Yhdeksän etappia on takana, ja suuret vuoret vasta edessä. Tourin tämän vuoden uudistukset reitin sekä mäki- ja kiripisteiden jaossa näkyvät. Vähässä ovat perinteiset tasamaan etapit, jotka päättyvät hurjiin massakireihin. Useina päivinä on lopuksi ryskitty pientä mäkeä ylös maaliin, mikä avaa esimerkiksi P. Gilbertille hyvät saumat voittaa vihreä paita suoraviivaisten sprintterien edestä. Yksi isojen pisteiden välikiri puolestaan käytännössä pakottaa pisterohmut tykittämään kahdesti etapilla. Vilkaistaanpa lyhyesti, miten etapit 6-9 sujuivat:
6. etappi: Norja on paljon kovempi urheilumaa kuin Suomi, tänään muun muassa etappi voitto Skyn Boasson Hagenille ja Hushovd viivan yli maillot jaune päällään kolmantena. Suomalaisia ei ole toistaiseksi ollut samana vuonna Tourissa yhtä enempää!
7. etappi: Cavendish osa kaksi eli HTC:n juna saatiin vihdoin raiteille sopivan tasaisella pätkällä ja silloin ei muille voittoa kovin usein jätetä. Etappi oli kohtalokas muun muassa Bradley Wigginsille ja Cristopher Hornerille, jotka teloivat itseään kaatumisessa. Sen seurauksena pääjoukko katkesi, mutta suurimmat ennakkosuosikit selvisivät nyt aikatappioitta. Boonen siirtyi autokyytiin.
8. etappi: Keskiylängön etappi jäi minulta kokonaan katsomatta, ei tosin tylsyyden takia. Ensimmäinen selvästi mäkinen etappi siis. Vihdoin jokin irtiotto kesti maaliin saakka tai oikeammin yksi mies siitä - Movistarin R. A. Costa. Vinokourov yritti raivoisasti saavuttaa omien sanojensa mukaan viimeisellä Tourillaan jotakin suurta, mutta voimat loppuivat kesken. Kokonaiskisan miehistä ennakkoon kovimmat pysyivät varsin hyvin pakassa, ja kunniamaininta on jälleen annettava Hushovdille. Vieläkin keltaisessa, vaikka nyt piti jo selvitä kohtuullisista nousuista! Yleensä tekemätön paikka sprinttereille.
9. etappi: Päivä, jolloin rytisi jo liikaa. Kaksi kapteeni lisää sairastuvalle, Astanan Vinokourov ja Omega Pharman van den Broeck luunmurtumineen. Koko päivä harvensi joukkoa seitsemän miehen verran, mutta päivän rajuimman näköinen kolari ei ollut vielä siinä. Viiden miehen irtiotto oli pääsemässä ratkomaan etappivoiton, mutta joku Ranskan TV:n idiootti auton ratissa teilasi Flechan tiehen ja samassa johti Hoogerlandin rajuun volttiin suoraan piikkilanka-aitaan! Pahaa teki nähdä jälleen moinen kolari; Flecha ja pahasti ruhjottu Hoogerland raahautuivat silti urhoollisesti maaliin - jälkimmäiselle muuten polkadotit päälle. Thomas Voeckler Europcarista oli jälleen oikeassa paikassa ja nappasi keltaisen harteilleen, vaikka etappivoiton veikin L. L. Sanchez. Draamaa oli siis tarjolla monessa suhteessa liiaksi.
Välipäivän jälkeen on pari sprinttereille kotoista etappia, mutta sen jälkeen alkaa vuorikiipeily pyörillä. Suurin draama - toivottavasti myönteisessä merkityksessään - on vasta edessä. Valitettavasti ensimmäinen dopingkärykin paljastui juuri, eipä näiltä enää vältytä. Minä en nyt ala kuitenkaan hurskastelemaan kuten niin monet tavalliset arjen sankarit tahoillaan tuppaavat tekemään. Olisi itse asiassa hauska nähdä, miten silloin kävisi, jos kaikki työssä käyvät testattaisiin kuin dopingiin tiukasti suhtautuvien lajien urheilijat. Voi sitä käryjen määrää! Ihminen on niin laiska ja tyhmä, että se yrittää aina keksiä keinoja menestyäkseen ilman todellista kovaa työtä...
Palataan kuitenkin vielä hieman noihin pyöräkisoissa niin tavallisiin kolareihin, joita tämänvuotiselle TdF:llä on runsaasti ollut. Saxon N. Sörensen päätyi tantereeseen median moottoripyöräkuskin törppöilyn vuoksi ja Flecha sekä Hoogerland ruhjottiin auton avustuksella. Tuollaiset tunaroivat kuskit saisi samantien siirtää koko loppupäiväksi jalkapatikkaan ja viedä lupa osallistua moisiin tehtäviin enää vastaisuudessa.
Jokaisen maantiepyöräilyä seuraavan luulisi käsittävän, että kaatumiset ja vammat ovat lopulta väistämättömiä. Pelottavimpia paikkoja ovat ajoneuvojen ja pyöräilijöiden väliset törmäykset sekä kovavauhtiset vuoristolaskut, joita vielä usein reunustavat metalliset tai kiviset kaiteet. lisäksi usein on taiteiltava ohuilla renkailla, kovassa vauhdissa, märällä tiellä ja vielä suuressa joukossa. Toivottavasti pahimmat tällit ja törpöt on nyt nähty tämän vuoden Tourilla. Pyöräilkää ihmiset - kypärä ja järki päässä tietenkin!
maanantai 11. heinäkuuta 2011
keskiviikko 6. heinäkuuta 2011
Tourin taikaa
Maantiepyöräilyn suurin tapahtuma Tour de France on jälleen käynnissä. Jos ensimmäiset viisi etappia ovat olleet alkusoittoa tulevalle, on edessä vielä paljon jännitystä ja draamaa. Järjestäjät ovat täksi vuodeksi muuttaneet näköjään niin kiri- kuin mäkipisteidenkin jakamista sekä muuttaneet alkupään etappien luonnetta hieman totutusta. Tuloksena onkin ollut jännittäviä etappien loppuja.
1. etappi: Katsojan aiheuttama joukkokolari hieman ennen maalia johti pääjoukon hajoamiseen. Alberto Con(quis)tador puolustavana mestarina ja pakotettuna kasvissyöjänä juuttui myös kasan taakse, mikä asetti hänet heti takaa-ajoasemaan. Nyt on pakko tehdä hyökkäyksiä kovimpia kilpailijoita vastaan, kun vuoret saapuvat näköpiiriin. Etapin lopun mäki hajotti kärkiporukkaa lisää ja ennakkosuosikki Philippe Gilbert voitti koitoksen sekä ensimmäisen keltaisen paidan. Thor Hushovd oli sprintterinä varsin hyvä nyppylällä.
2. etappi: Joukkueaika-ajo palasi ohjelmaan, nyt lyhyempänä ettei tulisi liian suuria eroja ennakkosuosikkien välille. Ei tullut suuria eroja, Garmin Cervelo voitti ja Hushovd nappasi keltapaidan käytänössä sekunnin marginaalilla. Contadorin Saxobank Sunguard jäi lähes puoli minuuttia kärkeen, lukuisat joukkueet olivat tusinan sekunnin sisällä kärjestä.
3. etappi: Ei mennyt irtiotto loppuun asti. Kirimiehet ratkoivat voiton ja Garmin juhli taas, nyt Tyler Farrarin vihdoin saavuttamaa voittoa. Keltapaita toimi lopussa apuajajana, ei sitä kovin usein näe.
4. etappi: Taas päättyi melko tasainen etappi pienen mäen päälle. Jälleen karkulaisilla ei ollut asiaa voittotaisteluun, mutta Contador kokeili lopuksi iskua. Cadel Evans voitti kuitenkin etapin ennen Albertoa, noin neljäsosan renkaan mitasta erottamana. Päivän taistelija oli kuitenkin Hushovd, joka pysyi keltapaidassa tultuaan kärjen kanssa samassa porukassa maaliin. Useat kärkinimet, Andy Schleck muiden mukana jäi muutaman sekunnin. Omega Pharma tössi sen verran, että Gilbert ei saanut toista voittoa.
5. etappi: Contador kävi tantereessa, mutta ei kärsinyt pahemmin. Ensimmäiset keskeytykset nähtiin tässä vaiheessa touria. Tälläkään etapilla ei nähty perinteistä ensimmäisen viikon massakiriä, sen verran oli reitin lopussa nyppylää ja mutkaa matkalla. Viime vuosien massasprinttien hallitsija HTC sai kuitenkin voiton, kun Mark Cavendish onnistui jälleen ajoittamaan kirinsä paremmin kuin muut tykit. Kärjessä ei tapahtunut muutoksia kokonaiskisan kannalta.
Miten tästä jatketaan? Vuoret lähestyvät ja ennakkosuosikit sekä varsinkin katsojat odottavat niitä päiviä kovasti. Ensi viikonloppuna saadaan Keskiylängöllä ennakkoa tulevasta rääkistä. Taukopäivän jälkeen suunnataan Pyreneiden jyrkkiin nousuihin, joissa jutun juoni alkaa todella selvitä. Aubisque, Tourmalet, Luz Ardiden, Plateau de Beille. Ketkä taistelevat keltaisesta ja ketkä onnistuvat saamaan yhden päivän sankaritarinansa? Lopulta ratkaisut todennäköisesti tehdään Alpeilla, joilla noustaan jopa yli 2,5 kilometrin pikku töppyröille. Agnel, Telegraphe, Galibier kahdesti satavuotisjuhlansa kunniaksi, Alpe d'Huez. Jos ei vieläkään ole saatu ratkaisua, jää jäljelle vielä aika-ajo.
Toivottavasti Tour jatkuu vähintään yhtä jännittävänä kuin on alkanut. Saa nähdä, mitä huonoja uutisia tulee vastaan. Ei niitä sinänsä tarvita, mutta ainahan jotakin tapahtuu. Heinäkuu on se aika vuodesta, kun minäkin innostun pyöräilystä. Töistä sotketaan päivän päätteeksi seuraamaan ammattilaisten legendaarista rääkkiä kesäisessä Ranskassa, ja menoa ryydittää oiva selostus sekä hienot kulttuurimaisemat. Omat etapit tuppaa tosin jäämään säälittävän lyhyiksi...
1. etappi: Katsojan aiheuttama joukkokolari hieman ennen maalia johti pääjoukon hajoamiseen. Alberto Con(quis)tador puolustavana mestarina ja pakotettuna kasvissyöjänä juuttui myös kasan taakse, mikä asetti hänet heti takaa-ajoasemaan. Nyt on pakko tehdä hyökkäyksiä kovimpia kilpailijoita vastaan, kun vuoret saapuvat näköpiiriin. Etapin lopun mäki hajotti kärkiporukkaa lisää ja ennakkosuosikki Philippe Gilbert voitti koitoksen sekä ensimmäisen keltaisen paidan. Thor Hushovd oli sprintterinä varsin hyvä nyppylällä.
2. etappi: Joukkueaika-ajo palasi ohjelmaan, nyt lyhyempänä ettei tulisi liian suuria eroja ennakkosuosikkien välille. Ei tullut suuria eroja, Garmin Cervelo voitti ja Hushovd nappasi keltapaidan käytänössä sekunnin marginaalilla. Contadorin Saxobank Sunguard jäi lähes puoli minuuttia kärkeen, lukuisat joukkueet olivat tusinan sekunnin sisällä kärjestä.
3. etappi: Ei mennyt irtiotto loppuun asti. Kirimiehet ratkoivat voiton ja Garmin juhli taas, nyt Tyler Farrarin vihdoin saavuttamaa voittoa. Keltapaita toimi lopussa apuajajana, ei sitä kovin usein näe.
4. etappi: Taas päättyi melko tasainen etappi pienen mäen päälle. Jälleen karkulaisilla ei ollut asiaa voittotaisteluun, mutta Contador kokeili lopuksi iskua. Cadel Evans voitti kuitenkin etapin ennen Albertoa, noin neljäsosan renkaan mitasta erottamana. Päivän taistelija oli kuitenkin Hushovd, joka pysyi keltapaidassa tultuaan kärjen kanssa samassa porukassa maaliin. Useat kärkinimet, Andy Schleck muiden mukana jäi muutaman sekunnin. Omega Pharma tössi sen verran, että Gilbert ei saanut toista voittoa.
5. etappi: Contador kävi tantereessa, mutta ei kärsinyt pahemmin. Ensimmäiset keskeytykset nähtiin tässä vaiheessa touria. Tälläkään etapilla ei nähty perinteistä ensimmäisen viikon massakiriä, sen verran oli reitin lopussa nyppylää ja mutkaa matkalla. Viime vuosien massasprinttien hallitsija HTC sai kuitenkin voiton, kun Mark Cavendish onnistui jälleen ajoittamaan kirinsä paremmin kuin muut tykit. Kärjessä ei tapahtunut muutoksia kokonaiskisan kannalta.
Miten tästä jatketaan? Vuoret lähestyvät ja ennakkosuosikit sekä varsinkin katsojat odottavat niitä päiviä kovasti. Ensi viikonloppuna saadaan Keskiylängöllä ennakkoa tulevasta rääkistä. Taukopäivän jälkeen suunnataan Pyreneiden jyrkkiin nousuihin, joissa jutun juoni alkaa todella selvitä. Aubisque, Tourmalet, Luz Ardiden, Plateau de Beille. Ketkä taistelevat keltaisesta ja ketkä onnistuvat saamaan yhden päivän sankaritarinansa? Lopulta ratkaisut todennäköisesti tehdään Alpeilla, joilla noustaan jopa yli 2,5 kilometrin pikku töppyröille. Agnel, Telegraphe, Galibier kahdesti satavuotisjuhlansa kunniaksi, Alpe d'Huez. Jos ei vieläkään ole saatu ratkaisua, jää jäljelle vielä aika-ajo.
Toivottavasti Tour jatkuu vähintään yhtä jännittävänä kuin on alkanut. Saa nähdä, mitä huonoja uutisia tulee vastaan. Ei niitä sinänsä tarvita, mutta ainahan jotakin tapahtuu. Heinäkuu on se aika vuodesta, kun minäkin innostun pyöräilystä. Töistä sotketaan päivän päätteeksi seuraamaan ammattilaisten legendaarista rääkkiä kesäisessä Ranskassa, ja menoa ryydittää oiva selostus sekä hienot kulttuurimaisemat. Omat etapit tuppaa tosin jäämään säälittävän lyhyiksi...
lauantai 18. kesäkuuta 2011
Urheilun yö jälleen!
Taas valvotaan, sillä meneillään on niin Jukolan viestin kuin golfin US Openin yö. Hyvä on hieman jännittää näiden harjoitteiden parissa ja lepuuttaa omaa lievästi telottua kinttua. Piti jo aiemmin kirjoitella ennakkoa kisoista, mutta niin vain muut kiireet veivät taas valmistautumiseen tarvittavan ajan.
Golfin US Open
Golfin major-kilpailut ovat suurin yksittäinen syy minulle harkita TV-maksukortin ostoa. Valitettavasti pirulaiset vaikeuttavat tuota päätöstä jatkuvasti. US Open pyörii kuitenkin jo kolmatta kierrostaan Marylandin Bethesdassa, Congressional Country Clubin kentällä. Jälleen on kisanäyttämönä kuuluisa kenttä - tietysti pitkäksi viritettynä ja tarjoiltuna sekä tiukkojen raffien että nopeiden, aaltoilevien viheriöiden kera. Näissä kekkereissä yleensä par-tulos on edelleen rautaa eikä väkisin yritetä saada peliä näyttämään helpolta. Tänä vuonna näköalat kentältä eivät yllä viime vuoden tasolle, vaikka tietysti näyttävää kuvaa perinteikkäältä puistokentältä onkin tarjolla.
Omat veikkaukseni US Openin menestyjiksi, Donald - Kuchar - Ogilvy, eivät taaskaan tuota jättipottia. Pitäisi älyttää enemmän eikä roiskia lonkalta, jos haluaisi saada veikkaukset natsaamaan. Ykköshevonen lähti viimeistään tänään laukalle, kakkonen vielä pyristelee kärjen tuntumassa ja kolmonen on jo vedetty pois radalta. Näyttää siltä, että US Mastersin kaltaista huimaa viimeisen kierroksen taistelua ei saada aikaiseksi. Toki karkumatkalla on Rory McIlroy, kukas muukaan. Hän suli edellisen majorin viimeisellä kierroksella varsin täydellisesti, mutta toivottavasti nyt ei niin pääse käymään. Amerikkalaisten kannalta on erikoista, että heidän pelaajansa eivät laajassa rintamassa taistele maansa mestaruuskisan kärkisijoista kuten niin monesti aiemmin.
Jukolan viesti
Tänä vuonna Jukolan viesti, entistäkin suurempana, järjestetään Vehkalahden maastoissa. Minulla oli aikomus mennä katsomaan viestiä paikan päälle, mutta lopulta jäi se reissu tekemättä. Myöskään sellaista upeaa jännitysnäytelmää kuin viime vuonna ei ole luvassa. Silloin oli pakko taistella hereillä yön yli, kun velipoika kirmasi maailman huippujen joukossa. Nyt ei valitettavasti ole sitä herkkua tarjolla, mutta Jukolan viesti tarjoaa silti omalaatuista kesäyön jännitystä kaikille todellisille urheilufaneille. Ennakkosuosikkeina lienevät taas Kalevan Rasti ja Halden SK.
Jukolan viesti on varmasti Suomen suurin urheilutapahtuma ja samalla legendaarisin suunnistuspiireissä. Samoilla radoilla kisaavat maailman huiput ja eksyilevät tavalliset kuntoilijat. Suuri haaste ratamestarille siis! Suunnistus on vielä hankalampi laji televisioinnin kannalta kuin golf. Sikäli gprs-seurannan tuominen osaksi TV-lähetystä on mainio tapa lisätä lajin kiinnostavuutta. Kääntäkää kakkoselle (TV2 siis) heti, jos jostakin ihmeen syystä satutte tällaista tekstiä lukemaan keskellä yötä!
Lupaan muuten henkilökohtaisesti osallistua Jukolan viestiin ensi vuonna, jos sopiva haaste heitetään eteen. Sen on kuitenkin tultava ajoissa, sillä en halua lähteä vailla treeniä pelleilemään. Nilkat on teipattava siinä tapauksessa varsin tehokkaasti! Nyt riittää, sillä huomio on siirrettävä itse asiaan - siis kahteen yhtä aikaa. Multitasking, haaste miehelle...
Golfin US Open
Golfin major-kilpailut ovat suurin yksittäinen syy minulle harkita TV-maksukortin ostoa. Valitettavasti pirulaiset vaikeuttavat tuota päätöstä jatkuvasti. US Open pyörii kuitenkin jo kolmatta kierrostaan Marylandin Bethesdassa, Congressional Country Clubin kentällä. Jälleen on kisanäyttämönä kuuluisa kenttä - tietysti pitkäksi viritettynä ja tarjoiltuna sekä tiukkojen raffien että nopeiden, aaltoilevien viheriöiden kera. Näissä kekkereissä yleensä par-tulos on edelleen rautaa eikä väkisin yritetä saada peliä näyttämään helpolta. Tänä vuonna näköalat kentältä eivät yllä viime vuoden tasolle, vaikka tietysti näyttävää kuvaa perinteikkäältä puistokentältä onkin tarjolla.
Omat veikkaukseni US Openin menestyjiksi, Donald - Kuchar - Ogilvy, eivät taaskaan tuota jättipottia. Pitäisi älyttää enemmän eikä roiskia lonkalta, jos haluaisi saada veikkaukset natsaamaan. Ykköshevonen lähti viimeistään tänään laukalle, kakkonen vielä pyristelee kärjen tuntumassa ja kolmonen on jo vedetty pois radalta. Näyttää siltä, että US Mastersin kaltaista huimaa viimeisen kierroksen taistelua ei saada aikaiseksi. Toki karkumatkalla on Rory McIlroy, kukas muukaan. Hän suli edellisen majorin viimeisellä kierroksella varsin täydellisesti, mutta toivottavasti nyt ei niin pääse käymään. Amerikkalaisten kannalta on erikoista, että heidän pelaajansa eivät laajassa rintamassa taistele maansa mestaruuskisan kärkisijoista kuten niin monesti aiemmin.
Jukolan viesti
Tänä vuonna Jukolan viesti, entistäkin suurempana, järjestetään Vehkalahden maastoissa. Minulla oli aikomus mennä katsomaan viestiä paikan päälle, mutta lopulta jäi se reissu tekemättä. Myöskään sellaista upeaa jännitysnäytelmää kuin viime vuonna ei ole luvassa. Silloin oli pakko taistella hereillä yön yli, kun velipoika kirmasi maailman huippujen joukossa. Nyt ei valitettavasti ole sitä herkkua tarjolla, mutta Jukolan viesti tarjoaa silti omalaatuista kesäyön jännitystä kaikille todellisille urheilufaneille. Ennakkosuosikkeina lienevät taas Kalevan Rasti ja Halden SK.
Jukolan viesti on varmasti Suomen suurin urheilutapahtuma ja samalla legendaarisin suunnistuspiireissä. Samoilla radoilla kisaavat maailman huiput ja eksyilevät tavalliset kuntoilijat. Suuri haaste ratamestarille siis! Suunnistus on vielä hankalampi laji televisioinnin kannalta kuin golf. Sikäli gprs-seurannan tuominen osaksi TV-lähetystä on mainio tapa lisätä lajin kiinnostavuutta. Kääntäkää kakkoselle (TV2 siis) heti, jos jostakin ihmeen syystä satutte tällaista tekstiä lukemaan keskellä yötä!
Lupaan muuten henkilökohtaisesti osallistua Jukolan viestiin ensi vuonna, jos sopiva haaste heitetään eteen. Sen on kuitenkin tultava ajoissa, sillä en halua lähteä vailla treeniä pelleilemään. Nilkat on teipattava siinä tapauksessa varsin tehokkaasti! Nyt riittää, sillä huomio on siirrettävä itse asiaan - siis kahteen yhtä aikaa. Multitasking, haaste miehelle...
sunnuntai 12. kesäkuuta 2011
Satunnaisia havaintoja alkukesän ajalta
Värikkäät miesten kauluspaidat ovat löytäneet tiensä myös syrjäseuduille - ainakin Ähtäriin. Paikallisissa lakkiaisissa oli sentään miehenaluilla muitakin värejä paidoissaan kuin valkoista, vaaleansinistä tai jotakin yhtä perinteistä. Itse hankin turkoosin kauluspaidan ja näköjään useampi ylioppilas oli tehnyt samoin. Toki värikäs persoonallisuus voittaa aina värikkään pukeutumisen vaan molempi parempi!
***
Maaseutu on eri seutu kuin pk-seutu. Yo-juhlissakin mainittiin kristinusko ja Jumala eikä Suvivirsi ollut pannassa. Tuohon ei mitenkään enää onnistu avarakatseisessa kaupungissa, kun joka tapauksessa joku vetää herneet syvälle nenään! Kristillisyys on osa myös suomalaista kulttuuriperintöä, mutta valitettavasti uskonnon liepeillä pyörii aina paljon hurskastelijoita. Niin kannattajissa kuin vastustajissa.
***
Naisväki lähti kampaamoon, ja miehet päätyivät perunateatteriin. Vanhemmasta päästä, isä ja poika. Harvinaista, olisi pitänyt kuva ottaa. Times, they are changin'!
***
Verigreippisima on muuten mainiota tervetuliaisjuomaksi. Sopii aikuisille, lapsille ja autoilijoille tasapuolisesti. Kuohuu parhaimmillaan kuten kuohuviini! Raikasta ja omaperäistä - toki myös hieman työlästä.
***
Aputoimet keittiössä ja juomien tarjoilu perhejuhlissa on itse asiassa melko mukavaa - jos ei tarvitse vetää puku päällä ja kravatti kaulussa sekä sosialisoida sukulaisten, opettajien ja tuttavien kanssa yhtä aikaa.
***
Kymmenen vuotta. Etukäteen pitkä ja jälkikäteen lyhyt aika.
***
Velipoika näyttää huvikseen räpsityissä promokuvissa urheilijalta mainoksissa. Itse näytän kuin joltakin persupoliitikolta. No onneksi en kuulosta kuitenkaan.
***
Golf se on mentaalinen peli. Yhtenä päivänä kaikki draivit alkuun keskelle väylää, seuraavana päivänä jo kymmenes yritys onnistuu. Tuntuma on jännä asia. Kun kaislikossa suhisee, niin pelimieskin puhisee.
***
Alkaa olla pakko mennä autokouluun. Eihän Suomessa muuten pääse häävisti maalle tai golfkentälle. Siis tekemään sitä minkä varaan koko länsimainen elämäntapa kulminoituu niin vahvasti! No, käytännöllisyys ja hyveellisyys on pyrittävä yhdistämään, ei erottamaan.
***
Muuttaessaan huomaa aina, miten paljon turhaa roinaa kertyykään. Minut varmaankin luokiteltaisiin länsimaalaisittain melko vähän kuluttavaksi ihmiseksi, mutta kaamea tuhlarihan minäkin olen valtaosan maapallon asukin näkövinkkelistä katsottuna. Muovia, paperia, elektroniikkaromua, vanhoja tekstiilejä ynnä muuta. Kaikkeen on käytetty energiaa, se kannattaa pitää mielessä!
***
Energiankulutuksesta päästään moottoriurheiluun, joka on aina vaarallista - paljolti turhaakin. Le Mansin 24 tunnin ajoissa kolisi kunnolla, kun kovat Audi-miehet McNish ja Rockenfeller ottivat Ferrarien kanssa yhteen. Varsin lähellä oltiin kuolonuhrien syntymistä, mutta niiltä onneksi vältyttiin toisin kuin kyseisen kilpailun historiassa niin usein aiemmin. Kestävyysajot yön pimeyksineen ja erilaisine autoineen ovat haastavia, mutta onneksi nykyisin turvalaitteet ovat varsin kehittyneitä. Kaikkia vaaroja ja samalla lajin olennaisia jännitteitä ei kuitenkaan voida koskaan täysin poistaa.
***
Kestävyysajot kesäyössä. Itse kävin 24 Heures du Mansin aikana viilettämässä valoisassa alkukesän hellepäivän illassa - tietysti kauramoottoripyörällä. Polkee, polkee!
***
Maaseutu on eri seutu kuin pk-seutu. Yo-juhlissakin mainittiin kristinusko ja Jumala eikä Suvivirsi ollut pannassa. Tuohon ei mitenkään enää onnistu avarakatseisessa kaupungissa, kun joka tapauksessa joku vetää herneet syvälle nenään! Kristillisyys on osa myös suomalaista kulttuuriperintöä, mutta valitettavasti uskonnon liepeillä pyörii aina paljon hurskastelijoita. Niin kannattajissa kuin vastustajissa.
***
Naisväki lähti kampaamoon, ja miehet päätyivät perunateatteriin. Vanhemmasta päästä, isä ja poika. Harvinaista, olisi pitänyt kuva ottaa. Times, they are changin'!
***
Verigreippisima on muuten mainiota tervetuliaisjuomaksi. Sopii aikuisille, lapsille ja autoilijoille tasapuolisesti. Kuohuu parhaimmillaan kuten kuohuviini! Raikasta ja omaperäistä - toki myös hieman työlästä.
***
Aputoimet keittiössä ja juomien tarjoilu perhejuhlissa on itse asiassa melko mukavaa - jos ei tarvitse vetää puku päällä ja kravatti kaulussa sekä sosialisoida sukulaisten, opettajien ja tuttavien kanssa yhtä aikaa.
***
Kymmenen vuotta. Etukäteen pitkä ja jälkikäteen lyhyt aika.
***
Velipoika näyttää huvikseen räpsityissä promokuvissa urheilijalta mainoksissa. Itse näytän kuin joltakin persupoliitikolta. No onneksi en kuulosta kuitenkaan.
***
Golf se on mentaalinen peli. Yhtenä päivänä kaikki draivit alkuun keskelle väylää, seuraavana päivänä jo kymmenes yritys onnistuu. Tuntuma on jännä asia. Kun kaislikossa suhisee, niin pelimieskin puhisee.
***
Alkaa olla pakko mennä autokouluun. Eihän Suomessa muuten pääse häävisti maalle tai golfkentälle. Siis tekemään sitä minkä varaan koko länsimainen elämäntapa kulminoituu niin vahvasti! No, käytännöllisyys ja hyveellisyys on pyrittävä yhdistämään, ei erottamaan.
***
Muuttaessaan huomaa aina, miten paljon turhaa roinaa kertyykään. Minut varmaankin luokiteltaisiin länsimaalaisittain melko vähän kuluttavaksi ihmiseksi, mutta kaamea tuhlarihan minäkin olen valtaosan maapallon asukin näkövinkkelistä katsottuna. Muovia, paperia, elektroniikkaromua, vanhoja tekstiilejä ynnä muuta. Kaikkeen on käytetty energiaa, se kannattaa pitää mielessä!
***
Energiankulutuksesta päästään moottoriurheiluun, joka on aina vaarallista - paljolti turhaakin. Le Mansin 24 tunnin ajoissa kolisi kunnolla, kun kovat Audi-miehet McNish ja Rockenfeller ottivat Ferrarien kanssa yhteen. Varsin lähellä oltiin kuolonuhrien syntymistä, mutta niiltä onneksi vältyttiin toisin kuin kyseisen kilpailun historiassa niin usein aiemmin. Kestävyysajot yön pimeyksineen ja erilaisine autoineen ovat haastavia, mutta onneksi nykyisin turvalaitteet ovat varsin kehittyneitä. Kaikkia vaaroja ja samalla lajin olennaisia jännitteitä ei kuitenkaan voida koskaan täysin poistaa.
***
Kestävyysajot kesäyössä. Itse kävin 24 Heures du Mansin aikana viilettämässä valoisassa alkukesän hellepäivän illassa - tietysti kauramoottoripyörällä. Polkee, polkee!
torstai 26. toukokuuta 2011
Naisten perässä maakuntaan
Setä kävi tässä hiljattain elämänsä ensimmäisillä pikadeiteillä. Se ei kai virallisesti tarkoita välitöntä torjuntaa, vaikka mikäs sen pikaisempaa olisi. Reissu sisäsuomalaiseen maakuntakeskukseen, historialliseen miljööseen, kotimaisen musiikin kehtoon, lätkäkaupunkiin ei tosin ihan saletisti natsannut. Huonona ennusmerkkinä olisi voinut pitää vaikka sitä, että pikavuoro hyytyi ylikuumettuaan matkan varrelle. Olisi pitänyt edes kiertää Forssan kautta, että ostettu lottokuponki olisi voinut tehdä sedästä muutoinkin kuin mielikuvituksen kautta rikkaan.
Missään asiassa ei kehitytä hyväksi ilman harjoitusta. Niinpä setä lämmitteli iltaa varten ikäneidon seurassa eli kävi lounaalla kummitätinsä kanssa. Tosin tuo harjoite oli lähinnä pitkäkestoista keskustelua eikä pikarypistys kärsimättömien neitosten parissa. Kannattaa muuten yhdistää erilaisia tavoitteita samaan reissuun niin ei jää helposti täysin tyhjää arpaa kouraan.
Sanovat, että kristillisissä piireissä on nuoria naisia ylen määrin miehiin verrattuna. Ei ollut tuona iltana ainakaan. Huoltosuhde oli kuten maakunnissa tuppaa olemaan: miehiä vähintään tuplasti naisiin verrattuna, siis nuoria - vanhuus muuttaa sitten aikanaan tuon suhteen päälaelleen. Ilta meni vähän kuin musical chairs, ja isäntiä pyöritettiin ympäri huonetta. Tyhjä rasti osui usein kohdalle, mutta sinänsä on miesten hyvä harjoitella parisuhteen hiljaisuutta tyhjää tuolia vastapäätä.
Mitäs sitten tehdään, kun pikadeitti hiljaisuuden retriitiksi muuttuu? Varsin nopeastihan sen yleensä huomaa, tuleeko kommunikaatiosta mitään luontevasti. Aina voi toki viritellä keskustelua asiasta jos toisestakin, kun on ihmisistä kiinnostunut. Niin epätoivoinen tai teeskenteleväinen ei kuitenkaan pidä olla, että lähtisi toimimaan tuntemuksiaan vastaan, leikkimään ihmissuhteilla tai loukkaamaan ymmärtämättömyyttään ketään. Kaikkia meitä viehättää jotkin asiat ja toiset eivät puolestaan lainkaan. Väkisin ei kannata yrittää, eikä pitkiä vaatimuslistoja ole järkevää laatia. Seurauksena on silloin vain pettymyksiä.
Setä ei oikein ole perinteisen iskemisen kannalla. Alkuun se on mukamas coolia, mutta pikaisesti parisuhdeväkivallaksi muuttuu koko touhu. Liha ja alkoholi sopivat toki hyvin yhteen aterialla vaan ei parisuhteen rakentamisessa. Setä ei olisi kuitenkaan oma itsensä, jos se ei olisi leikitellyt niin sanottujen iskurepliikkien kustannuksella. Päätetään siis siihen, mistä moni baarissa notkuja yrittää alkuun päästä. Iskureplamenu.
Alkuun klassikko:
Käytsä usein täällä? Tylsää ellei tätä käytä jossakin epäsovinnaisessa tilanteessa. Kokeilkaapa vaikka työkaveriin, jumittuneessa hississä tai eksyttyänne väärään vessaan.
Silmiin voi aina katsahtaa:
Kun katson suuriin silmiisi, on minun pakko kysyä: mitä teit isoäidille?
Enkeleitä, onko heitä:
En tiennytkään, että kaltaisesi bisnesenkelit lentävät näin alhaalla.
Remember the protection:
Lähtiskös neiti ulos, jos nyt tulis palohälytys?
Terminaattori:
If you want to live, come with me. Tosi huono, tarjoillaan kökön feikkiaksentin kera. Kun on tarpeeksi huono, voi olla itse asiassa jopa hyvä.
Lionel Ritchie:
(hiljaisuus) Hello, is it me you are looking for? Tarjoillaan luonnollisesti vain puhelimitse ja joten kuten laulua tapaillen.
Matkalla tapahtuu:
Taitaa neidillä olla sama matka? Kokeilla voi vaikka lentokoneessa tai seuramatkalla. Jälleen tylsä ilman sopivaa kontekstia.
Loppuun brutaali pläjäys, joka sopii vain varsin vaativaan makuun:
Saako neidin saattaa siunattuun tilaan? Soveltuu hetkeen, jossa ollaan menossa kirkkoon, kappeliin tai muuhun vastaavaan - niin, siunattuun tilaan. Voi tosin olla, että saatille on turha jatkossa yrittää...
Näissä merkeissä. Elämä on niin vakava asia, että ei siihen voi täysin tosissaan suhtautua. Ei huolta, sanat ja merkitykset ne vääntyvät jatkossakin!
Missään asiassa ei kehitytä hyväksi ilman harjoitusta. Niinpä setä lämmitteli iltaa varten ikäneidon seurassa eli kävi lounaalla kummitätinsä kanssa. Tosin tuo harjoite oli lähinnä pitkäkestoista keskustelua eikä pikarypistys kärsimättömien neitosten parissa. Kannattaa muuten yhdistää erilaisia tavoitteita samaan reissuun niin ei jää helposti täysin tyhjää arpaa kouraan.
Sanovat, että kristillisissä piireissä on nuoria naisia ylen määrin miehiin verrattuna. Ei ollut tuona iltana ainakaan. Huoltosuhde oli kuten maakunnissa tuppaa olemaan: miehiä vähintään tuplasti naisiin verrattuna, siis nuoria - vanhuus muuttaa sitten aikanaan tuon suhteen päälaelleen. Ilta meni vähän kuin musical chairs, ja isäntiä pyöritettiin ympäri huonetta. Tyhjä rasti osui usein kohdalle, mutta sinänsä on miesten hyvä harjoitella parisuhteen hiljaisuutta tyhjää tuolia vastapäätä.
Mitäs sitten tehdään, kun pikadeitti hiljaisuuden retriitiksi muuttuu? Varsin nopeastihan sen yleensä huomaa, tuleeko kommunikaatiosta mitään luontevasti. Aina voi toki viritellä keskustelua asiasta jos toisestakin, kun on ihmisistä kiinnostunut. Niin epätoivoinen tai teeskenteleväinen ei kuitenkaan pidä olla, että lähtisi toimimaan tuntemuksiaan vastaan, leikkimään ihmissuhteilla tai loukkaamaan ymmärtämättömyyttään ketään. Kaikkia meitä viehättää jotkin asiat ja toiset eivät puolestaan lainkaan. Väkisin ei kannata yrittää, eikä pitkiä vaatimuslistoja ole järkevää laatia. Seurauksena on silloin vain pettymyksiä.
Setä ei oikein ole perinteisen iskemisen kannalla. Alkuun se on mukamas coolia, mutta pikaisesti parisuhdeväkivallaksi muuttuu koko touhu. Liha ja alkoholi sopivat toki hyvin yhteen aterialla vaan ei parisuhteen rakentamisessa. Setä ei olisi kuitenkaan oma itsensä, jos se ei olisi leikitellyt niin sanottujen iskurepliikkien kustannuksella. Päätetään siis siihen, mistä moni baarissa notkuja yrittää alkuun päästä. Iskureplamenu.
Alkuun klassikko:
Käytsä usein täällä? Tylsää ellei tätä käytä jossakin epäsovinnaisessa tilanteessa. Kokeilkaapa vaikka työkaveriin, jumittuneessa hississä tai eksyttyänne väärään vessaan.
Silmiin voi aina katsahtaa:
Kun katson suuriin silmiisi, on minun pakko kysyä: mitä teit isoäidille?
Enkeleitä, onko heitä:
En tiennytkään, että kaltaisesi bisnesenkelit lentävät näin alhaalla.
Remember the protection:
Lähtiskös neiti ulos, jos nyt tulis palohälytys?
Terminaattori:
If you want to live, come with me. Tosi huono, tarjoillaan kökön feikkiaksentin kera. Kun on tarpeeksi huono, voi olla itse asiassa jopa hyvä.
Lionel Ritchie:
(hiljaisuus) Hello, is it me you are looking for? Tarjoillaan luonnollisesti vain puhelimitse ja joten kuten laulua tapaillen.
Matkalla tapahtuu:
Taitaa neidillä olla sama matka? Kokeilla voi vaikka lentokoneessa tai seuramatkalla. Jälleen tylsä ilman sopivaa kontekstia.
Loppuun brutaali pläjäys, joka sopii vain varsin vaativaan makuun:
Saako neidin saattaa siunattuun tilaan? Soveltuu hetkeen, jossa ollaan menossa kirkkoon, kappeliin tai muuhun vastaavaan - niin, siunattuun tilaan. Voi tosin olla, että saatille on turha jatkossa yrittää...
Näissä merkeissä. Elämä on niin vakava asia, että ei siihen voi täysin tosissaan suhtautua. Ei huolta, sanat ja merkitykset ne vääntyvät jatkossakin!
sunnuntai 15. toukokuuta 2011
Pää on taas auki
Ei, en ole saanut nakkikioskilla turpaan - suurin syy siihen on se, etten ole käynyt nakkikioskeilla. En ole myöskään kolhinut päätäni hiljattain vaikkapa lamppuun tai oven karmiin. Niin on toki joskus hujopille käynyt.
Golfkauteni on virallisesti avattu täysimittaisella kentällä, Itä-Uusimaan tuulessa eilen. Ei ollut mikään liian hehkeä aloitus, rapiat sata lyöntiä ja vaivaiset 25 pistettä. Toki voisin selitellä syyksi keväistä kenttää ja hitaita, pomppuisia viheriöitä, jotka toki olivat jo vihreitä. Syynä voisi olla myös kova puuskittainen tuuli, joka toisaalla vaikeutti ja toisaalla avitti pelaamista. Myös uudet välineet kävisivät tekosyystä tyrimiseen. Samaten uudet kalossit, jotka mukavasti synnyttivät sormenpään kokoisen rakon kantapäähän. Sisäänajo harjoitteluhallissa ei sisällä kävelyä, mutta kymmenen kilometrin marssi välineet selässä epäsopivien sukkien ryydittämänä tekee reippaasta nuoresta miehestä vaivalloisen vaappujan.
Panostakaa ihmiset laadukkaisiin sukkiin, älkää suinkaan rakkolaastareihin!
Suurin syy epätasaisuuteen on kuitenkin yhä edelleen harjoittelun vähäisyys. Golf vaatii motorisesti ja paljolti myös henkisesti niin monipuolisia asioita, että niitä ei treenaamatta saa kuntoon. Sama pätee tosin valtaosaan ihmismielen ja -kehon harjoitteista. Yksi golfin koukuttavista tekijöistä taitaa perustua siihen, että tavallinen tallaajakin saa jopa heikolla kierroksella aikaan muutaman sellaisen lyönnin, joita isot pojat telkkarissa suorittavat solkenaan. Niin alkoi minunkin kauteni eilen. Paljon surkeaa räpellystä, varovaisia tuuppauksia ja ahnehtimista ongelmiin. Muutama maukas onnistuminen ja yksi mahtava birdie.
Päivän myönteistä antia oli ulkoilun ohella kärsivällisyyden säilyttäminen, vaikka vajaa ravitsemustila, rakot jaloissa, puuskittainen tuuli, liiat odotukset ja keväinen kenttä menoa hidastivatkin. Olen pilannut liian monta kierrosta siihen tavalliseen tyyliin eli huonosti pelattu väylä on upottanut koko veneen loppupäiväksi. Nyt on kuitenkin sellainen tuntuma, että ukolla alkaa olla eväät parempaan lähituntumassa. Uudet välineet osoittivat heti potentiaalinsa: taotuilla wedgeillä svingaaminen on parhaimmillaan nautinnollista ja nykyaikainen molopäädraiveri antaa lisää sekä mittaa että anteeksiantavuutta. Kehittynyt ymmärrys svingimekaniikan perusteista houkuttaa opettelemaan lyöntien työstämistä ja mielen malttaminen ei koskaan ole pahitteeksi. Eikä silti tarvitse pelata tunteettomasti!
Kuules, isäukko! Kohta vihdoin päihitän sinut varmasti, kunhan vain ehtisin riittävästi treenaamaan.
Lopuksi kiinnitän huomion vielä pariin golfin epäkohtaan. Eilenkin oli kentällä käytössä talvisääntö eli palloa saa lyhyeksi leikatulla alueella tupsuttaa ruoholle. Minä en periaatteesta tehnyt niin kertaakaan ja kenties hävisin muutaman lyönnin. Tässä kohdin olen samaa mieltä kuin monet vanhan kaartin golfarit. Lajin luonteeseen kuuluu, että kenttä ei ole aina jos koskaan optimaalisessa kunnossa. Pelaajien on opeteltava hyväksymään tietty luonnollinen vaihtelu ja sopeuduttava siihen. Tällä tavoin voidaan pudottaa sekä kentänhoidon aiheuttamaa ympäristökuormitusta että pelaamisen kustannuksia. Nykyisin liian usein talvisääntöä käytetään pitkälle kesään - jopa ammattilaiskiertueilla!
Toinen golfin epäkohta on sen edellyttämä autoilun tarve. Minulla ei olisi tällä hetkellä muuten suurta halua siirtyä yksityisautoilun suuntaan, mutta golfkentille on niin kovin vaikeaa päästä muuten. Jotta voisin harrastaa rakastamaani lajia monipuolisesti ja itsenäisesti, on minun käytännössä välttämätöntä vihdoin suorittaa ajokortti ja hankkia auto. Toki siitä on muutenkin hyötyä, mutta luonto ei kiitä tästäkään elintasoansasta. Who's gonna drive you home tonight?
Pää on taas auki ja kyllä sitä auotaankin, kun paikka tulee!
Kannattaa muuten kuunnella hyvää musiikkia. Minulla soi nykyään yleensä jokin biisi päässä, joten silloin sen on parempi olla hyvä. Eilen kentällä takoi tajunnassa Bostonin More Than a Feeling. Ei paha!
Golfkauteni on virallisesti avattu täysimittaisella kentällä, Itä-Uusimaan tuulessa eilen. Ei ollut mikään liian hehkeä aloitus, rapiat sata lyöntiä ja vaivaiset 25 pistettä. Toki voisin selitellä syyksi keväistä kenttää ja hitaita, pomppuisia viheriöitä, jotka toki olivat jo vihreitä. Syynä voisi olla myös kova puuskittainen tuuli, joka toisaalla vaikeutti ja toisaalla avitti pelaamista. Myös uudet välineet kävisivät tekosyystä tyrimiseen. Samaten uudet kalossit, jotka mukavasti synnyttivät sormenpään kokoisen rakon kantapäähän. Sisäänajo harjoitteluhallissa ei sisällä kävelyä, mutta kymmenen kilometrin marssi välineet selässä epäsopivien sukkien ryydittämänä tekee reippaasta nuoresta miehestä vaivalloisen vaappujan.
Panostakaa ihmiset laadukkaisiin sukkiin, älkää suinkaan rakkolaastareihin!
Suurin syy epätasaisuuteen on kuitenkin yhä edelleen harjoittelun vähäisyys. Golf vaatii motorisesti ja paljolti myös henkisesti niin monipuolisia asioita, että niitä ei treenaamatta saa kuntoon. Sama pätee tosin valtaosaan ihmismielen ja -kehon harjoitteista. Yksi golfin koukuttavista tekijöistä taitaa perustua siihen, että tavallinen tallaajakin saa jopa heikolla kierroksella aikaan muutaman sellaisen lyönnin, joita isot pojat telkkarissa suorittavat solkenaan. Niin alkoi minunkin kauteni eilen. Paljon surkeaa räpellystä, varovaisia tuuppauksia ja ahnehtimista ongelmiin. Muutama maukas onnistuminen ja yksi mahtava birdie.
Päivän myönteistä antia oli ulkoilun ohella kärsivällisyyden säilyttäminen, vaikka vajaa ravitsemustila, rakot jaloissa, puuskittainen tuuli, liiat odotukset ja keväinen kenttä menoa hidastivatkin. Olen pilannut liian monta kierrosta siihen tavalliseen tyyliin eli huonosti pelattu väylä on upottanut koko veneen loppupäiväksi. Nyt on kuitenkin sellainen tuntuma, että ukolla alkaa olla eväät parempaan lähituntumassa. Uudet välineet osoittivat heti potentiaalinsa: taotuilla wedgeillä svingaaminen on parhaimmillaan nautinnollista ja nykyaikainen molopäädraiveri antaa lisää sekä mittaa että anteeksiantavuutta. Kehittynyt ymmärrys svingimekaniikan perusteista houkuttaa opettelemaan lyöntien työstämistä ja mielen malttaminen ei koskaan ole pahitteeksi. Eikä silti tarvitse pelata tunteettomasti!
Kuules, isäukko! Kohta vihdoin päihitän sinut varmasti, kunhan vain ehtisin riittävästi treenaamaan.
Lopuksi kiinnitän huomion vielä pariin golfin epäkohtaan. Eilenkin oli kentällä käytössä talvisääntö eli palloa saa lyhyeksi leikatulla alueella tupsuttaa ruoholle. Minä en periaatteesta tehnyt niin kertaakaan ja kenties hävisin muutaman lyönnin. Tässä kohdin olen samaa mieltä kuin monet vanhan kaartin golfarit. Lajin luonteeseen kuuluu, että kenttä ei ole aina jos koskaan optimaalisessa kunnossa. Pelaajien on opeteltava hyväksymään tietty luonnollinen vaihtelu ja sopeuduttava siihen. Tällä tavoin voidaan pudottaa sekä kentänhoidon aiheuttamaa ympäristökuormitusta että pelaamisen kustannuksia. Nykyisin liian usein talvisääntöä käytetään pitkälle kesään - jopa ammattilaiskiertueilla!
Toinen golfin epäkohta on sen edellyttämä autoilun tarve. Minulla ei olisi tällä hetkellä muuten suurta halua siirtyä yksityisautoilun suuntaan, mutta golfkentille on niin kovin vaikeaa päästä muuten. Jotta voisin harrastaa rakastamaani lajia monipuolisesti ja itsenäisesti, on minun käytännössä välttämätöntä vihdoin suorittaa ajokortti ja hankkia auto. Toki siitä on muutenkin hyötyä, mutta luonto ei kiitä tästäkään elintasoansasta. Who's gonna drive you home tonight?
Pää on taas auki ja kyllä sitä auotaankin, kun paikka tulee!
Kannattaa muuten kuunnella hyvää musiikkia. Minulla soi nykyään yleensä jokin biisi päässä, joten silloin sen on parempi olla hyvä. Eilen kentällä takoi tajunnassa Bostonin More Than a Feeling. Ei paha!
lauantai 7. toukokuuta 2011
Suurkiitos, äiti!
Äitiys on helposti niin kovin kipeä asia. Kaikilla meillä on äiti, mutta monien äitisuhde on varmasti vaikea. Monet ovat tulleet tahtomattaan äidiksi, monet taas eivät koskaan pääse äidiksi. Useat eivät edes halua olla äitejä. Minä uskon kuitenkin, että me kaikki kaipaamme jonkinmoista äitihahmoa elämäämme. Tunnustamme toiveen tai emme.
Äitiyteen kohdistuu niin valtavia odotuksia yksilöiden ja yhteisöjen tasolla, että pettymyksen tunteet ovat väistämättömiä. Äidit, te ette ole täydellisiä. Ei teidän tarvitsekaan olla! Äidit, isät, naiset, miehet - voitte paremmin, kun uskallatte olla vajavaisia ja myönnätte sen. Ei ole helppoa, mutta rehellisyys ja rakkaus ei koskaan ole sitä yksistään syvimmältä olemukseltaan.
No, mitäpä minä tietäisin äitiyden riemuista ja kivuista? Sattuneista syistä en voi koskaan kokea sitä puolta vanhemmuudesta ja ihmisyydestä. Voin vain aavistella ja yrittää hieman ymmärtää. Äidin ilo ja tuska lapsistaan on varmasti vailla vertaansa. Lisäksi nainen ei ole eikä hänen pidä ollakaan pelkästään äiti, vaikka se siunaus osaksi tulisikin. Hatunnosto kuitenkin teille, jotka selviätte päivästä toiseen! Ette ole yksin - teillä on toisenne. Ja jopa miehet voivat olla tukena, kun heitä armollisesti koulii...
Lopuksi kiitän omaa äitiäni. Sinä olet tärkein yksittäinen ihminen tähän saakka elämääni. Sitä ei voi kiistää. Et ole onnistunut kaikessa ja monesta olet joutunut luopumaan äitiydenkin vuoksi. Hyvin olet kuitenkin selvinnyt. Sellaiset ihmiset ovat harvassa, jotka kykenevät tunnustamaan heikkoutensa ja virheensä eivätkä silti luhistu kyvyttömyyden tunteeseen. Äitini, sinä olet yksi heistä. Olet ehkä ollut maan hiljaisia, mutta sinulla on liiaksi sanottavaa ollaksesi aina kiltisti hiljaa.
Äiti rakas, sinun kanssasi olen käynyt valtavasti hyviä keskusteluja. Kummasti olet jaksanut vuodatuksiani, ja olenhan vain yksi neljästä lapsestasi. Sinulla on valtava merkitys siinä, että lapsistasi on kasvanut likimain suoraselkäisiä, avarakatseisia ihmisiä. Sinun arkinen uskosi on nähdäkseni kantanut koko perhettämme eikä mikään osoita rakkautta sen suuremmin. Nyt tulee tippa linssiin... Emme voi unohtaa sitä koskaan ja niin on hyvä.
Äitini. Toivon ja uskon, että saat nauttia äitiyden, naiseuden ja elämän hyvistä puolista vielä paljon ja pitkään. Antaa elämän yllättää! Kärsivällisyyttäsi on koeteltu kovin ja paljosta olet jäänyt paitsi, mutta koskaan et ole antanut periksi. Se elämänmakuinen esimerkki puhuttelee minua ja luullakseni myös sisaruksiani syvästi. No, voisin taas kirjoittaa asiasta vielä pitkästi. Taidan kuitenkin vihdoin pakata reppuni ja suunnata luoksesi. Ehkä saan sanottua lopun olennaisen sitten perillä.
Tässä vaiheessa rohkenen jo olla ylpeästi se punaposkinen mammanpoika! Ei sillä suosituimmuuskisoja voiteta, mutta turha on totuutta kierrellä. Lopulta se tulee kuitenkin esille. Hyvää äitienpäivää! Muistakaa äitejä myös muulloin kuin yhtenä varta vasten kehitettynä päivänä! Arjen asenne se vasta puhutteleekin.
Äitiyteen kohdistuu niin valtavia odotuksia yksilöiden ja yhteisöjen tasolla, että pettymyksen tunteet ovat väistämättömiä. Äidit, te ette ole täydellisiä. Ei teidän tarvitsekaan olla! Äidit, isät, naiset, miehet - voitte paremmin, kun uskallatte olla vajavaisia ja myönnätte sen. Ei ole helppoa, mutta rehellisyys ja rakkaus ei koskaan ole sitä yksistään syvimmältä olemukseltaan.
No, mitäpä minä tietäisin äitiyden riemuista ja kivuista? Sattuneista syistä en voi koskaan kokea sitä puolta vanhemmuudesta ja ihmisyydestä. Voin vain aavistella ja yrittää hieman ymmärtää. Äidin ilo ja tuska lapsistaan on varmasti vailla vertaansa. Lisäksi nainen ei ole eikä hänen pidä ollakaan pelkästään äiti, vaikka se siunaus osaksi tulisikin. Hatunnosto kuitenkin teille, jotka selviätte päivästä toiseen! Ette ole yksin - teillä on toisenne. Ja jopa miehet voivat olla tukena, kun heitä armollisesti koulii...
Lopuksi kiitän omaa äitiäni. Sinä olet tärkein yksittäinen ihminen tähän saakka elämääni. Sitä ei voi kiistää. Et ole onnistunut kaikessa ja monesta olet joutunut luopumaan äitiydenkin vuoksi. Hyvin olet kuitenkin selvinnyt. Sellaiset ihmiset ovat harvassa, jotka kykenevät tunnustamaan heikkoutensa ja virheensä eivätkä silti luhistu kyvyttömyyden tunteeseen. Äitini, sinä olet yksi heistä. Olet ehkä ollut maan hiljaisia, mutta sinulla on liiaksi sanottavaa ollaksesi aina kiltisti hiljaa.
Äiti rakas, sinun kanssasi olen käynyt valtavasti hyviä keskusteluja. Kummasti olet jaksanut vuodatuksiani, ja olenhan vain yksi neljästä lapsestasi. Sinulla on valtava merkitys siinä, että lapsistasi on kasvanut likimain suoraselkäisiä, avarakatseisia ihmisiä. Sinun arkinen uskosi on nähdäkseni kantanut koko perhettämme eikä mikään osoita rakkautta sen suuremmin. Nyt tulee tippa linssiin... Emme voi unohtaa sitä koskaan ja niin on hyvä.
Äitini. Toivon ja uskon, että saat nauttia äitiyden, naiseuden ja elämän hyvistä puolista vielä paljon ja pitkään. Antaa elämän yllättää! Kärsivällisyyttäsi on koeteltu kovin ja paljosta olet jäänyt paitsi, mutta koskaan et ole antanut periksi. Se elämänmakuinen esimerkki puhuttelee minua ja luullakseni myös sisaruksiani syvästi. No, voisin taas kirjoittaa asiasta vielä pitkästi. Taidan kuitenkin vihdoin pakata reppuni ja suunnata luoksesi. Ehkä saan sanottua lopun olennaisen sitten perillä.
Tässä vaiheessa rohkenen jo olla ylpeästi se punaposkinen mammanpoika! Ei sillä suosituimmuuskisoja voiteta, mutta turha on totuutta kierrellä. Lopulta se tulee kuitenkin esille. Hyvää äitienpäivää! Muistakaa äitejä myös muulloin kuin yhtenä varta vasten kehitettynä päivänä! Arjen asenne se vasta puhutteleekin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)