Pitää nyt päättää se, minkä taannoin aloitin. Siis Tour de Francen 98. versio on päätöksessään ja oma pyöräilyinnostus TV-seurannan osalta jälleen vähissä. Viime aikoina on tietysti ollut paljon tärkeämpiäkin asioita mielessä. Silti lyhyt katsaus yhteen viime vuosien parhaista grand toureista:
16. etappi: Matka jatkui kohden Alppien ensimmäisiä rinteitä. Kaksoisvoitto meni Norjaan, kun Hushovd toisti aiemman temppunsa ja kukisti kirissä Boasson Hagenin. Contador teki Col de Mansen nousussa yllätysiskunsa hankalissa oloissa, ja vain Sanchez sekä Evans pystyivät ennakkosuosikeista pysymään mukana. Tämä kaikki etapilla, jolta ei liiemmin odotettu. En sitä itsekään katsonut suorana.
17. etappi: TdF 2011:n ainoa visiitti Ranskan rajojen ulkopuolelle Italiaan. Vielä ei ohjelmassa ollut rajuimpia nousuja, mutta noustavaa ja laskettavaa silti riitti. Moni irtiotosta yritti omia ratkaisujaan, ja lopulta edellispäivän kakkonen Boasson Hagen kirkasti suorituksensa etappivoittoon. Lopun vaikea Pramartinon lasku oli etenkin kärjen ranskalaisille vaikea, ja muun muassa keltapaita Voeckler piipahti parkkipaikalla heittämässä U-käännöksen. Ennakkosuosikkien välille syntyi lopulta vain pieniä eroja.
18. etappi: Ehkäpä vuoden kuningasetappi - Agnel, Izoard, Galibier. Tämä oli se yksittäinen päivä, jona Leopard Trek -joukkue loisti taktiikallaan. Pari apuajajaa irtiottoon, Andy Schleck iski Izoardilla, veli Frank seuraili tilannetta kovimpien kilpailijoiden takapyörän tuntumassa. Nuorempi Schleck kesti kovan 60 kilometrin irtiottonsa loppuun asti ja nosti itsensä tiiviisti koko Tourin voittotaisteluun. Takaa-ajaneiden suosikeiden porukassa Evans veti kovasti eroa pienemmäksi, kun muista ei ollut apua. Espanjan kovat ukot Contador ja Sanchez hyytyivät Galibierillä, Voeckler taisteli vielä niukasti itsensä yhdeksi päiväksi keltanuttuun. Andy palautti omankin uskoni mahdollisuuksiinsa.
19. etappi: Edellinen etappi oli kenties kuningas, tämä oli siinä tapauksessa kuningatar. Contador räjäytti pääjoukon palasiksi jo Telegraphin nousussa ja sai Andyn mukaansa, Voeckler väsytti itsensä yksinäisessä takaa-ajossaan. Pitkä lasku kohti L'Alpe d'Huezin nousun juurta keräsi kuitenkin koko kärkipakan yhteen. Päivän sähköistäjänä Contador iski uudelleen ja sai hyvän etumatkan. Sanchez lähti perään ja sai vedettäväkseen Europcarin Pierre Rollandin, Voecklerin uskollisen ja vakuuttavan apumiehen, joka nyt sai ajaa itselleen. Evans tarkkaili ja veljekset Schleck pysyivät mukana. Legendaarisen nousun päätteeksi Ranska sai lopulta sankarinsa, kun Rolland otti ensimmäisen suuren voittonsa hieman uupuneiden espanjalaisten edestä. Andy Schleck hyytyi aivan etapin päätteeksi sen verran, että Sanchez voitti mäkimiehen polkkapistepaidan. Evansin voittomahdollisuudet näyttivät tässä vaiheessa erinomaisilta kolmostilasta huolimatta. Sinnikäs Voeckler taipui viimein neljänneksi. Oli muuten toinen etappi peräkkäin, kun sprintterien ja erinäisten domestiqueiden autobus saapui maaliin eliminointirajan tuolla puolella. Suuri porukka armahdettiin jälleen, vaikka kiripisteitä tietysti vietiinkin.
20. etappi: Vuoden 2011 kisan ainoa henkilökohtainen aika-ajo ratkaisi voittajan. Cadel Evans oli pitelemätön eivätkä Schleckin veljekset voineet hänelle mitään. Kärkikymmenikössä tapahtui pieniä muutoksia, ja päivän etappi meni HTC:n Tony Martinille. Jäi tämäkin etappi minulta katsomatta, kun olin maalla sähköittä puhelinseurannan varassa.
21. etappi: Kunniakierrokset Pariisissa ja kirimiesten arvostetuin yksittäinen otatus. Nyt saatiin Cavendish - osa viisi - ei järin yllättävää. Man-saaren pikajuna nosti hurjan voittosaldonsa TdF:n etapeilla jo kahteenkymmeneen, Evans sai puolestaan lopulta suuren voittonsa. Eikä tullut tätäkään suorana seurattua.
Kokonaiskilpailun voitti siis vihdoin Cadel Evans ansaitusti. Kirikisan selvästi paras oli Mark Cavendish, mäkikiripaidan vei nimiinsä Samuel Sanchez. Pierre Rolland toi ranskalaisille sentään nuorten kisan voiton ja Garmin Cervelo oli paras joukkue.
Kisaa värittivät erityisesti Gilbert, Vanendert, Contador (olipa miehestä muutoin mitä mieltä tahansa), nuorempi Schleck, Cavendish, Norjan voimakaksikko - ja sinnikäs Voeckler adjutanttinsa Rollandin kanssa. FDJ oli yritteliäin ja Europcar yllätyksellisin joukkue, HTC voitti eniten. Kisan selviytyjän täytyy olla Johnny Hoogerland. Tour de France 2011 oli jännittävä ja dramaattinen. Toivottavasti tulevat vuodet tarjoilevat lisää maantiepyöräilyn parhaita puolia.
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
maanantai 18. heinäkuuta 2011
TdF vuorten välissä
Tämänvuotinen Tour de France taittuu kohti huipennustaan. Kaksi viikkoa on jo poljettu ympäri Ranskaa, ja kunkin kilpailukategorian voittotaisteluissa käyvät todelliset ehdokkaat harvalukuisiksi. Mitä tapahtuikaan toisella viikolla - lyhyt katsaus:
Jos haluatte kuvaa, katsokaa tämä Eurosportin kooste Tourin alusta toiseen välipäivään.
10. etappi: Välipäivän jälkeen oli vuorossa tasamaaetappi, jonka mutkaiset viime kilometrit hieman sotkivat HTC-joukkueen junaa. Monen toivoma kaksintasitelu toteutui maaliviivalle, kun Cavendish otti yhteen Saksan ja Omega Pharman muskelijätti Andre Greipelin kanssa. Nämä herrat olivat pitkään samassa tallissa vaan eivät ilmeisesti tulleet toimeen järin hyvin. Nyt Greipel sitten viimein voitti kaksintaistelun.
11. etappi: Cavendish - osa kolme. HTC:n juna jyskytti ja mies Man-saarelta korjasi edellisen päivän erheensä. Lisäksi vihreä pusero kulkee nyt loppukirispesialistin harteilla kohti Pyreneitä. Tourin loppupuolella on niin vähän näitä kirimiesten suosikkietappeja, että irtiotoille ei juuri jää mahdollisuuksia ahnasta pääjoukkoa vastaan.
12. etappi: Vihdoin isoja vuoria - siis katsojan näkökulmasta tarkasteltuna. Isoja tykkejä alettiin vihdoin hieman viritellä. Tyypillisesti hyvin ranskalaispitoinen irtiotto yritti selvitä loppuun yli parin suuren vuoren, mutta noutaja tuli viimeistään HC-kategorian loppunousussa Luz-Ardideniin. Keltapaidan kärkkyjät kyttäilivät toisiaan lähes koko loppuetapin, vaikka lopussa pieniä eroja syntyikin. Thomas Voeckler keltaisessa nutussaan osoitti taas sitä kuuluisaa sinnikkyyttä selvitessään suurten suosikkien mukana maaliin - bastiljin valloituksen vuosipäivänä. Etapin voitto meni Samuel Sanchezille lähellä tallinsa kotimaata.
13. etappi: Erilainen vuorietappi - todella erilainen voittaja. Yksi vuori oli kiivettävää ja sen jälkeen laskettavaa. Sellainen ihme nähtiin, että entinen sprintterihirmu Thor Hushovd teki iskun HC-nousussa irtiottoporukasta. Pari toiveikasta ranskalaista tosin ehtivät huipulle ennen Norjan sankaria, mutta tämä tuli vuorelta alas raivoisasti ja murskasi hoikat vastustajansa lopussa. Viikinki nitisti parin hennomman ranskalaisen vastarinnan ja korjasi yllätysvoiton omiin nimiinsä.
14. etappi: Ennakolta rajuin Pyreneiden päivä sisälsi useita nousuja, joista viimeisenä oli raskas Plateau de Beille. Ei ollut onnenpäivä irtiotolle nytkään, sillä Leopard Trek veti viimeisen nousun alkuun saakka rajun rutistuksen. Kun ukkoja rupesi varisemaan vuoren rinteille, jäi vain muutama kova kaveri jäljelle. Yllätysmies, Omega Pharman Jelle Vanendert vei etapin nimiinsä ennen Sanchezia, jolle pari päivää aiemmin oli hävinnyt voiton loppukirissä. Voeckler adjutantteineen (Rolland) ajoi urhoollisesti eikä suursuosikkien varovaiset ratkaisut juuri eroja synnyttäneet. Schleckin veljekset, Contador, Evans, Basso - rohkeutta ratkaisuihin kaivattaisiiin! Pääjoukon vanhin, raju työjuhta Jens Voigt kaatui kahdesti laskussa vaan ei toki keskeyttänyt.
15. etappi: hieman tasaista Etelä-Ranskassa vuorten välillä. Irtiotto ajetaan taas kiinni, HTC vetää vimmatusti ja Cavendish - osa neljä on valmis. Ennätykset menevät uusiksi näissä kireissä, ja vihreä paita matkannee vihdoin Britanniaan kunhan Alpit ylitetään aikarajan puitteissa.
Tähän mennessä Tourilla on toistunut paljolti tuttu teema. HTC juhlii sprinteissä, FDJ on aina mukana irtiotoissa, ennakkosuosikit kyttäävät toisiaan vuorilla, Voeckler osoittaa jälleen periksiantamattomuuttaan ja ranskalaiset metsästävät raivokkaasti sitä yhtä etappivoittoa ilman menestystä. Toivottavasti Alpeilla vihdoin suuret nimet taistelevat keltapaidan hallinnasta täysillä eivätkä vain kyräile keskenään. Omasta mielestäni ranskalaisen etappivoiton on tapahduttava joko 16. tai 17. etapilla, muuten sitä tuskin saadaan tänä vuonna nähdä. Kuuden päivän päästä omakin innostukseni taas laimenee, mutta vielä on draamaa jäljellä.
Jos haluatte kuvaa, katsokaa tämä Eurosportin kooste Tourin alusta toiseen välipäivään.
10. etappi: Välipäivän jälkeen oli vuorossa tasamaaetappi, jonka mutkaiset viime kilometrit hieman sotkivat HTC-joukkueen junaa. Monen toivoma kaksintasitelu toteutui maaliviivalle, kun Cavendish otti yhteen Saksan ja Omega Pharman muskelijätti Andre Greipelin kanssa. Nämä herrat olivat pitkään samassa tallissa vaan eivät ilmeisesti tulleet toimeen järin hyvin. Nyt Greipel sitten viimein voitti kaksintaistelun.
11. etappi: Cavendish - osa kolme. HTC:n juna jyskytti ja mies Man-saarelta korjasi edellisen päivän erheensä. Lisäksi vihreä pusero kulkee nyt loppukirispesialistin harteilla kohti Pyreneitä. Tourin loppupuolella on niin vähän näitä kirimiesten suosikkietappeja, että irtiotoille ei juuri jää mahdollisuuksia ahnasta pääjoukkoa vastaan.
12. etappi: Vihdoin isoja vuoria - siis katsojan näkökulmasta tarkasteltuna. Isoja tykkejä alettiin vihdoin hieman viritellä. Tyypillisesti hyvin ranskalaispitoinen irtiotto yritti selvitä loppuun yli parin suuren vuoren, mutta noutaja tuli viimeistään HC-kategorian loppunousussa Luz-Ardideniin. Keltapaidan kärkkyjät kyttäilivät toisiaan lähes koko loppuetapin, vaikka lopussa pieniä eroja syntyikin. Thomas Voeckler keltaisessa nutussaan osoitti taas sitä kuuluisaa sinnikkyyttä selvitessään suurten suosikkien mukana maaliin - bastiljin valloituksen vuosipäivänä. Etapin voitto meni Samuel Sanchezille lähellä tallinsa kotimaata.
13. etappi: Erilainen vuorietappi - todella erilainen voittaja. Yksi vuori oli kiivettävää ja sen jälkeen laskettavaa. Sellainen ihme nähtiin, että entinen sprintterihirmu Thor Hushovd teki iskun HC-nousussa irtiottoporukasta. Pari toiveikasta ranskalaista tosin ehtivät huipulle ennen Norjan sankaria, mutta tämä tuli vuorelta alas raivoisasti ja murskasi hoikat vastustajansa lopussa. Viikinki nitisti parin hennomman ranskalaisen vastarinnan ja korjasi yllätysvoiton omiin nimiinsä.
14. etappi: Ennakolta rajuin Pyreneiden päivä sisälsi useita nousuja, joista viimeisenä oli raskas Plateau de Beille. Ei ollut onnenpäivä irtiotolle nytkään, sillä Leopard Trek veti viimeisen nousun alkuun saakka rajun rutistuksen. Kun ukkoja rupesi varisemaan vuoren rinteille, jäi vain muutama kova kaveri jäljelle. Yllätysmies, Omega Pharman Jelle Vanendert vei etapin nimiinsä ennen Sanchezia, jolle pari päivää aiemmin oli hävinnyt voiton loppukirissä. Voeckler adjutantteineen (Rolland) ajoi urhoollisesti eikä suursuosikkien varovaiset ratkaisut juuri eroja synnyttäneet. Schleckin veljekset, Contador, Evans, Basso - rohkeutta ratkaisuihin kaivattaisiiin! Pääjoukon vanhin, raju työjuhta Jens Voigt kaatui kahdesti laskussa vaan ei toki keskeyttänyt.
15. etappi: hieman tasaista Etelä-Ranskassa vuorten välillä. Irtiotto ajetaan taas kiinni, HTC vetää vimmatusti ja Cavendish - osa neljä on valmis. Ennätykset menevät uusiksi näissä kireissä, ja vihreä paita matkannee vihdoin Britanniaan kunhan Alpit ylitetään aikarajan puitteissa.
Tähän mennessä Tourilla on toistunut paljolti tuttu teema. HTC juhlii sprinteissä, FDJ on aina mukana irtiotoissa, ennakkosuosikit kyttäävät toisiaan vuorilla, Voeckler osoittaa jälleen periksiantamattomuuttaan ja ranskalaiset metsästävät raivokkaasti sitä yhtä etappivoittoa ilman menestystä. Toivottavasti Alpeilla vihdoin suuret nimet taistelevat keltapaidan hallinnasta täysillä eivätkä vain kyräile keskenään. Omasta mielestäni ranskalaisen etappivoiton on tapahduttava joko 16. tai 17. etapilla, muuten sitä tuskin saadaan tänä vuonna nähdä. Kuuden päivän päästä omakin innostukseni taas laimenee, mutta vielä on draamaa jäljellä.
sunnuntai 17. heinäkuuta 2011
The Open Championship - kohti uutta mestaria
Näinhän tässä taas kävi: The Open Championship on ehtinyt jo viimeisen päivänsä aamuun ennen kuin saan kirjoitettua asiasta. Kyseessä on siis maailman perinteisin golfkilpailu, jonka historia ulottuu noin 150 vuoden taakse. Käsittääkseni vain purjehduksen America's Cup on yhä toistuvasti järjestettävistä urheilutapahtumista vanhempi kuin se todellinen The Open.
Golfin historiallisesti merkittävin arvoturnaus kiertää vuosittain eri kentillä - niin sanotussa open rotassa. Tänä vuonna kilpailu järjestetään Royal St. George's -klubilla Kaakkois-Englannin Sandwichissä. Aina ei suinkaan pelata Skotlannissa vaan nyt ollaan vain melko lyhyen junamatkan päässä Lontoosta. Royal St. George's on perustettu jo 1887 skottien toimesta, ja sittemmin kenttää on muokattu useasti. Tyypillistä aikojen ja pelin kehityksen tuomaa evoluutiota. Peliareena on pitkä, voimakkaasti kumpuileva ja haastava reititys mahtavilla dyyneillä - maisemiin kuuluvat olennaisesti pitkä heinä, out-rajat, syvät pot-bunkkerit ja taustana meri. Mielestäni kilpagolfia perinteisimmillään ja parhaimmillaan!
Kilpailu on siis edennyt viimeisen kierroksen kynnykselle. Moni ennakkosuosikki sai vapaan viikonlopun, kun peli ei sujunutkaan. Maailmanlistan ykkönen ja kakkonen, Donald ja Westwood, lisäksi muun muassa McDowell, Harrington, Els, Mahan, Watney, Fisher ja monet muut jäivät ulos kekkereistä. Brittiselostaja totesi osuvasti hiljattain: silly old game this golf, even the best in the world loses more than wins. Openin kärjessä ovat Pohjois-Irlannin vankka figuuri Darren Clarke sekä nuori ja raamikas Dustin Johnson. Molemmille soisi voiton, mutta vielä hienompaa olisi heidän tuntumassaan olevan Tanskan Thomas Björnin kruunaaminen mestariksi. Hän nimittäin töpeksi tarjolla olleen voiton viimeksi, kun Open Championship pelattiin Royal St. George'sissa 2003.
Yllätys ei ole, että omat veikkaukseni menivät jälleen kuvainnollisesti syvään raffiin. Suuri kunniamaininta täytyy jälleen antaa Tom Watsonille, 61-vuotiaalle entiselle suurmestarille. Hän teki perjantaina hole in onen ja taistelee yhä jopa sellaisia nuoria leijonia vastaan, jotka voisivat iän puolesta olla hänen lastenlapsiaan. Kokemus ja äly voivat korvata vuosien viemää vetreyttä!
Tänään ehdin vihdoin nauttimaan Open Championshipin jännityksestä. Viasat Golfin lähetys alkuperäisselostuksen kera, historiaa, maisemia, kuivaa brittihuumoria ja hieman myös kuivaa englantilaissiideriä. Ylimääräistä tästä lystistä joutuu maksamaan, mutta niinhän se tuppaa olemaan rakkaiden harrastusten kanssa. Vielä kun sataisiin tuulta ja ehkä sadettakin kuten kolmannen kierroksen alussa - silloin vanhat kunniakkaat links-kentät näyttävät todellisen luonteensa...
Golfin historiallisesti merkittävin arvoturnaus kiertää vuosittain eri kentillä - niin sanotussa open rotassa. Tänä vuonna kilpailu järjestetään Royal St. George's -klubilla Kaakkois-Englannin Sandwichissä. Aina ei suinkaan pelata Skotlannissa vaan nyt ollaan vain melko lyhyen junamatkan päässä Lontoosta. Royal St. George's on perustettu jo 1887 skottien toimesta, ja sittemmin kenttää on muokattu useasti. Tyypillistä aikojen ja pelin kehityksen tuomaa evoluutiota. Peliareena on pitkä, voimakkaasti kumpuileva ja haastava reititys mahtavilla dyyneillä - maisemiin kuuluvat olennaisesti pitkä heinä, out-rajat, syvät pot-bunkkerit ja taustana meri. Mielestäni kilpagolfia perinteisimmillään ja parhaimmillaan!
Kilpailu on siis edennyt viimeisen kierroksen kynnykselle. Moni ennakkosuosikki sai vapaan viikonlopun, kun peli ei sujunutkaan. Maailmanlistan ykkönen ja kakkonen, Donald ja Westwood, lisäksi muun muassa McDowell, Harrington, Els, Mahan, Watney, Fisher ja monet muut jäivät ulos kekkereistä. Brittiselostaja totesi osuvasti hiljattain: silly old game this golf, even the best in the world loses more than wins. Openin kärjessä ovat Pohjois-Irlannin vankka figuuri Darren Clarke sekä nuori ja raamikas Dustin Johnson. Molemmille soisi voiton, mutta vielä hienompaa olisi heidän tuntumassaan olevan Tanskan Thomas Björnin kruunaaminen mestariksi. Hän nimittäin töpeksi tarjolla olleen voiton viimeksi, kun Open Championship pelattiin Royal St. George'sissa 2003.
Yllätys ei ole, että omat veikkaukseni menivät jälleen kuvainnollisesti syvään raffiin. Suuri kunniamaininta täytyy jälleen antaa Tom Watsonille, 61-vuotiaalle entiselle suurmestarille. Hän teki perjantaina hole in onen ja taistelee yhä jopa sellaisia nuoria leijonia vastaan, jotka voisivat iän puolesta olla hänen lastenlapsiaan. Kokemus ja äly voivat korvata vuosien viemää vetreyttä!
Tänään ehdin vihdoin nauttimaan Open Championshipin jännityksestä. Viasat Golfin lähetys alkuperäisselostuksen kera, historiaa, maisemia, kuivaa brittihuumoria ja hieman myös kuivaa englantilaissiideriä. Ylimääräistä tästä lystistä joutuu maksamaan, mutta niinhän se tuppaa olemaan rakkaiden harrastusten kanssa. Vielä kun sataisiin tuulta ja ehkä sadettakin kuten kolmannen kierroksen alussa - silloin vanhat kunniakkaat links-kentät näyttävät todellisen luonteensa...
maanantai 11. heinäkuuta 2011
Pyöräily se vaarallista on
Yhdeksän etappia on takana, ja suuret vuoret vasta edessä. Tourin tämän vuoden uudistukset reitin sekä mäki- ja kiripisteiden jaossa näkyvät. Vähässä ovat perinteiset tasamaan etapit, jotka päättyvät hurjiin massakireihin. Useina päivinä on lopuksi ryskitty pientä mäkeä ylös maaliin, mikä avaa esimerkiksi P. Gilbertille hyvät saumat voittaa vihreä paita suoraviivaisten sprintterien edestä. Yksi isojen pisteiden välikiri puolestaan käytännössä pakottaa pisterohmut tykittämään kahdesti etapilla. Vilkaistaanpa lyhyesti, miten etapit 6-9 sujuivat:
6. etappi: Norja on paljon kovempi urheilumaa kuin Suomi, tänään muun muassa etappi voitto Skyn Boasson Hagenille ja Hushovd viivan yli maillot jaune päällään kolmantena. Suomalaisia ei ole toistaiseksi ollut samana vuonna Tourissa yhtä enempää!
7. etappi: Cavendish osa kaksi eli HTC:n juna saatiin vihdoin raiteille sopivan tasaisella pätkällä ja silloin ei muille voittoa kovin usein jätetä. Etappi oli kohtalokas muun muassa Bradley Wigginsille ja Cristopher Hornerille, jotka teloivat itseään kaatumisessa. Sen seurauksena pääjoukko katkesi, mutta suurimmat ennakkosuosikit selvisivät nyt aikatappioitta. Boonen siirtyi autokyytiin.
8. etappi: Keskiylängön etappi jäi minulta kokonaan katsomatta, ei tosin tylsyyden takia. Ensimmäinen selvästi mäkinen etappi siis. Vihdoin jokin irtiotto kesti maaliin saakka tai oikeammin yksi mies siitä - Movistarin R. A. Costa. Vinokourov yritti raivoisasti saavuttaa omien sanojensa mukaan viimeisellä Tourillaan jotakin suurta, mutta voimat loppuivat kesken. Kokonaiskisan miehistä ennakkoon kovimmat pysyivät varsin hyvin pakassa, ja kunniamaininta on jälleen annettava Hushovdille. Vieläkin keltaisessa, vaikka nyt piti jo selvitä kohtuullisista nousuista! Yleensä tekemätön paikka sprinttereille.
9. etappi: Päivä, jolloin rytisi jo liikaa. Kaksi kapteeni lisää sairastuvalle, Astanan Vinokourov ja Omega Pharman van den Broeck luunmurtumineen. Koko päivä harvensi joukkoa seitsemän miehen verran, mutta päivän rajuimman näköinen kolari ei ollut vielä siinä. Viiden miehen irtiotto oli pääsemässä ratkomaan etappivoiton, mutta joku Ranskan TV:n idiootti auton ratissa teilasi Flechan tiehen ja samassa johti Hoogerlandin rajuun volttiin suoraan piikkilanka-aitaan! Pahaa teki nähdä jälleen moinen kolari; Flecha ja pahasti ruhjottu Hoogerland raahautuivat silti urhoollisesti maaliin - jälkimmäiselle muuten polkadotit päälle. Thomas Voeckler Europcarista oli jälleen oikeassa paikassa ja nappasi keltaisen harteilleen, vaikka etappivoiton veikin L. L. Sanchez. Draamaa oli siis tarjolla monessa suhteessa liiaksi.
Välipäivän jälkeen on pari sprinttereille kotoista etappia, mutta sen jälkeen alkaa vuorikiipeily pyörillä. Suurin draama - toivottavasti myönteisessä merkityksessään - on vasta edessä. Valitettavasti ensimmäinen dopingkärykin paljastui juuri, eipä näiltä enää vältytä. Minä en nyt ala kuitenkaan hurskastelemaan kuten niin monet tavalliset arjen sankarit tahoillaan tuppaavat tekemään. Olisi itse asiassa hauska nähdä, miten silloin kävisi, jos kaikki työssä käyvät testattaisiin kuin dopingiin tiukasti suhtautuvien lajien urheilijat. Voi sitä käryjen määrää! Ihminen on niin laiska ja tyhmä, että se yrittää aina keksiä keinoja menestyäkseen ilman todellista kovaa työtä...
Palataan kuitenkin vielä hieman noihin pyöräkisoissa niin tavallisiin kolareihin, joita tämänvuotiselle TdF:llä on runsaasti ollut. Saxon N. Sörensen päätyi tantereeseen median moottoripyöräkuskin törppöilyn vuoksi ja Flecha sekä Hoogerland ruhjottiin auton avustuksella. Tuollaiset tunaroivat kuskit saisi samantien siirtää koko loppupäiväksi jalkapatikkaan ja viedä lupa osallistua moisiin tehtäviin enää vastaisuudessa.
Jokaisen maantiepyöräilyä seuraavan luulisi käsittävän, että kaatumiset ja vammat ovat lopulta väistämättömiä. Pelottavimpia paikkoja ovat ajoneuvojen ja pyöräilijöiden väliset törmäykset sekä kovavauhtiset vuoristolaskut, joita vielä usein reunustavat metalliset tai kiviset kaiteet. lisäksi usein on taiteiltava ohuilla renkailla, kovassa vauhdissa, märällä tiellä ja vielä suuressa joukossa. Toivottavasti pahimmat tällit ja törpöt on nyt nähty tämän vuoden Tourilla. Pyöräilkää ihmiset - kypärä ja järki päässä tietenkin!
6. etappi: Norja on paljon kovempi urheilumaa kuin Suomi, tänään muun muassa etappi voitto Skyn Boasson Hagenille ja Hushovd viivan yli maillot jaune päällään kolmantena. Suomalaisia ei ole toistaiseksi ollut samana vuonna Tourissa yhtä enempää!
7. etappi: Cavendish osa kaksi eli HTC:n juna saatiin vihdoin raiteille sopivan tasaisella pätkällä ja silloin ei muille voittoa kovin usein jätetä. Etappi oli kohtalokas muun muassa Bradley Wigginsille ja Cristopher Hornerille, jotka teloivat itseään kaatumisessa. Sen seurauksena pääjoukko katkesi, mutta suurimmat ennakkosuosikit selvisivät nyt aikatappioitta. Boonen siirtyi autokyytiin.
8. etappi: Keskiylängön etappi jäi minulta kokonaan katsomatta, ei tosin tylsyyden takia. Ensimmäinen selvästi mäkinen etappi siis. Vihdoin jokin irtiotto kesti maaliin saakka tai oikeammin yksi mies siitä - Movistarin R. A. Costa. Vinokourov yritti raivoisasti saavuttaa omien sanojensa mukaan viimeisellä Tourillaan jotakin suurta, mutta voimat loppuivat kesken. Kokonaiskisan miehistä ennakkoon kovimmat pysyivät varsin hyvin pakassa, ja kunniamaininta on jälleen annettava Hushovdille. Vieläkin keltaisessa, vaikka nyt piti jo selvitä kohtuullisista nousuista! Yleensä tekemätön paikka sprinttereille.
9. etappi: Päivä, jolloin rytisi jo liikaa. Kaksi kapteeni lisää sairastuvalle, Astanan Vinokourov ja Omega Pharman van den Broeck luunmurtumineen. Koko päivä harvensi joukkoa seitsemän miehen verran, mutta päivän rajuimman näköinen kolari ei ollut vielä siinä. Viiden miehen irtiotto oli pääsemässä ratkomaan etappivoiton, mutta joku Ranskan TV:n idiootti auton ratissa teilasi Flechan tiehen ja samassa johti Hoogerlandin rajuun volttiin suoraan piikkilanka-aitaan! Pahaa teki nähdä jälleen moinen kolari; Flecha ja pahasti ruhjottu Hoogerland raahautuivat silti urhoollisesti maaliin - jälkimmäiselle muuten polkadotit päälle. Thomas Voeckler Europcarista oli jälleen oikeassa paikassa ja nappasi keltaisen harteilleen, vaikka etappivoiton veikin L. L. Sanchez. Draamaa oli siis tarjolla monessa suhteessa liiaksi.
Välipäivän jälkeen on pari sprinttereille kotoista etappia, mutta sen jälkeen alkaa vuorikiipeily pyörillä. Suurin draama - toivottavasti myönteisessä merkityksessään - on vasta edessä. Valitettavasti ensimmäinen dopingkärykin paljastui juuri, eipä näiltä enää vältytä. Minä en nyt ala kuitenkaan hurskastelemaan kuten niin monet tavalliset arjen sankarit tahoillaan tuppaavat tekemään. Olisi itse asiassa hauska nähdä, miten silloin kävisi, jos kaikki työssä käyvät testattaisiin kuin dopingiin tiukasti suhtautuvien lajien urheilijat. Voi sitä käryjen määrää! Ihminen on niin laiska ja tyhmä, että se yrittää aina keksiä keinoja menestyäkseen ilman todellista kovaa työtä...
Palataan kuitenkin vielä hieman noihin pyöräkisoissa niin tavallisiin kolareihin, joita tämänvuotiselle TdF:llä on runsaasti ollut. Saxon N. Sörensen päätyi tantereeseen median moottoripyöräkuskin törppöilyn vuoksi ja Flecha sekä Hoogerland ruhjottiin auton avustuksella. Tuollaiset tunaroivat kuskit saisi samantien siirtää koko loppupäiväksi jalkapatikkaan ja viedä lupa osallistua moisiin tehtäviin enää vastaisuudessa.
Jokaisen maantiepyöräilyä seuraavan luulisi käsittävän, että kaatumiset ja vammat ovat lopulta väistämättömiä. Pelottavimpia paikkoja ovat ajoneuvojen ja pyöräilijöiden väliset törmäykset sekä kovavauhtiset vuoristolaskut, joita vielä usein reunustavat metalliset tai kiviset kaiteet. lisäksi usein on taiteiltava ohuilla renkailla, kovassa vauhdissa, märällä tiellä ja vielä suuressa joukossa. Toivottavasti pahimmat tällit ja törpöt on nyt nähty tämän vuoden Tourilla. Pyöräilkää ihmiset - kypärä ja järki päässä tietenkin!
keskiviikko 6. heinäkuuta 2011
Tourin taikaa
Maantiepyöräilyn suurin tapahtuma Tour de France on jälleen käynnissä. Jos ensimmäiset viisi etappia ovat olleet alkusoittoa tulevalle, on edessä vielä paljon jännitystä ja draamaa. Järjestäjät ovat täksi vuodeksi muuttaneet näköjään niin kiri- kuin mäkipisteidenkin jakamista sekä muuttaneet alkupään etappien luonnetta hieman totutusta. Tuloksena onkin ollut jännittäviä etappien loppuja.
1. etappi: Katsojan aiheuttama joukkokolari hieman ennen maalia johti pääjoukon hajoamiseen. Alberto Con(quis)tador puolustavana mestarina ja pakotettuna kasvissyöjänä juuttui myös kasan taakse, mikä asetti hänet heti takaa-ajoasemaan. Nyt on pakko tehdä hyökkäyksiä kovimpia kilpailijoita vastaan, kun vuoret saapuvat näköpiiriin. Etapin lopun mäki hajotti kärkiporukkaa lisää ja ennakkosuosikki Philippe Gilbert voitti koitoksen sekä ensimmäisen keltaisen paidan. Thor Hushovd oli sprintterinä varsin hyvä nyppylällä.
2. etappi: Joukkueaika-ajo palasi ohjelmaan, nyt lyhyempänä ettei tulisi liian suuria eroja ennakkosuosikkien välille. Ei tullut suuria eroja, Garmin Cervelo voitti ja Hushovd nappasi keltapaidan käytänössä sekunnin marginaalilla. Contadorin Saxobank Sunguard jäi lähes puoli minuuttia kärkeen, lukuisat joukkueet olivat tusinan sekunnin sisällä kärjestä.
3. etappi: Ei mennyt irtiotto loppuun asti. Kirimiehet ratkoivat voiton ja Garmin juhli taas, nyt Tyler Farrarin vihdoin saavuttamaa voittoa. Keltapaita toimi lopussa apuajajana, ei sitä kovin usein näe.
4. etappi: Taas päättyi melko tasainen etappi pienen mäen päälle. Jälleen karkulaisilla ei ollut asiaa voittotaisteluun, mutta Contador kokeili lopuksi iskua. Cadel Evans voitti kuitenkin etapin ennen Albertoa, noin neljäsosan renkaan mitasta erottamana. Päivän taistelija oli kuitenkin Hushovd, joka pysyi keltapaidassa tultuaan kärjen kanssa samassa porukassa maaliin. Useat kärkinimet, Andy Schleck muiden mukana jäi muutaman sekunnin. Omega Pharma tössi sen verran, että Gilbert ei saanut toista voittoa.
5. etappi: Contador kävi tantereessa, mutta ei kärsinyt pahemmin. Ensimmäiset keskeytykset nähtiin tässä vaiheessa touria. Tälläkään etapilla ei nähty perinteistä ensimmäisen viikon massakiriä, sen verran oli reitin lopussa nyppylää ja mutkaa matkalla. Viime vuosien massasprinttien hallitsija HTC sai kuitenkin voiton, kun Mark Cavendish onnistui jälleen ajoittamaan kirinsä paremmin kuin muut tykit. Kärjessä ei tapahtunut muutoksia kokonaiskisan kannalta.
Miten tästä jatketaan? Vuoret lähestyvät ja ennakkosuosikit sekä varsinkin katsojat odottavat niitä päiviä kovasti. Ensi viikonloppuna saadaan Keskiylängöllä ennakkoa tulevasta rääkistä. Taukopäivän jälkeen suunnataan Pyreneiden jyrkkiin nousuihin, joissa jutun juoni alkaa todella selvitä. Aubisque, Tourmalet, Luz Ardiden, Plateau de Beille. Ketkä taistelevat keltaisesta ja ketkä onnistuvat saamaan yhden päivän sankaritarinansa? Lopulta ratkaisut todennäköisesti tehdään Alpeilla, joilla noustaan jopa yli 2,5 kilometrin pikku töppyröille. Agnel, Telegraphe, Galibier kahdesti satavuotisjuhlansa kunniaksi, Alpe d'Huez. Jos ei vieläkään ole saatu ratkaisua, jää jäljelle vielä aika-ajo.
Toivottavasti Tour jatkuu vähintään yhtä jännittävänä kuin on alkanut. Saa nähdä, mitä huonoja uutisia tulee vastaan. Ei niitä sinänsä tarvita, mutta ainahan jotakin tapahtuu. Heinäkuu on se aika vuodesta, kun minäkin innostun pyöräilystä. Töistä sotketaan päivän päätteeksi seuraamaan ammattilaisten legendaarista rääkkiä kesäisessä Ranskassa, ja menoa ryydittää oiva selostus sekä hienot kulttuurimaisemat. Omat etapit tuppaa tosin jäämään säälittävän lyhyiksi...
1. etappi: Katsojan aiheuttama joukkokolari hieman ennen maalia johti pääjoukon hajoamiseen. Alberto Con(quis)tador puolustavana mestarina ja pakotettuna kasvissyöjänä juuttui myös kasan taakse, mikä asetti hänet heti takaa-ajoasemaan. Nyt on pakko tehdä hyökkäyksiä kovimpia kilpailijoita vastaan, kun vuoret saapuvat näköpiiriin. Etapin lopun mäki hajotti kärkiporukkaa lisää ja ennakkosuosikki Philippe Gilbert voitti koitoksen sekä ensimmäisen keltaisen paidan. Thor Hushovd oli sprintterinä varsin hyvä nyppylällä.
2. etappi: Joukkueaika-ajo palasi ohjelmaan, nyt lyhyempänä ettei tulisi liian suuria eroja ennakkosuosikkien välille. Ei tullut suuria eroja, Garmin Cervelo voitti ja Hushovd nappasi keltapaidan käytänössä sekunnin marginaalilla. Contadorin Saxobank Sunguard jäi lähes puoli minuuttia kärkeen, lukuisat joukkueet olivat tusinan sekunnin sisällä kärjestä.
3. etappi: Ei mennyt irtiotto loppuun asti. Kirimiehet ratkoivat voiton ja Garmin juhli taas, nyt Tyler Farrarin vihdoin saavuttamaa voittoa. Keltapaita toimi lopussa apuajajana, ei sitä kovin usein näe.
4. etappi: Taas päättyi melko tasainen etappi pienen mäen päälle. Jälleen karkulaisilla ei ollut asiaa voittotaisteluun, mutta Contador kokeili lopuksi iskua. Cadel Evans voitti kuitenkin etapin ennen Albertoa, noin neljäsosan renkaan mitasta erottamana. Päivän taistelija oli kuitenkin Hushovd, joka pysyi keltapaidassa tultuaan kärjen kanssa samassa porukassa maaliin. Useat kärkinimet, Andy Schleck muiden mukana jäi muutaman sekunnin. Omega Pharma tössi sen verran, että Gilbert ei saanut toista voittoa.
5. etappi: Contador kävi tantereessa, mutta ei kärsinyt pahemmin. Ensimmäiset keskeytykset nähtiin tässä vaiheessa touria. Tälläkään etapilla ei nähty perinteistä ensimmäisen viikon massakiriä, sen verran oli reitin lopussa nyppylää ja mutkaa matkalla. Viime vuosien massasprinttien hallitsija HTC sai kuitenkin voiton, kun Mark Cavendish onnistui jälleen ajoittamaan kirinsä paremmin kuin muut tykit. Kärjessä ei tapahtunut muutoksia kokonaiskisan kannalta.
Miten tästä jatketaan? Vuoret lähestyvät ja ennakkosuosikit sekä varsinkin katsojat odottavat niitä päiviä kovasti. Ensi viikonloppuna saadaan Keskiylängöllä ennakkoa tulevasta rääkistä. Taukopäivän jälkeen suunnataan Pyreneiden jyrkkiin nousuihin, joissa jutun juoni alkaa todella selvitä. Aubisque, Tourmalet, Luz Ardiden, Plateau de Beille. Ketkä taistelevat keltaisesta ja ketkä onnistuvat saamaan yhden päivän sankaritarinansa? Lopulta ratkaisut todennäköisesti tehdään Alpeilla, joilla noustaan jopa yli 2,5 kilometrin pikku töppyröille. Agnel, Telegraphe, Galibier kahdesti satavuotisjuhlansa kunniaksi, Alpe d'Huez. Jos ei vieläkään ole saatu ratkaisua, jää jäljelle vielä aika-ajo.
Toivottavasti Tour jatkuu vähintään yhtä jännittävänä kuin on alkanut. Saa nähdä, mitä huonoja uutisia tulee vastaan. Ei niitä sinänsä tarvita, mutta ainahan jotakin tapahtuu. Heinäkuu on se aika vuodesta, kun minäkin innostun pyöräilystä. Töistä sotketaan päivän päätteeksi seuraamaan ammattilaisten legendaarista rääkkiä kesäisessä Ranskassa, ja menoa ryydittää oiva selostus sekä hienot kulttuurimaisemat. Omat etapit tuppaa tosin jäämään säälittävän lyhyiksi...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)