Veljeni totesi taannoin, että lähinnä treenaus on antanut myönteisiä tuntemuksia elämään. Sellaistahan se on usein, jostakin pitää arkeen hieman intoa etsiä. Aina ei ole mikään superfiilis, vaikka vetäisi mitä troppeja. Terveet konstit ovat siis arvossaan, jotta pysyy pää kasassa!
Itse olen saanut moneen viikkoon paljon virtaa ruoanlaitosta viime kuukausina. Jotain käsityötä pitää toimistoapinankin tehdä, minulla se on keittiöaskareita ainakin tällä hetkellä. Kuten olen kirjoitellut blogissa aiemmin, arvostan ruoanlaittoa ilman suurta laskelmointia. Välistä voi panostaa tiettyyn menuun, mutta yleensä viritellään niistä aineksista, joita on kaapeissa saatavilla. Suuri möhläys kotikokille on joutua heittämään ruokaa roskiin. Epäonnistunut suunnittelu ja tilanteeseen sopeutuminen.
Inspiraatiota voi etsiä monesta paikasta. Vuodenaika, tietty raaka-aine, teemaan sopivaa purtavaa penkkiurheilun yhteyteen, perinneruokien maltillinen tuunaus, laadukkaan juoman seuralaiseksi tehty ruoka. En jaksa ruveta kirjoittelemaan nyt mitään reseptejä, oikeastaan sellaisia säntillisesti seuraan alati vähemmän. Seuraavassa kuitenkin kuvitettua aineistoa joistakin tekeleistäni.
Hyvän savukalan ympärille voi rakentaa näppärän iltapurtavan melko helposti.
Vuodenvaihteen tienoilla innostuin vääntämään pitsaa. Mielestäni kaikki lähtee mainiosta tomaattikastikkeesta, johon olen kehitellyt melko helpon sopivan etikkaisen ja mausteisen reseptin. Pohjasta tulee itse tehtynä hyvä, kun osan vehnästä korvaa rukiilla. Päälle nakkaillaan sitten mieltymysten ja kaappien sisällön mukaan juustoa sekä erilaisia muita herkkuja.
Jouluksi tein ison kattilallisen hapanta punakaalia, joka on mitä mainiointa lisuketta esimerkiksi porsaanlihan, makkaroiden ja perunamuussin kanssa. Äitini kertoi minulle myöhemmin, että tuo upea lila höystö oli vain parantunut maultaan viikkojen kuluessa. Etikkaiset itse tehdyt lisukkeet näet säilyvät oikein hienosti lasipurkeissa. Tästä makuseikkailusta ei ole kuvaa.
Talvella juurekset ja vaikkapa erilaiset juuressosekeitot ovat suurta sopivaa herkkua. Esimerkiksi porkkana, sipuli ja inkivääri muodostavat upean makukokonaisuuden, jota voi vielä omenalla muokata.
Helmikuun alussa oli vuorossa ruoka- ja juomapanostuksen kohokohta, Superbowl-mättö. Tematiikka haettiin finaalijoukkueiden kotiseuduilta sekä syvästä etelästä, oluet myös Atlantin takaisten panimoiden valikoimista. Esimakua tulevasti edusti kasvisjambalaya - kevyt, värikäs, maukas ja herkullinen.
Baltimorea edusti Lake Trout - leivitettyä turskaa valkoisen leivän sisällä, majoneesia ja chilikastiketta antamassa kostuketta sekä lisämakua. Tässä otoksessa kaikki muu on kotitekoista paitsi ranskalaiset (tai Freedom Fries jos niin halutaan sanoa).
Bay Arean edustajaksi valikoimme Mission Style Burritosin. Kuvani ei tee tuolle ruokalajille oikeutta, sillä tortillan sisään ahdettiin mustapapusoossia, naudanlihalastuja, guacamolea ja salsaa kotitekoisina, riisiä sekä cheddar-raastetta.
Jälkiruoaksi väsäsin aivan ensimmäistä kertaa sitruunamarenkipain, tietysti gluteenittomana, jotta veljeni pääsi osalliseksi herkusta. Marenki onnistui hienosti, mutta ensi kerralla parannan, jotta se itkee runsaammin! Lisäksi sitruunakiisseli jäi hieman liian valuvaksi, vaikka maku olikin loistava.
Superbowl-syömingit olivat sangen runsaat, kaikkea oli liikaa. Viime viikot ovatkin kuluneet tähteitä tuhotessa ja varastoja vajautellessa. Kuivatut suppilovahverot pastassa ja risotossa tekevät noista arkisista ruokalajeista luksusta. Kiitos vanhemmille metsän antimista, kun omat sienireissut jäivät tekemättä viime satokaudella.
Pakasteessa sattui hiljattain olemaan kypsää punajuuriraastetta, ruskistettua jauhelihaa ja ylijäämänä torttutaikinalevyjä. No taikinakuoreen voi jemmata kaikenlaisia herkkuja, joten päätin siis väsätä punajuurijauhelihapasteijoita. Vähän Dijon-sinappia täytteeseen ja tulos oli mainio!
Helmikuun alussa on Runeberginpäivä, joten silloin on aika vääntää torttuja. Jo muutamana vuotena olen tuon operaation tehnyt keliaakikolle sopivalla tavalla eikä tulos ole kertaakaan ollut lähelläkään mautonta. Tuotos kruunataan kotitekoisella metsävadelmahillokkeella. Pienenä lisänä kokeilimme veljeni kanssa viime perjantaina, miten loput tortut koristuvat Cointreau-pohjaisella sokerikuorrutteella. Toimii sekin!
Viime sunnuntaina leivoin pitkästä aikaa sämpylöitä. Sen lisäksi tein perunoista, parsakaalista, sipulista ja omenasta maukasta sosekeittoa. Tuoreen leivän väliin ostin savustettua hevospaistia ja suolakurkkuja. Olenhan tällainen trendipelle kuten minut tuntevat ihmiset hyvin tietävät!
Eräs einesfirma mainostaa, että hyvä ruoka tuo paremman mielen. Se on totta, mutta harvoin hyvä ruoka on niitä valmismössöjä muovikuorissaan. Itse aion jatkaa löytöretkeäni pidemmälle ruokien ja juomien maailmaan. Tärkeily ja hienostelu sekä raaka-aineiden tuhlaaminen eivät kuulu käsitykseeni hyvästä ruokakulttuurista. Ei myöskään minkään sortin neuroottinen suhtautuminen ravintoon. Syökää ja juokaa hyvin vaan ei liiaksi! Maukasta vuotta 2013.
