Taas valvotaan, sillä meneillään on niin Jukolan viestin kuin golfin US Openin yö. Hyvä on hieman jännittää näiden harjoitteiden parissa ja lepuuttaa omaa lievästi telottua kinttua. Piti jo aiemmin kirjoitella ennakkoa kisoista, mutta niin vain muut kiireet veivät taas valmistautumiseen tarvittavan ajan.
Golfin US Open
Golfin major-kilpailut ovat suurin yksittäinen syy minulle harkita TV-maksukortin ostoa. Valitettavasti pirulaiset vaikeuttavat tuota päätöstä jatkuvasti. US Open pyörii kuitenkin jo kolmatta kierrostaan Marylandin Bethesdassa, Congressional Country Clubin kentällä. Jälleen on kisanäyttämönä kuuluisa kenttä - tietysti pitkäksi viritettynä ja tarjoiltuna sekä tiukkojen raffien että nopeiden, aaltoilevien viheriöiden kera. Näissä kekkereissä yleensä par-tulos on edelleen rautaa eikä väkisin yritetä saada peliä näyttämään helpolta. Tänä vuonna näköalat kentältä eivät yllä viime vuoden tasolle, vaikka tietysti näyttävää kuvaa perinteikkäältä puistokentältä onkin tarjolla.
Omat veikkaukseni US Openin menestyjiksi, Donald - Kuchar - Ogilvy, eivät taaskaan tuota jättipottia. Pitäisi älyttää enemmän eikä roiskia lonkalta, jos haluaisi saada veikkaukset natsaamaan. Ykköshevonen lähti viimeistään tänään laukalle, kakkonen vielä pyristelee kärjen tuntumassa ja kolmonen on jo vedetty pois radalta. Näyttää siltä, että US Mastersin kaltaista huimaa viimeisen kierroksen taistelua ei saada aikaiseksi. Toki karkumatkalla on Rory McIlroy, kukas muukaan. Hän suli edellisen majorin viimeisellä kierroksella varsin täydellisesti, mutta toivottavasti nyt ei niin pääse käymään. Amerikkalaisten kannalta on erikoista, että heidän pelaajansa eivät laajassa rintamassa taistele maansa mestaruuskisan kärkisijoista kuten niin monesti aiemmin.
Jukolan viesti
Tänä vuonna Jukolan viesti, entistäkin suurempana, järjestetään Vehkalahden maastoissa. Minulla oli aikomus mennä katsomaan viestiä paikan päälle, mutta lopulta jäi se reissu tekemättä. Myöskään sellaista upeaa jännitysnäytelmää kuin viime vuonna ei ole luvassa. Silloin oli pakko taistella hereillä yön yli, kun velipoika kirmasi maailman huippujen joukossa. Nyt ei valitettavasti ole sitä herkkua tarjolla, mutta Jukolan viesti tarjoaa silti omalaatuista kesäyön jännitystä kaikille todellisille urheilufaneille. Ennakkosuosikkeina lienevät taas Kalevan Rasti ja Halden SK.
Jukolan viesti on varmasti Suomen suurin urheilutapahtuma ja samalla legendaarisin suunnistuspiireissä. Samoilla radoilla kisaavat maailman huiput ja eksyilevät tavalliset kuntoilijat. Suuri haaste ratamestarille siis! Suunnistus on vielä hankalampi laji televisioinnin kannalta kuin golf. Sikäli gprs-seurannan tuominen osaksi TV-lähetystä on mainio tapa lisätä lajin kiinnostavuutta. Kääntäkää kakkoselle (TV2 siis) heti, jos jostakin ihmeen syystä satutte tällaista tekstiä lukemaan keskellä yötä!
Lupaan muuten henkilökohtaisesti osallistua Jukolan viestiin ensi vuonna, jos sopiva haaste heitetään eteen. Sen on kuitenkin tultava ajoissa, sillä en halua lähteä vailla treeniä pelleilemään. Nilkat on teipattava siinä tapauksessa varsin tehokkaasti! Nyt riittää, sillä huomio on siirrettävä itse asiaan - siis kahteen yhtä aikaa. Multitasking, haaste miehelle...
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jukolan viesti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jukolan viesti. Näytä kaikki tekstit
lauantai 18. kesäkuuta 2011
torstai 24. kesäkuuta 2010
Kesäyön magiikkaa
Nyt ei tule juttua juhannustaioista, vaikka Midsommarfest päälle puskeekin. Jalkapallon MM-kisat hallitsevat TV-aikaa ja penkkiurheilua parhaillaan, mutta palatkaamme vielä hetkeksi menneen viikonlopun legendaarisiin urheilutapahtumiin.
Jos et tiedä golfin US Openia tai suunnistuksen Jukolan viestiä, et todennäköisesti ole todellinen urheiluentusiasti, vaikka kova lajiniilo jossakin sportissa olisitkin. Golf ja suunnistus asettuvat monen ja monessa mielessä lajispektrin vastakkaisiin päihin, toinen varakkaiden mahakkaiden ukkojen ja toinen kuivakkaan hoikkien pihkaniskojen temmellyskenttänä. Näitä lajeja yhdistävät kuitenkin muutamat tekijät, joista voidaan mainita vaativa tekninen ja taktinen osaaminen, hermokontrolli sekä suorituspaikkojen (ratojen, väylien, kenttien) valtava monimuotoisuus. Ei enempää filosofointia kuitenkaan tällä erää.
Jukolan viesti 2010, Kytäjä
Tänä vuonna oli yksinkertaisesti taisteltava koko yön yli Jukolan seitsemän osuutta penkkiurheilupäässä. Syy oli selkeä eli velipojan ja uuden joukkueensa Lynxin suorituksen seuraaminen. Olihan veljelläni ensimmäistä kertaa realistinen mahdollisuus taistella tasapäin maailman huippuja vilisevien joukkueiden viestinviejien kanssa. Tosin mitenkään varmaa se ei ollut.
Kaksi veljestä siis jännitti kolmannen suoritusta kesäisenä yönä, valitettavasti ei paikan päällä, eikä suinkaan turhaan. Lynx nousi juuri parahiksi kolmannella osuudella kärkikymmenikköön ja veljessarjamme nuorin, kovapäisin pääsi metsään kärkisijoilla. Tosin Norjan huippujoukkue Halden SK oli jo aloittanut karkumatkansa kohti voittoa. Sankarimme hallitsi joukkueensa varamiehenä hermot oivallisesti yhdessä vaativimmista Jukola-maastoista, ja lopun pummaamisesta huolimatta tuli raivoisasti irvistäen neljäntenä vaihtoon. Mainio suoritus ensimmäisessä todella kovassa paikassa penkkiurheilijan näkökulmasta tarkasteltuna!
Veljeni totesi minulle noin viikkoa ennen Jukolaa, että pitää vähän antaa lausuntoja, jos sattuisi pääsemään haastateltavaksi. Tulihan niitä lausuntoja niin TV:ssä kuin radiossakin, koska fiksumpi ja sanavalmiimpi kaveri kykenee lyömään jauhot perustoimittajan suuhun tarvittaessa. Valitettavan harvoin urheilijat, selostajat, haastattelijat ja yhtälailla myös monet muut media-aikaa saavat henkilöt kykenevät tuottamaan järjellistä kommenttia mielenkiintoisesti. No, isoveli onnistui missaamaan suorat haastattelut ollessaan kanavapujottelussa US Openin puolella...
Jukolan viesti on ehdottomasti yksi Suomen hienoimmista ja tervehenkisimmistä (isoista) urheilutapahtumista. Itse olen toistaiseksi ollut paikan päällä vain kahdesti katsojana, mutta tavoitteena olisi joskus osallistua itse kisaankin liiemmälti harhailematta. Toisena hulluna ajatuksena olisi mennä kannustamaan veljeään keskieurooppalaiseen tyyliin - kuten alppi- ja ampumahiihdossa. Eräänlainen performanssi siis...
Tänä vuonna Jukolan viestissä oli hyvin nähtävissä, että vaikeat maastot tuovat yllättävää dramatiikkaa myös ehdottomien huipputekijöiden suorituksiin. Suunnistuksen mediakuvaa on kyetty nykytekniikan avulla parantamaan. Kun kartalla seurataan eri joukkueiden viestinviejiä kuvaavia pisteitä häntineen hämärässä metsässä, saadaan perinteisestä suunnistuskisastakin mielenkiintoista viihdettä. (Monet ovat varmasti eri mieltä, mutta sehän on aivan sama. En minäkään ymmärrä Salkkareita, BB:tä, Sinkkuelämää sun muuta populaariguanoa.) GPS ei auta itse suunnistajaa vaan ennemminkin katsojaa! Kun kaikkea ei näe, niin mielikuvitus ottaa vallan kuin kirjoja lukiessa.
110th US Open, Pebble Beach, Monterrey, California
Golfin US Openilla on mittava historia suurine mestareineen, yllättäjineen ja vaativine olosuhteineen. Minulle tämänvuotinen kisa oli jopa tavallista kiinnostavampi, koska se käytiin Pebble Beachissä Tyynenmeren tyrskyjen äärellä. Sen verran olen hurahtanut golfkenttäarkkitehtuuriin, että tuo 1920-luvun Nevillen helmi lisäsi kiinnostusta varsin merkittävästi. Kiinnostavaksi US Openin tekee vuosittain myös sen vaativuus: kentät on viritetty parhaimmilleen ja vaativimmilleen paksuine raffeineen ja liukkaine viheriöineen, joten par on erinomainen tulos. Lisäksi tänä vuonna vihdoin myös ensimmäinen suomalainen raivasi tiensä tähän kisoista kaikista tavoitelluimpaan.
Tämänvuotinen US Open osoitti hienosti, että raa'an pituuden lisääminen kenttiin ei ole mitenkään pakollista nykytekniikankaan aikana. Pebble Beachin pienet haastavat viheriöt ja aivan rantakallioiden reunoille trimmatut kaltevat väylät veivät palloja ja söivät miestä, olipa nimi sitten Woods, Mickelson tai Els. Eurooppalaisittain oli erittäin upeaa, että 40-vuotinen voitoton putki katkesi vihdoin, kun Graeme McDowell nosti pytyn ilmaan Montereyn niemimaan illassa Tyynenmeren aaltojen kohistessa taustalla. Suomalaisittain kisa alkoi Ilosen osalta kahdella birdiellä, mutta päättyi kuitenkin tuttuun kirjainyhdistelmään MC. Itse nukahdin, onneton, sohvalle edellisen yön Jukola-seurannasta uupuneena. Jäi paras näkemättä, mutta rajalliset on voimat nuorenkin miehen.
Golf on parhaimmillaan silloin, kun kenttä haastaa pelaajat monipuolisesti eikä pelkällä voimaa uhkuvalla läiskimisellä birdietulvineen hallita tapahtumia. Lisäksi Pebble Beachin kaltaiset käsittämättömän kauniit golfkentät korostavat mahtavasti esteettisyyttä, joka monissa maskuliinisissa urheilulajeissa vedetään aivan suotta pöntöstä alas. Parhaat tapahtumat antavat osallistujilleen ja seuraajilleen paljon elämyksiä eikä suinkaan yksiulotteisia ja itsestään selviä.
Joo, se niistä hekumoinneista. Nyt täytyy suunnata Juhannuksen viettoon kansallisromantiikkaan vivahtavissa hämäläismaisemissa. Nauttikaamme paljon enemmästä kuin alkoholin indusoimasta humalatilasta! Kokekaamme elävämme, emme kuolevamme!
Jos et tiedä golfin US Openia tai suunnistuksen Jukolan viestiä, et todennäköisesti ole todellinen urheiluentusiasti, vaikka kova lajiniilo jossakin sportissa olisitkin. Golf ja suunnistus asettuvat monen ja monessa mielessä lajispektrin vastakkaisiin päihin, toinen varakkaiden mahakkaiden ukkojen ja toinen kuivakkaan hoikkien pihkaniskojen temmellyskenttänä. Näitä lajeja yhdistävät kuitenkin muutamat tekijät, joista voidaan mainita vaativa tekninen ja taktinen osaaminen, hermokontrolli sekä suorituspaikkojen (ratojen, väylien, kenttien) valtava monimuotoisuus. Ei enempää filosofointia kuitenkaan tällä erää.
Jukolan viesti 2010, Kytäjä
Tänä vuonna oli yksinkertaisesti taisteltava koko yön yli Jukolan seitsemän osuutta penkkiurheilupäässä. Syy oli selkeä eli velipojan ja uuden joukkueensa Lynxin suorituksen seuraaminen. Olihan veljelläni ensimmäistä kertaa realistinen mahdollisuus taistella tasapäin maailman huippuja vilisevien joukkueiden viestinviejien kanssa. Tosin mitenkään varmaa se ei ollut.
Kaksi veljestä siis jännitti kolmannen suoritusta kesäisenä yönä, valitettavasti ei paikan päällä, eikä suinkaan turhaan. Lynx nousi juuri parahiksi kolmannella osuudella kärkikymmenikköön ja veljessarjamme nuorin, kovapäisin pääsi metsään kärkisijoilla. Tosin Norjan huippujoukkue Halden SK oli jo aloittanut karkumatkansa kohti voittoa. Sankarimme hallitsi joukkueensa varamiehenä hermot oivallisesti yhdessä vaativimmista Jukola-maastoista, ja lopun pummaamisesta huolimatta tuli raivoisasti irvistäen neljäntenä vaihtoon. Mainio suoritus ensimmäisessä todella kovassa paikassa penkkiurheilijan näkökulmasta tarkasteltuna!
Veljeni totesi minulle noin viikkoa ennen Jukolaa, että pitää vähän antaa lausuntoja, jos sattuisi pääsemään haastateltavaksi. Tulihan niitä lausuntoja niin TV:ssä kuin radiossakin, koska fiksumpi ja sanavalmiimpi kaveri kykenee lyömään jauhot perustoimittajan suuhun tarvittaessa. Valitettavan harvoin urheilijat, selostajat, haastattelijat ja yhtälailla myös monet muut media-aikaa saavat henkilöt kykenevät tuottamaan järjellistä kommenttia mielenkiintoisesti. No, isoveli onnistui missaamaan suorat haastattelut ollessaan kanavapujottelussa US Openin puolella...
Jukolan viesti on ehdottomasti yksi Suomen hienoimmista ja tervehenkisimmistä (isoista) urheilutapahtumista. Itse olen toistaiseksi ollut paikan päällä vain kahdesti katsojana, mutta tavoitteena olisi joskus osallistua itse kisaankin liiemmälti harhailematta. Toisena hulluna ajatuksena olisi mennä kannustamaan veljeään keskieurooppalaiseen tyyliin - kuten alppi- ja ampumahiihdossa. Eräänlainen performanssi siis...
Tänä vuonna Jukolan viestissä oli hyvin nähtävissä, että vaikeat maastot tuovat yllättävää dramatiikkaa myös ehdottomien huipputekijöiden suorituksiin. Suunnistuksen mediakuvaa on kyetty nykytekniikan avulla parantamaan. Kun kartalla seurataan eri joukkueiden viestinviejiä kuvaavia pisteitä häntineen hämärässä metsässä, saadaan perinteisestä suunnistuskisastakin mielenkiintoista viihdettä. (Monet ovat varmasti eri mieltä, mutta sehän on aivan sama. En minäkään ymmärrä Salkkareita, BB:tä, Sinkkuelämää sun muuta populaariguanoa.) GPS ei auta itse suunnistajaa vaan ennemminkin katsojaa! Kun kaikkea ei näe, niin mielikuvitus ottaa vallan kuin kirjoja lukiessa.
110th US Open, Pebble Beach, Monterrey, California
Golfin US Openilla on mittava historia suurine mestareineen, yllättäjineen ja vaativine olosuhteineen. Minulle tämänvuotinen kisa oli jopa tavallista kiinnostavampi, koska se käytiin Pebble Beachissä Tyynenmeren tyrskyjen äärellä. Sen verran olen hurahtanut golfkenttäarkkitehtuuriin, että tuo 1920-luvun Nevillen helmi lisäsi kiinnostusta varsin merkittävästi. Kiinnostavaksi US Openin tekee vuosittain myös sen vaativuus: kentät on viritetty parhaimmilleen ja vaativimmilleen paksuine raffeineen ja liukkaine viheriöineen, joten par on erinomainen tulos. Lisäksi tänä vuonna vihdoin myös ensimmäinen suomalainen raivasi tiensä tähän kisoista kaikista tavoitelluimpaan.
Tämänvuotinen US Open osoitti hienosti, että raa'an pituuden lisääminen kenttiin ei ole mitenkään pakollista nykytekniikankaan aikana. Pebble Beachin pienet haastavat viheriöt ja aivan rantakallioiden reunoille trimmatut kaltevat väylät veivät palloja ja söivät miestä, olipa nimi sitten Woods, Mickelson tai Els. Eurooppalaisittain oli erittäin upeaa, että 40-vuotinen voitoton putki katkesi vihdoin, kun Graeme McDowell nosti pytyn ilmaan Montereyn niemimaan illassa Tyynenmeren aaltojen kohistessa taustalla. Suomalaisittain kisa alkoi Ilosen osalta kahdella birdiellä, mutta päättyi kuitenkin tuttuun kirjainyhdistelmään MC. Itse nukahdin, onneton, sohvalle edellisen yön Jukola-seurannasta uupuneena. Jäi paras näkemättä, mutta rajalliset on voimat nuorenkin miehen.
Golf on parhaimmillaan silloin, kun kenttä haastaa pelaajat monipuolisesti eikä pelkällä voimaa uhkuvalla läiskimisellä birdietulvineen hallita tapahtumia. Lisäksi Pebble Beachin kaltaiset käsittämättömän kauniit golfkentät korostavat mahtavasti esteettisyyttä, joka monissa maskuliinisissa urheilulajeissa vedetään aivan suotta pöntöstä alas. Parhaat tapahtumat antavat osallistujilleen ja seuraajilleen paljon elämyksiä eikä suinkaan yksiulotteisia ja itsestään selviä.
Joo, se niistä hekumoinneista. Nyt täytyy suunnata Juhannuksen viettoon kansallisromantiikkaan vivahtavissa hämäläismaisemissa. Nauttikaamme paljon enemmästä kuin alkoholin indusoimasta humalatilasta! Kokekaamme elävämme, emme kuolevamme!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)