään johtoon ja toinen puolikas alkoi ennätyksellisellä potkun palautuksella. Sitten meni sähköt Superdomelta, mikä tuntui kääntäneen koko matsin suunnan. Dramatiikkaa riitti aivan loppuun asti: komeita touchdowneja, syötönkatkoja, fumbleja, kohtalokkaan tuntuisia virheitä.

Oma suosikkijoukkueeni jäi hieman Super Bowlista, mutta Ravensin komea pudotuspeliviri mestaruuteen asti kyllä lämmitti mieltä. Ottelu kaikkine käänteineen oli niin jännittävä, että sinänsä näyttävä puoliaikashow ei mitenkään vetänyt sille vertoja. Nyt voi hyvin mielin pitää ainakin puoli vuotta taukoa tästä lajista ja keskittyä seuraamaan muita suosikeitani.

Koko Super Bowl ei olisi ollut niin suuri tapaus minulle, jos ei olisi tullut panostettua porukalla ruokiin ja juomiin. Baltimoren hengessä väsäsimme lake troutia, Friscon osalta listalla oli burritoja monin eri täyttein, jälkiruoaksi nautittiin etelävaltiolaisittain sitruunamarenkipiirasta. Toki tarjolla oli liuta mainioita jenkkioluita, ginger alea, tikkupottuja, kaalisalaattia, nachoja sun muuta kivaa. Kaikilla oli siis matsin alkuun mennessä vatsa täynnä kuin areena New Orleansissa! Valvominen sujui minulta itse asiassa varsin kivuttomasti, adrenaliini ja hyvä seura auttavat.

Nyt suoritan henkilökohtaisen rokulikuurin. Takaisin toimistoon huomenissa. Enemmän liikuntaa ja säännöllisiä yöunia, oluet ja punaiset lihat sun muut herkut saa jäädä hetkeksi kaupan hyllyyn. (Toki kaikki tähteet pitää tuhota syöden ynnä juoden.) Juhlat ovat mukavia, mutta niitähän ei voi usein pitää hävittämättä oikeita mittasuhteita. En mene kuitenkaan kellariin odottamaan uusia urotekoja...

Ensi vuoteen asti Ravens on kukkulan kuningas NFL:ssä. Kuluneen kauden jännittävistä käänteistä on vaikea parantaa, mutta oman suosikin löytyminen tietysti auttaa.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Soikea pallo valvottaa

Taas on tammikuu koittanut, ja NFL:n pudotuspelit ovat käynnistyneet. Vain 12 joukkuetta liigan 32:sta on jäljellä ja pelin henki on kerrasta poikki. Yritän hieman arvella jatkokuvioita, vaikka osaaminen ei riitä mihinkään syväluotaavaan analyysiin. Niitä juttuja voi alkuun tiirailla täältä.

Juuri ratkesi Texansin ja Bengalsin vääntö, joka puolustusväännön jälkeen meni ensin mainitulle alkukauden juhlineelle Houstonin joukkueelle. Odotettu tulos. Seuraavaksi on edessä sitten Patriots, tuo Bradyn johtama hyökkäysarmeija, joka tuhosi Texansin runkosarjassa.

Seuraavana koitoksena tänä yönä tarjoillaan Packers vastaan Vikings kylmästä pohjoisesta. Odotan Packersin menevän jatkoon, koska heillä on kotietu ja kokemusta kovista paikoista sekä vastustajan varapelinrakentaja vastassa. Muuan Peterson voi toki tilanteen muuttaa. Jos Packers voittaa, asettuu seuraavaksi vastaan 49ers.

Huomenissa vastakkain asettuvat Ravens ja Colts. Ensimmäisellä on kokemus- ja kotietu, mutta jälkimmäinen on pelannut viime aikoina huomattavasti paremmin. Veikkaan tiukan ottelun kääntyvän lopulta kotijoukkueen hyväksi.

Neljäs wildcard-ottelu on kahden ennätyksellisen hyvin pelanneen tulokaspelinrakentajan johtamien tiimien koitos. Redskins - Seahawks voi kääntyä kumman tahansa voitoksi, sen verran tasaisilta joukkueet vaikuttavat. Kummallakin on mennyt kovaa viime aikoina, ja ottelun voittaja kohdannee Falconsin seuraavalla kierroksella.

Veikkaukseni ensi viikonlopun ottelupareista on AFC:n puolella Broncos - Ravens ja Patriots - Texans sekä NFC:n osalta Falcons - Seahawks ja 49ers - Packers. Haluaisin nähdä Super Bowlissa sattuneista syistä Falconsin ja Ravensin, mutta sitä tuskin tapahtuu. 

Jo pitkään on AFC:n konferenssifinaalia rakennettu Broncosin ja Patriotsin kohtaamiseksi, joista uskon kotijoukkueen hoitavan homman kotiin korkeassa ilmanalassa. Manning vastaan Brady on joka tapauksessa suuri tapaus ja nyt olisi Peytonille tarjolla revanssi kotona. 

NFC on ollut koko kauden laveampi, joten veikkaaminen on haastavampaa. Koska kannatan Falconsia, uskon heidän pääsevän pelaamaan kotonaan konferenssifinaalin. Silloin pitää kyetä vihdoin ottamaan se kauan kaivattu pudotuspelivoitto - myös liigan parhaalle TE:lle Tony Gonzalezille ennen uran päätöstä. 49ersilla on huima puolustus, mutta minua arveluttaa heidän pelinrakentajansa ailahtelevaisuus. Packers on kestomenestyjä, joka sittenkin voi jälleen raivata tiensä New Orleasiin helmikuun ensimmäiseksi viikonlopuksi. Seahawks on mielestäni paras veikkaus tämän vuoden yllättäjäksi, mutta uskon sen reissun pysähtyvän Georgiadomeen.

Veikkaan toiveikkaasti, että Super Bowlissa kohtaavat Broncos ja Falcons, ja jälleen Manning ottaa kirpaisevan revanssin. Kävi miten tahansa, niin toivottavasti ottelut ovat jännittäviä ja jaksan valvoa ne suorassa lähetyksessä.

Falcons, vastustajat seis viimeistään red zonella ja Ryanin johdolla pisteet kotiin!

torstai 3. tammikuuta 2013

Uuden vuoden ensimmäiset ruokakokeilut

Aloitetaanpa uuden vuoden bloggailut ruokaisan mukavissa merkeissä.

Veljeni meni ostamaan jamaikalaista rommia, mistä sain inspiraatiota yrittää kokkailla jotakin Karibianmeren seudulle etäisesti viittaavaa. Ja toki sain vaikutteita myös Brasiliassa nauttimistani mustapapusoossista, friteeratuista banaaneista ja portugalilaisista makkaroista. Kokeilkaa ihmeessä, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus!

Siis rupesin väsäilemään omia versioitani uuden vuoden ensimmäisenä päivänä. Jotain friteerattua, jotain banaanista, jotain merenelävistä, jotain pavuista, jotain makkarasta. Ei hienostelua ja kaiken pitäisi olla myös keliaakikolle sopivaa.

Leikkasin sipulirenkaita ja loput rinkuloihin soveltumattomat osat pilkoin papumuhennokseen. Samaan kattilaan sipulin lisäksi valkosipulia kuullotettavaksi. Kidneypavut heitin hautumaan nopean huuhtelun jälkeen, mausteeksi laakerinlehtiä ja vihreää chiliä sekä hieman suolaa ja mustapippuria. Vettä lisäksi sopivan rakenteen saamiseksi. Mustapavut olisivat olleet valintani, mutta pikainen reissu markettiin ei niitä eteeni tuonut. Lisäkeriisit keitin samalla kypsiksi.

Ja sitten siihen friteeraukseen. No, rasvakeitintä minulla ei ole enkä ole sellaista ostamassakaan. Siis tyydyin teräskattilaan ja vain noin sentin kerrokseen rypsiöljyä eli en oikeasti friteerannut sanan todellisessa merkityksessä. Ei ole nimittäin moottoria, mihin jämäöljyt suodattaisin.

Panerointitaikinan väsäsin kananmunista, gluteenittomasta korppujauhosta, maissijauhosta ja kookoshiutaleista sekä ripauksesta suolaa. Ihan näppituntumalla mentiin tällä kertaa, ei keittiössä pidä kaikkea mittailla. Sipulirenkaat olivat jo valmiina, mutta itse öljyisen paistamisen aloitin banaaniviipaleista, jotka ensin varovasti veitsen lappeella hieman leveämmiksi painoin. Siitä sitten etenin sipuleihin, vaikka tämä paistometodini ei johtanutkaan täydellisen kattavaan panerointiin. Riittävän lähelle pääsin ja maku on kuitenkin tärkein.

Seuraavaksi siirryin sitten eläinproteiinin puolelle. Aiemmin olin jo antanut pakastekatkarapujen (isojen) sulaa, minkä jälkeen lisäsin reilusti sitruunamehua sekä hieman merisuolaa, pippuria ja tilliä. Ja annoin makujen imeytyä rauhassa muiden ruokalajien valmistuessa. Koska en halua hukata hyviä raaka-aineita, pyörittelin katkat mehuineen lopun panerointitaikinan seassa ja kippasin samaan kattilaan kypsymään. Tässä vaiheessa öljyä oli jo varsin vähän enkä sitä enää lisännyt. Jotta yhden kattilan käyttö olisi ollut tehokasta, paistoin vielä pari hyvää chorizoa sopivina paloina hyväksi päätteeksi.

Lopuksi vaan kasaamaan herkut lautaselle ja hieman salaattia kylkeen:




Kuva ei tee oikeutta aivan täysin, mutta kaikki maistui oikein hyvin - myös veljelleni. Koko satsi sopii siis keliaakikolle ja valtaosa myös kasvissyöjälle. Erityisesti banaanin friteerausta suosittelen kokeilemaan sekä kookoslastujen lisäämistä panerointitaikinaan. Toimii mainiosti ainakin banaaneille ja katkaravuille. Myös mausteisia papusoosseja aion varmasti kokeilla uudestaan.

Jäi muuten rommit tässä yhteydessä juomatta. Vuodenvaihteessa nautitut pari liikaolutta saivat olon hieman haljuksi, joten tuhti ruoka itsessään oli sopivaa. Eikä se uppopaistamisen kokeileminen ole siksikään hölmöä, että tajuaa herkkuihin uppoavan öljyn määrän ihan omin havainnoin.

Syökää ja juokaa hyvin sekä vailla turhia ennakkoluuloja vuonna 2013! Hyvä ruoka, parempi elämä. Itse tehty on ostettua rakkaampaa vaikkei usein niin viimeisteltyä.