Kekseliäisyys on sitä, että kehittää jotakin hienoa siitä mitä on saatavilla.
Katson usein ruokatarpeistooni siten, että mitähän siitä voisi kehittää kasaan. Sillä tavoin päätin taannoin kokeilla myös kaalipiirakan tekoa. Se toimi, ja niinpä kokeilin hiljattain juttua uudestaan hieman uusilla twisteillä. Siis ohjeeseen vapaassa muodossaan:
Otetaan keräkaalia kohtalainen palanen, sanotaan vaikkapa neljäsosa yksilöstä. Pestään ja suikaloidaan hienoksi. Onnistuu itse asiassa aika helposti, kun leikkaussuunnat selviää ja kädessä on kokin paras ystävä, kunnon yleisveitsi. Otetaan lisäksi hieman perunaa, sanotaan pari kolme, ja jotakin makua lisäävää ehkä hieman tymäkkääkin juuresta. Itse olen kokeillut piparjuurta ja juuriselleriä tähän mennessä. Mitä nyt sattuu kaapissa olemaan.
Suikaleet ja palat sitten vain sijoitetaan kattilaan ja keitetään likimain kypsäksi maun mukaan. Hieman suolaa voi lisätä keitinveteen. Kesken kypsennyksen lisätään joukkoon hieman hapanta omenaa palasina sekä murskattua valkosipulia maun mukaan. Lopuksi kypsään massaan lisätään hieman etikkaa antamaan syvyyttä lisää sekä pippuria, mustaa tai valkoista maun mukaan. Miksei vähän molempia. Olen myös lisännyt tässä vaiheessa timjamia, kuivattuna löytyi kaapista näet.
Voidellaan vuoka, reilut 20 senttimetriä halkaisijaltaan. Otetaan aiemmin sulatettua valmista pakastetaikinaa, joka on tarkoitettu piirakoiden leipomiseen. Ei tietenkään makeaa tähän tarkoitukseen. Sellainen peruspaketti, mitä markettien kylmäarkuista kasapäin löytää. Ehkä noin 250-300 grammaa. Kaulitaan kevyesti jauhotetulla alustalla kutakuinkin pyöreäksi ja lasketaan vuoan päälle. Painetaan reunat laitoihin kiinni ja leikataan yli menevät osat normiveitsellä pois. Tosikokkihan tietty tekisi taikinan omin kätösin alusta loppuun, from scratch, mutta yleensä ei ole aikaa tahi viitseliäisyyttä säätää niin paljon.
Kun vuoka on vuorattu taikinalla, otetaan kypsennetty ja maustettu juuresmassa haltuun sekä sijoitetaan se tasaisesti vuokaan. Saa vetää reunain tasolle, jotta on mitä syödä. Lopuksi napataan ne ylimenoreunat taikinaa, jotka muovataan suikaleiksi ja asetellaan piiraan päälle. Uunihan on toki jo kuumennettu valmiiksi noin 225 asteeseen Celsiusta. Piirakka keskitasolle ja laitteesta ynnä visuaalisuudesta riippuen noin puolituntia tekee raakileesta herkkua.
Lopulta nostetaan säväytetty, sävelletty, sovellettu kaalipiirakka hieman jäähtymään (uuni pois päältä). Tuotos on hyvää sellaisenaankin, mutta suosittelen kokeilemaan sitä kera raejuuston ja Dijon-sinapin. Tähän sinappiin muuten kannattaa haksahtaa. Kyytipoikana toimii mainiosti olut, etenkin sellainen reippaahkosti humaloitu luonteikas tavara, jota oppii ajan kanssa arvostamaan. Toki on monia muitakin hyviä juomia, esimerkiksi vichystä tai maidosta voi lähteä käyntiin. Koko idea tosin virisi päässäni juuri siksi, että laatuolut ansaitsee parikseen hyvää palanpainiketta. Ja sen tekeminen ei välttämättä ole kallista tai vaikeaa.
Tällaisessa piirakan teossa on sekin mainio puoli, että erilaisia variaatioita voi keksiä suhteellisen helposti lisää. Täyte voisi sisältää myös juustoa, lihaa, kalaa, äyriäisiä, vihanneksia ja monia suurenmoisia vaan aliarvioituja juureksia. Taikinakin voisi olla vaikkapa rukiista tai keliaakikoille sopivaa. No, pitää kokeilla ja syöttää muillekin sopivan tilaisuuden tullessa.
Ei muuten ole kaunista kuvaa piirakasta postattavaksi. Minä tein sinulle piirakan, minä olen syönyt sen piirakan.
