Näin vaaliviikonlopun kunniaksi on aika taas tarjoilla onelinereita, näppäriä sanankäänteitä, punchlineja, kansanomaisia lohkaisuja. Herra Soini voi olla kuuluisa omistaan, mutta ne eivät minua hirveästi vakuuta. Itsehän olen sentään kerran vetänyt jauhot suuhun puhetaidon gurulle ja toisen kerran kuskannut yleisön kuset housuun tuovasta naurusta liikutuksen partaalle muutamassa minuutissa. Vain lyömällä peliin koko runnellun persoonani olen kyennyt tällaisiin asioihin ilman tietoista harjoittelua. Olen siis amatöörimäinen puuhastelija, joka luulee liikoja itsestään. Kansanedustajaehdokasmateriaalia siis.
Vielä hieman taustaa siitä, miksi kirjoittelen tällaisia. Olen onnekseni perinyt huumorintajua molemmilta puolin sukujuuriani. Lapsena olen istunut vuosia pyhäkoulussa, jossa erään nasaretilaisen partasuharin vertaukset tulivat tutuiksi. Ei nyt sanota nimeä suoraan, kun aina joku herkkähipiäinen saattaisi loukkaantua moisesta. Köh, Jeesus, köh. Kaiken kukkuraksi olen saanut kasvaa melko ahdasmielisessä ympäristössä sekä joutunut käymään suhteellisen nuoren elämäni aikana jo monenlaisia vastoinkäymisiä omassa ja lähimmäisteni elämässä. Viime viikkoina on muuten sattunut varsin paljon sellaista, mistä voi ammentaa. Siis itse asiaan...
...ja hän puhui heille vertauksin:
Timantit syntyvät paineessa ja niin muuten uppoavat sukellusveneetkin.
Hitaasti se hyvä muhennos kypsyy.
Filee on kallista, helppoa ja monasti niin mautonta. Parhaat jutut kokataan jämäpaloista, mutta siihen vaaditaan aikaa, asennetta ja taitoa.
Tee valintasi ja usko siihen. Älä yritä kirmata kahdella niityllä samaan aikaan.
The one who avoids responsibility says "you do it". Self-centered one says "I'll do it". The one who dwells in the past says "it can't be done". How about saying "we'll do it together"? To much to bear?
It is okay to play with feelings. Then you'll just have to deal with the outcome.
Tosi rakkaus kiduttaa.
Bisneksessä ja rakkaudessa kaikki on sallittua. Sanoo hän, joka karkaa paikalta, kun seuraamukset pitäisi hoitaa. Siis luuseri.
Ota pois vesi tai uni. Kaikki ovat hetkessä heikkoja.
Ole rohkeasti jotakin mieltä, mutta älä hakkaa sitä kiveen.
Kun tunnet jotakin niin syvästi, että kykenet itkemään ja nauramaan saman asian äärellä, olet löytänyt elämän lähteen.
Heitä edustat, joihin pystyt samaistumaan. Yhden asian ihmiset yhteisellä asialla?
Poliitikko kääntää takin nopeammin kuin pariisilainen taskuvaras.
They say that let bygones be bygones. Who the hell are bygones? I know klingons and Ramones but these guys are bunch of never heards to me.
We'll throw ball to you. Catch it. OK but don't throw the whole friggin' sea of balls at once! I'm no damn octopus.
Kasva aikuiseksi, kansakunta! Kaikkea ei voi saada.
Luovutko liiastasi vai varastatko vähästäkin? Rakennetaanko tulevaisuus miellyttämisen tai vastustamisen keinoin? Oikeasti?
Jos ei uskalla kohdata kärsimystä, ei osaa vielä elää.
Sosiaalisuus ja rohkeus esiin vain päihteillä? Eipä niitä taida silloin edes olla.
Vaadi muilta vain sitä mitä olet itse valmis antamaan.
Mikään työ, varallisuus tai asema ei kykene korvaamaan yksinäisyyttä.
Mieleltään terveita ovat he, jotka eivät ole sitä tarpeeksi uskaltaneet tutkailla.
Vaikeiden asioiden välttely on yhtä upeaa kuin kurat housuissa.
Siinäpä sitä kommenttia on, tekijänsä oloista. Ei ole sedällä kaikki munat samassa korissa vaan eipä mene kompastuessa koko satsi kerralla rikki.
perjantai 15. huhtikuuta 2011
torstai 7. huhtikuuta 2011
Kukat kukkivat Amen Cornerissa
Kevät on taas edennyt siihen pisteeseen, että Yhdysvaltain Georgiassa pelataan perinteikäs US Masters Tournament. Tuo kilpailu on kenties koko golfmaailman tunnetuin ja houkuttelevin tapahtuma - hyvästä syystä.
US Masters pelataan aina samalla areenalla, Augusta National Golf Clubilla, toisin kuin muut majorkilpailut. Näyttämö on legendaaristen Bobby Jonesin ja Alistair Mackenzien taidonnäyte, jota on tosin useasti vuosien varrella muuteltu. Kaikki kahdeksantoista väylää on nimetty sellaisten kasvilajien mukaan, joita kasvaa näiden väylien varrella. Augusta National on aikanaan 30-luvun alussa rakennettu entisen kauppapuutarhan maille, joten mistään teennäisestä koristelusta ei sinänsä ole kyse. Jos golf ei kiinnosta, suosittelen silti vilkaisemaan vaikka kilpailun kotisivulta muutamia upeita kuvia kentän alueelta. Missä muussa lajissa on tarjolla jotakin vastaavaa?
Kilpailussa itsessään on tietysti mukana golfmaailman parhaimmisto, jonka edesottamuksia erittäin nopeilla griineillä ja komeiden puiden välissä on hienoa seurata. Jos lähetyksissä näytetään vielä nykyaikaisia superslow motion -kuvia, saa siitä mainion katsauksen vaativaan liikemotoriikkaan - jopa liikkeen runouteen, jos hehkuttamaan ryhdytään. Itse olen harrastanut golfia monitahoisesti niin kauan, että näitä kilpailuja ei missata. Pitkä historia, kilpailullinen ulottuvuus, golfkenttien upeat yksityiskohdat, erilaiset persoonat kaikki kiehtovat minua kuten mikä tahansa asia siihen vihkiytynyttä harrastajaa.
Kuka voittaa vihreän takin harteilleen? Kisan alkumetrien perusteella omat veikkaukseni Mickelson, Donald ja Mahan takkuilevat. Itse toivon eurooppalaista voittajaa, miksei ensikertalaista. Tällä hetkellä golfin huipulla on laaja kirjo erilaisia pelaajia lukuisista eri maista, joten voittajan veikkaaminen on tavallista hankalampaa. Viihdyttävistä pelaajista mainittakoon esimerkiksi Dustin Johnson, Bubba Watson, Ian Poulter ja Fred Couples, vanha sotaratsu.
On syytä mainita, että nykyisin golfia ei Suomessa enää TV:stä näe kuin maksukanavien puolelta. Itse menin hankkimaan PlusTV:n kortin, jotta saan Nelosen parjatutkin Pro-kanavat näkyviin. Suurin syy on juuri golfkilpailujen, lähinnä perinteikkäimpien, näkyvyys. Tulevana viikonloppuna minulle on yhdentekevää, näkyykö kortilla huippuelokuvia tai jääkiekon ratkaisuotteluita. US Masters menee nyt selvästi arvoasteikossa kärkeen. Vielä kun saisi valita alkuperäisselostuksen, koska kotimainen vaihtoehto ei millään vedä vertoja todellisille urheiluselostuksen asiantuntijoille.
Jos joskus kannattaa seurata golfia, niin huhtikuun ensimmäinen viikonvaihde on hyvä syy. En jaksa nyt rustailla enempää, kun huomio on niin vahvasti kohti vihreää verkaa. Korkkaan laatuoluen, nautin tapahtumista, ruokin mielikuvitustani ja kerään voimia normipäiviin. Estetiikka on sangen tärkeää.
Kauneus on katsojan silmässä, vaikkei se silmä aina niin kaunis olisikaan.
US Masters pelataan aina samalla areenalla, Augusta National Golf Clubilla, toisin kuin muut majorkilpailut. Näyttämö on legendaaristen Bobby Jonesin ja Alistair Mackenzien taidonnäyte, jota on tosin useasti vuosien varrella muuteltu. Kaikki kahdeksantoista väylää on nimetty sellaisten kasvilajien mukaan, joita kasvaa näiden väylien varrella. Augusta National on aikanaan 30-luvun alussa rakennettu entisen kauppapuutarhan maille, joten mistään teennäisestä koristelusta ei sinänsä ole kyse. Jos golf ei kiinnosta, suosittelen silti vilkaisemaan vaikka kilpailun kotisivulta muutamia upeita kuvia kentän alueelta. Missä muussa lajissa on tarjolla jotakin vastaavaa?
Kilpailussa itsessään on tietysti mukana golfmaailman parhaimmisto, jonka edesottamuksia erittäin nopeilla griineillä ja komeiden puiden välissä on hienoa seurata. Jos lähetyksissä näytetään vielä nykyaikaisia superslow motion -kuvia, saa siitä mainion katsauksen vaativaan liikemotoriikkaan - jopa liikkeen runouteen, jos hehkuttamaan ryhdytään. Itse olen harrastanut golfia monitahoisesti niin kauan, että näitä kilpailuja ei missata. Pitkä historia, kilpailullinen ulottuvuus, golfkenttien upeat yksityiskohdat, erilaiset persoonat kaikki kiehtovat minua kuten mikä tahansa asia siihen vihkiytynyttä harrastajaa.
Kuka voittaa vihreän takin harteilleen? Kisan alkumetrien perusteella omat veikkaukseni Mickelson, Donald ja Mahan takkuilevat. Itse toivon eurooppalaista voittajaa, miksei ensikertalaista. Tällä hetkellä golfin huipulla on laaja kirjo erilaisia pelaajia lukuisista eri maista, joten voittajan veikkaaminen on tavallista hankalampaa. Viihdyttävistä pelaajista mainittakoon esimerkiksi Dustin Johnson, Bubba Watson, Ian Poulter ja Fred Couples, vanha sotaratsu.
On syytä mainita, että nykyisin golfia ei Suomessa enää TV:stä näe kuin maksukanavien puolelta. Itse menin hankkimaan PlusTV:n kortin, jotta saan Nelosen parjatutkin Pro-kanavat näkyviin. Suurin syy on juuri golfkilpailujen, lähinnä perinteikkäimpien, näkyvyys. Tulevana viikonloppuna minulle on yhdentekevää, näkyykö kortilla huippuelokuvia tai jääkiekon ratkaisuotteluita. US Masters menee nyt selvästi arvoasteikossa kärkeen. Vielä kun saisi valita alkuperäisselostuksen, koska kotimainen vaihtoehto ei millään vedä vertoja todellisille urheiluselostuksen asiantuntijoille.
Jos joskus kannattaa seurata golfia, niin huhtikuun ensimmäinen viikonvaihde on hyvä syy. En jaksa nyt rustailla enempää, kun huomio on niin vahvasti kohti vihreää verkaa. Korkkaan laatuoluen, nautin tapahtumista, ruokin mielikuvitustani ja kerään voimia normipäiviin. Estetiikka on sangen tärkeää.
Kauneus on katsojan silmässä, vaikkei se silmä aina niin kaunis olisikaan.
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Kyllä kansaa on helppo kusettaa
Nyt kun on päästy aprillipiloista, voin taas yrittää kirjoittaa asiaakin. Nimittäin vaalit lähestyvät, ja tärkeistä asioista puhutaan - niin, liian vähän ja vaisusti.
Toreilla parveilee taas halukkaita edustajiksemme, roska- siis vaalipostia lykitään jopa postiluukusta sisään, lupauksia annetaan, latteita sloganeita tarjoillaan ja TV:ssä puhutaan pyöreitä vaikeiden asioiden äärellä. Tämä on demokratiaa, johon on tyytyminen. En tietysti väitä, että muut valtiomuodot olisivat parempi sillä eiväthän ne sitä ole. Kyllä kansa tietää, sanoo populisti. No, ei se kovin paljon tiedä kuten ei useimmat edustajansakaan.
Perusongelmana on, että vaikeista asioista ei haluta puhua vaan halutaan kuulla vain miellyttäviä asioita. Vika on aina niissä toisissa. Tämä asenne tärvelee kansakuntia ja ihmissuhteita ajasta toiseen eikä siitä täysin eroon koskaan päästäkään. Minä en halua tukea mitään sellaista toimintaa, jossa ylläpidetään edellä mainittua välttelymetodia. Tämä koskee suuresti myös politiikkaa. En voi enää olla niin idealistinenkaan, että uskoisin kykeneväni toimimaan täysin ihanteeni mukaan.
Politiikka on tärkeää, ja juuri siksi mietin periaatteestakin tarkkaan, kenelle ääneni annan. Suomen poliittinen kenttä on valitettavasti nyt niin laimeaa, että olen siihen syvästi pettynyt. Kaikki jossakin määrin vakavasti otettavat puolueet kiertelevät vaikeita teemoja kuin se kuuluisa kissa kuumaa puuroa. Jotta saataisiin täytettä mediaan, voidaan sitten kinastella sanamuodoista, kuittailla naapuripuolueen porukoille ja vaatia anteeksipyyntöjä syvästi loukkaantuneena.
Omaa äänestyspäätöstä tehdessäni törmään systemaattiseen ongelmaan. Mikään puolue ei selkeästi ole niillä linjoilla, joihin uskon. Yksi puolue puhuu järkeviä jossakin asiassa, toinen puolue vetää hyvää linjaa toisaalla. Tai sitten puolueiden kannat ovat niin sekaisin, että niissä ei ole mitään tolkkua. Jos sattuisinkin löytämään itselleni sopivan ehdokkaan, en silti viitsisi välttämättä äänestää kyseistä henkilöä ellei tämän valinta olisi täysin mahdollista. Vaalijärjestelmämme vuoksi ääneni menisi kenties kyseisen ehdokkaan edustaman puolueen kärkiehdokkaiden laariin, ja heitä en välttämättä haluaisi tukea suin surminkaan maamme asioita ajamaan. Puolueen merkitys on keskeinen, mutta en kykene enää samaistumaan yhteenkään poliittiseen puolueeseemme.
Jonkun pitäisi uskaltaa nousta esiin, ja tuoda keskusteluun oikeasti merkittäviä aiheita sekä niihin liittyviä eettisiä ja moraalisia valintoja. Todennäköisesti tällainen 'profeetta' teilattaisiin joka suunnalta, mutta ilman kokonaisvaltaisten näkökulmien esittäjiä ei yhteiskunnallinen puuhastelu tuuletu laisinkaan. Mikään ei oikeastaan ole sen pahempaa kuin luutuneet toimintatavat ja ummehtuneet asenteet. Ja tämähän koskee meitä kaikkia, teknokraatteja ja viherpipertäjiä, työllisiä ja työttömiä, perheellisiä ja perheettömiä, vanhoja ja nuoria, konservatiiveja ja liberaaleja, rikkaita ja köyhiä... Well, you get the point. And if you don't it is time to check your attitude.
Julkisesti pitäisi keskustella enemmän ja aidosti merkittävistä asioista. Valtion velkaantuminen ja välttämättömien julkisten palvelujen määrittely nykytilanteessa. Nuorten ja vanhojen suuret työttömyysongelmat sekä järjestelmän työllistymistä ehkäisevä byrokraattisuus. Vanhustenhuollon rakenteelliset ongelmat, pitkäaikais-sairaiden ihmisarvoa alentava kohtelu viranomaisviidakossa. Euroopan velkakriisin hoito ja rahoituslaitosten toiminnan läpinäkyväksi saaminen. Epäsuhta tuloverotuksen ja pääomaverotuksen välillä. Rämettynyt yritystukijärjestelmä. Energiaratkaisut ja elintapamme vaikutus ympäristön tuhoutumiseen. Vallan valuminen näkymättömiin virkamieskoneistolle. Työelämän arkitodellisuus ja eläkeikä tulevaisuudessa.
Ennen vaaleja keskitytään kuitenkin mieluusti kuittailemaan muille puolueille ilman rakentavia esityksiä. Vaikeita ratkaisuja ei uskalleta esittää, koska valtaosa äänestäjistä tuskin sulattaisi todellista järkipuhetta. Onneksi voidaan väitellä kansakuntamme keskeisistä kohtalonkysymyksistä kuten homoista, mamuista, pakkoruotsista, kasvisruokapäivistä sun muista asioista eipäs-juupas -tyyliin. Minä en väitä, että näilläkään asioille ei olisi merkitystä. On niillä. Poliittisen debatin painopisteet ja tavat ovat yksinkertaisesti kovin vinoutuneet aivan liian monasti. Lisäksi nykyiset poliittiset johtajamme eivät nähdäkseni kykene toimimaan todellisina suunnannäyttäjinä ja luomaan katajaiseen kansaamme todellista yhteisen vastuuntunnon ilmapiiriä.
Olen kivuliaan tietoinen rajoittuneesta tiedostani enkä voi väittää olevani mikään asiantuntija edellä mainitsemissani asioissa. Siksi vaadinkin päättäjiksi pyrkiviltä kykyä käsitellä näitä asioita ja pyrkiä toimimaan kansamme - ei ainoastaan tietyn sopivan viiteryhmän - eduksi. Onneksi eri puolueissa on sentään joitakin päteviä ja asenteellisesti terveitä ihmisiä, mutta heitä on aivan liian vähän. Minua ei voi enää vakuuttaa kaikkitietävyyden, letkeiden sutkauksien, näennäisen mahtavien saavutuslistojen, iskevien sloganien, siloteltujen kuvien ja suurten lupausten avulla. Kansakunnan ohjastaminen vaatii mielestäni paljon enemmän.
Suomessa on edessä vaikeita päätöksiä, jotka koettelevat etiikkaamme, moraaliamme, talouttamme ja jaksamistamme. Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkiä uhkakuvia ja ongelmia, joita me olemme taitavia näkemään. Miettikää tarkasti, ketä äänestätte ja millä perusteella. Älkää jättäkö sanaanne sanomatta, sillä kieltäminen ja välttely ovat kaiken kehityksen este. Toivottavasti jokin ehdokas ja puolue kykenee vakuuttamaan minut, sillä tällä hetkellä ääneni on menossa tyhjänä laatikkoon. Sohvalle en jää periaatteesta rötväämään.
Kevät koittaa ja tuttu muuttolintu muutosvastarinta saavuttaa jälleen kiviset ja soiset tienoomme. Lopuksi tarjoilen vielä Suuren Sivistyssanakirjan (Gummerus, Jyväskylä 2001)) määritelmän populismista:
Poliittiset virtaukset ja liikkeet, joita leimaa laajan kansansuosion tavoittelu poliittista todellisuutta yksinkertaistaen ja kärjistäen ja siihen liittyvä kansankiihotus.
Miten sitten määritellään poliittiset virtaukset ja liikkeet, poliittinen todellisuus, yksinkertaistaminen ja kansankiihotus? Siinäpä hyvä kysymys. Taitaa kansa kaivata populismiannostaan, toiset karvalakkimallina ja toiset hienostoversiona. No, sitä samaa se on politiikka maailmallakin. Usein. Liian usein.
Toreilla parveilee taas halukkaita edustajiksemme, roska- siis vaalipostia lykitään jopa postiluukusta sisään, lupauksia annetaan, latteita sloganeita tarjoillaan ja TV:ssä puhutaan pyöreitä vaikeiden asioiden äärellä. Tämä on demokratiaa, johon on tyytyminen. En tietysti väitä, että muut valtiomuodot olisivat parempi sillä eiväthän ne sitä ole. Kyllä kansa tietää, sanoo populisti. No, ei se kovin paljon tiedä kuten ei useimmat edustajansakaan.
Perusongelmana on, että vaikeista asioista ei haluta puhua vaan halutaan kuulla vain miellyttäviä asioita. Vika on aina niissä toisissa. Tämä asenne tärvelee kansakuntia ja ihmissuhteita ajasta toiseen eikä siitä täysin eroon koskaan päästäkään. Minä en halua tukea mitään sellaista toimintaa, jossa ylläpidetään edellä mainittua välttelymetodia. Tämä koskee suuresti myös politiikkaa. En voi enää olla niin idealistinenkaan, että uskoisin kykeneväni toimimaan täysin ihanteeni mukaan.
Politiikka on tärkeää, ja juuri siksi mietin periaatteestakin tarkkaan, kenelle ääneni annan. Suomen poliittinen kenttä on valitettavasti nyt niin laimeaa, että olen siihen syvästi pettynyt. Kaikki jossakin määrin vakavasti otettavat puolueet kiertelevät vaikeita teemoja kuin se kuuluisa kissa kuumaa puuroa. Jotta saataisiin täytettä mediaan, voidaan sitten kinastella sanamuodoista, kuittailla naapuripuolueen porukoille ja vaatia anteeksipyyntöjä syvästi loukkaantuneena.
Omaa äänestyspäätöstä tehdessäni törmään systemaattiseen ongelmaan. Mikään puolue ei selkeästi ole niillä linjoilla, joihin uskon. Yksi puolue puhuu järkeviä jossakin asiassa, toinen puolue vetää hyvää linjaa toisaalla. Tai sitten puolueiden kannat ovat niin sekaisin, että niissä ei ole mitään tolkkua. Jos sattuisinkin löytämään itselleni sopivan ehdokkaan, en silti viitsisi välttämättä äänestää kyseistä henkilöä ellei tämän valinta olisi täysin mahdollista. Vaalijärjestelmämme vuoksi ääneni menisi kenties kyseisen ehdokkaan edustaman puolueen kärkiehdokkaiden laariin, ja heitä en välttämättä haluaisi tukea suin surminkaan maamme asioita ajamaan. Puolueen merkitys on keskeinen, mutta en kykene enää samaistumaan yhteenkään poliittiseen puolueeseemme.
Jonkun pitäisi uskaltaa nousta esiin, ja tuoda keskusteluun oikeasti merkittäviä aiheita sekä niihin liittyviä eettisiä ja moraalisia valintoja. Todennäköisesti tällainen 'profeetta' teilattaisiin joka suunnalta, mutta ilman kokonaisvaltaisten näkökulmien esittäjiä ei yhteiskunnallinen puuhastelu tuuletu laisinkaan. Mikään ei oikeastaan ole sen pahempaa kuin luutuneet toimintatavat ja ummehtuneet asenteet. Ja tämähän koskee meitä kaikkia, teknokraatteja ja viherpipertäjiä, työllisiä ja työttömiä, perheellisiä ja perheettömiä, vanhoja ja nuoria, konservatiiveja ja liberaaleja, rikkaita ja köyhiä... Well, you get the point. And if you don't it is time to check your attitude.
Julkisesti pitäisi keskustella enemmän ja aidosti merkittävistä asioista. Valtion velkaantuminen ja välttämättömien julkisten palvelujen määrittely nykytilanteessa. Nuorten ja vanhojen suuret työttömyysongelmat sekä järjestelmän työllistymistä ehkäisevä byrokraattisuus. Vanhustenhuollon rakenteelliset ongelmat, pitkäaikais-sairaiden ihmisarvoa alentava kohtelu viranomaisviidakossa. Euroopan velkakriisin hoito ja rahoituslaitosten toiminnan läpinäkyväksi saaminen. Epäsuhta tuloverotuksen ja pääomaverotuksen välillä. Rämettynyt yritystukijärjestelmä. Energiaratkaisut ja elintapamme vaikutus ympäristön tuhoutumiseen. Vallan valuminen näkymättömiin virkamieskoneistolle. Työelämän arkitodellisuus ja eläkeikä tulevaisuudessa.
Ennen vaaleja keskitytään kuitenkin mieluusti kuittailemaan muille puolueille ilman rakentavia esityksiä. Vaikeita ratkaisuja ei uskalleta esittää, koska valtaosa äänestäjistä tuskin sulattaisi todellista järkipuhetta. Onneksi voidaan väitellä kansakuntamme keskeisistä kohtalonkysymyksistä kuten homoista, mamuista, pakkoruotsista, kasvisruokapäivistä sun muista asioista eipäs-juupas -tyyliin. Minä en väitä, että näilläkään asioille ei olisi merkitystä. On niillä. Poliittisen debatin painopisteet ja tavat ovat yksinkertaisesti kovin vinoutuneet aivan liian monasti. Lisäksi nykyiset poliittiset johtajamme eivät nähdäkseni kykene toimimaan todellisina suunnannäyttäjinä ja luomaan katajaiseen kansaamme todellista yhteisen vastuuntunnon ilmapiiriä.
Olen kivuliaan tietoinen rajoittuneesta tiedostani enkä voi väittää olevani mikään asiantuntija edellä mainitsemissani asioissa. Siksi vaadinkin päättäjiksi pyrkiviltä kykyä käsitellä näitä asioita ja pyrkiä toimimaan kansamme - ei ainoastaan tietyn sopivan viiteryhmän - eduksi. Onneksi eri puolueissa on sentään joitakin päteviä ja asenteellisesti terveitä ihmisiä, mutta heitä on aivan liian vähän. Minua ei voi enää vakuuttaa kaikkitietävyyden, letkeiden sutkauksien, näennäisen mahtavien saavutuslistojen, iskevien sloganien, siloteltujen kuvien ja suurten lupausten avulla. Kansakunnan ohjastaminen vaatii mielestäni paljon enemmän.
Suomessa on edessä vaikeita päätöksiä, jotka koettelevat etiikkaamme, moraaliamme, talouttamme ja jaksamistamme. Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkiä uhkakuvia ja ongelmia, joita me olemme taitavia näkemään. Miettikää tarkasti, ketä äänestätte ja millä perusteella. Älkää jättäkö sanaanne sanomatta, sillä kieltäminen ja välttely ovat kaiken kehityksen este. Toivottavasti jokin ehdokas ja puolue kykenee vakuuttamaan minut, sillä tällä hetkellä ääneni on menossa tyhjänä laatikkoon. Sohvalle en jää periaatteesta rötväämään.
Kevät koittaa ja tuttu muuttolintu muutosvastarinta saavuttaa jälleen kiviset ja soiset tienoomme. Lopuksi tarjoilen vielä Suuren Sivistyssanakirjan (Gummerus, Jyväskylä 2001)) määritelmän populismista:
Poliittiset virtaukset ja liikkeet, joita leimaa laajan kansansuosion tavoittelu poliittista todellisuutta yksinkertaistaen ja kärjistäen ja siihen liittyvä kansankiihotus.
Miten sitten määritellään poliittiset virtaukset ja liikkeet, poliittinen todellisuus, yksinkertaistaminen ja kansankiihotus? Siinäpä hyvä kysymys. Taitaa kansa kaivata populismiannostaan, toiset karvalakkimallina ja toiset hienostoversiona. No, sitä samaa se on politiikka maailmallakin. Usein. Liian usein.
Tunnisteet:
eduskuntavaalit,
kannanotot,
politiikka
perjantai 1. huhtikuuta 2011
Peukkua pystyyn!
Nyt on pakko myöntää, että takkia on käännetty. Olen ollut sangen skeptinen Facebookin ja Twitterin suhteen, mutta taitaapa olla tilien perustaminen meikäläisellä tuloillaan. Kun minusta nyt on hyvää vauhtia tulossa jotakin tietotyöläisen tapaista, niin taitaapi olla turha pyristellä vastavirtaan. Taistelu tuulimyllyjä vastaan saa riittää! Don Quijotella oli sentään uskollinen aseenkantaja ja hevonen apunaan - eikä minulla ole mökkiäkään, jonka näkymistä olisin huolissani.
Jos sosiaalinen kommunikaatio vaatii nykyään kavereiden keräämistä Facebookissa, niin sitä tietä on kuljettava. Kun siellä ovat kaikki muutkin, niin miksen minäkin. Nykyisin äänestäminen tärkeistä asioista on lisäksi niin helppoa, että käy klikkailemassa mitä moninaisimpiin juttuihin, statuksiin ja kampanjoihin vain peukkua ylös tai alas! Ave Ceasar! Kuka nyt uurnille raahautuisi tai viitsisi jauhaa tyhjänpäiväisiä kasvotusten satunnaisten kanssaihmisten kanssa. So out of style! Nettiprofiileissa kaikki ovat niin paljon coolimpia.
Varokaapa, sillä kohta pukkaa Twitteriin melkoista onelineria! Olen paskalla... / Ei irtoa, vaikka kuinka väännän. / Musta tuntuu siltä, että ei tunnu miltään. / Tai emmä tiiä. / Persut? WTF! / Ostakaa tabletti, vitun siistii! / God Duffy, Walesin diktaattori. / Ja mähän en ydinvoimaa tartte. / Karalahti, lätkän tulevaisuus. / LOL.
Näin siinä käy, kun vastustaa muutosta. Parempi tehdä kuten enemmistö, ettei joudu selittelemään. Tätä blogiakaan ei lue juuri kukaan, kun ei täällä anneta päivittäisiä muotivinkkejä, lausuta populistia totuuksia, lässytetä lätkästä tai tarjoilla kakkua digitaalisessa muodossa. Olkaapa varovaisia, sillä kohta heiluu peukku ja kaverikutsua pukkaa! Setä Tuomo saapuu sosiaaliseen mediaan...
Jos sosiaalinen kommunikaatio vaatii nykyään kavereiden keräämistä Facebookissa, niin sitä tietä on kuljettava. Kun siellä ovat kaikki muutkin, niin miksen minäkin. Nykyisin äänestäminen tärkeistä asioista on lisäksi niin helppoa, että käy klikkailemassa mitä moninaisimpiin juttuihin, statuksiin ja kampanjoihin vain peukkua ylös tai alas! Ave Ceasar! Kuka nyt uurnille raahautuisi tai viitsisi jauhaa tyhjänpäiväisiä kasvotusten satunnaisten kanssaihmisten kanssa. So out of style! Nettiprofiileissa kaikki ovat niin paljon coolimpia.
Varokaapa, sillä kohta pukkaa Twitteriin melkoista onelineria! Olen paskalla... / Ei irtoa, vaikka kuinka väännän. / Musta tuntuu siltä, että ei tunnu miltään. / Tai emmä tiiä. / Persut? WTF! / Ostakaa tabletti, vitun siistii! / God Duffy, Walesin diktaattori. / Ja mähän en ydinvoimaa tartte. / Karalahti, lätkän tulevaisuus. / LOL.
Näin siinä käy, kun vastustaa muutosta. Parempi tehdä kuten enemmistö, ettei joudu selittelemään. Tätä blogiakaan ei lue juuri kukaan, kun ei täällä anneta päivittäisiä muotivinkkejä, lausuta populistia totuuksia, lässytetä lätkästä tai tarjoilla kakkua digitaalisessa muodossa. Olkaapa varovaisia, sillä kohta heiluu peukku ja kaverikutsua pukkaa! Setä Tuomo saapuu sosiaaliseen mediaan...
Tunnisteet:
kannanotot,
sosiaalinen media,
tuulimyllyt
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Kohti espoolaista unelmaa
Espoohan on tunnetusti diplomi-insinöörien konsentroitumisaluetta. Niinpä olen minäkin kohta ollut espoolainen kohta kymmenen vuotta ja DI pian kolme vuotta. Äskettäin kävi siten, että sain vakipaikan kemianalan suuresta suomalaistaustaisesta yrityksestä. Vieläpä Espoosta. Kiitokset kaikille työnhaussa tavalla tai toisella avustaneille!
Tuntuu erittäin mainiolta, kun vihdoin lykästää työmarkkinoilla. Hiljattain tapahtunut työllistyminen tapahtui lopulta hieman yllättävästi, sillä en alunperin edes hakenut tehtävää, johon nyt päädyin. Reilu vuosi takaperin pääsin työvoimakoulutuskurssille, jossa käsiteltiin hieman myös kemikaaliturvallisuusasioita ja rekisteröintiä. Todellakin - taikasana REACH! Sain harjoittelupaikan keväällä 2010 suuresta suomalaisyrityksestä, ja viime syksy kului jo palkallisena kemikaalirekisteröinnin vääntäjänä. Tuo kokemus varmasti suurelta osin johti siihen, että sain nyt vakituista työtä vastaavien asioiden parista. Elämä yllättää niin pahassa kuin hyvässäkin.
Minua hieman korpeaa, kun ihmiset puhuvat palkkatyöstä itsestään selvänä asiana ja ruikuttavat jatkuvasti liian pienistä kompensaatioista. Eivät toki kaikki, mutta aivan liian monet. Itse haluan nyt päästä käsiksi uuteen työhön, jossa toivottavasti on haasteita ja palkitsevuutta muutenkin kuin palkkapäivänä. Työ on erittäin tärkeää, siitä voi kysyä mielipidettä vaikkapa arabimaiden työttömältä nuorisolta, mutta se ei tietenkään saa olla koko elämän sisältö. Haluan tehdä työni hyvin, en mielistelyn kautta kuitenkaan, ja pyrin aina oppimaan uutta itsestäni, tehtävistäni ja kulloisestakin sosiaalisesta yhteisöstä. Saa nähdä, sukeutuuko näistä kemikaaliturvallisuusasioista minulle jonkinmoinen akateemisen toimistoapinan leipäpuu...
Viimeisin työnhakuprosessini päättyi siis onnellisesti. Läpi oli käytävä haastattelu puhelimessa sekä englanniksi, psykologin testit ja yllättävä tehtävä viimeisellä haastattelukierroksella. Suurin ongelma koko prosessissa oli lopulta selvittää viimeinen testi- ja haastattelupäivä kunniallisesti flunssan kourissa toikkaroidessa. Tuolloin psykologin kanssa käymäni keskustelu oli paras pitkään aikaan ja ehdottomasti paras kyseisen ammattikunnan edustajien kanssa tähän saakka. Minä kun olen aikanani jo useampaan otteeseen psykologien kanssa haastanut. Avoimuus ja rehellisyys voivat sittenkin johtaa onnistumiseen, vaikka muita oppeja suuresti suositaankin!
Takaisin tulevaisuuden näkymiin. Mitä vaaditaan, jotta espoolainen unelma toteutuisi? Voin merkata jo DI-tutkinnon ja alan työpaikan kohdalle ruksin. Jos en olisi perusluonteeltani varovainen kaveri, voisin juosta pankkiin ja alkaa katsastamaan asuntoja. Tietysti voisin ostaa päräyttää uuden auton, mutta ensin pitäisi vihdoin ajaa se ajokortti. Voisi hankkia koirankin, mutta sehän olisi kenties surullista ilman sopivaa perhettä. Golfharrastus on jo olemassa eli siitä tulee pientä bonusta. Vielä on siis tekemistä jäljellä ennen kuin omakotitalo Mankkaalla ja uutuuttaan kiiltelevä farmari-Volvo on hallussa (vekseliä vastaan).
Jotain kuitenkin puuttuu. Aivan oikein, se perhe! Sellainen hyvä perhe, esittelykelpoinenkin, ehkä jopa Lassie-standardin mukainen. Jotta perheeseen päästäisiin, pitäisi löytää parempi puoliskonsa, siihen on viimein leikkimielisesti alettu hieman patistella. Ehkä pitäisi luonnostella vonkatekstiä, jotta saisi aika vonkaleen. Yksinäinen mies kun ei saa vieläkään adoptoida lasta. Kokeillaanpa seuraavaa:
Sinä valioyksilö (arlaingmankin kelpaa)! Onko pitkä parempi kuin lyhyt? Entä hauska verrattuna tylsään? Nyt olisi saatavilla velaton vaihtoehto - toki osansa on tälläkin yksilöllä valtionvelasta. Puhuu kielillä vaikkei olekaan helluntailainen, puhuu todistetusti jopa tunteistaan. Rakastaa montaa asiaa enemmän kuin autoja tai tietokoneita. Lähes kolmeenkymppiin ehdittyään ei ole vielä ryhtynyt kasvattamaan omaa tai muidenkaan keskivartaloa. Hiuksistakaan ei ole vielä päässyt eroon.
Ei polta muuta kuin satunnaisesti päreensä - ekologista energiaa siis. Ei vaikuta viettävän kosteita iltoja ellei satu karkaamaan lenkille tai suihkuun tai kaatamaan teemukia syliinsä. Sikailee vain mielikuvituksessaan. Ruoanlaittotaidot ulottuvat pakastepitsan paistamista pidemmälle. Haluaa silikoninsa mieluiten tiivisteissä. Tulee hyvin toimeen potentiaalisten anoppikokelaiden kanssa vaan ei heitä kuvioihin mitään dustinhoffmaneita. Ei näytä miesmallilta eikä jatkuvasti kaapin paikkaa eli ei siis vaadi ainaista valvontaa eikä myöskään palvontaa. Ei menestyisi rumuuskilpailuissakaan.
Lopuksi vielä yksilömme strategiset mitat: painoindeksi jo huomattavasti ikää pienempi, älykkyysosamäärä nokittaa edelliset selkeästi, kuukausipalkka puolestaan on eri kertalukua kuin ÄO.
Jos siis kiinnostuit, niin varaa oma näyttöaikasi. Parhaita ei aina viedä ensiksi vaan markkinoiduimmat! Jos muuten kuulostaa liian hyvältä, kannattaa yksilömme pakottaa laulamaan. Ei kuulosta enää sen jälkeen.
Noin. Ehkä jätänkin nuo markkinointipuheet hetkeksi hautumaan tai hautuumaalle. Nyt on suoritettava sisäänajo uusiin töihin. Taitaisi olla edellä kursivoitu turhan erilaista jopa espoolaisen unelman tavoittelijalle. Eihän siinä ole selkeitä, konkreettisiä faktojakaan.
Huumoria en jätä, ja unelmani määritän itse. Nyt minulla on vihdoin mahdollisuus ottaa toiveitani jäistä ja antaa takaisin heille, jotka ovat minua heikkoina aikoina auttaneet.
Tuntuu erittäin mainiolta, kun vihdoin lykästää työmarkkinoilla. Hiljattain tapahtunut työllistyminen tapahtui lopulta hieman yllättävästi, sillä en alunperin edes hakenut tehtävää, johon nyt päädyin. Reilu vuosi takaperin pääsin työvoimakoulutuskurssille, jossa käsiteltiin hieman myös kemikaaliturvallisuusasioita ja rekisteröintiä. Todellakin - taikasana REACH! Sain harjoittelupaikan keväällä 2010 suuresta suomalaisyrityksestä, ja viime syksy kului jo palkallisena kemikaalirekisteröinnin vääntäjänä. Tuo kokemus varmasti suurelta osin johti siihen, että sain nyt vakituista työtä vastaavien asioiden parista. Elämä yllättää niin pahassa kuin hyvässäkin.
Minua hieman korpeaa, kun ihmiset puhuvat palkkatyöstä itsestään selvänä asiana ja ruikuttavat jatkuvasti liian pienistä kompensaatioista. Eivät toki kaikki, mutta aivan liian monet. Itse haluan nyt päästä käsiksi uuteen työhön, jossa toivottavasti on haasteita ja palkitsevuutta muutenkin kuin palkkapäivänä. Työ on erittäin tärkeää, siitä voi kysyä mielipidettä vaikkapa arabimaiden työttömältä nuorisolta, mutta se ei tietenkään saa olla koko elämän sisältö. Haluan tehdä työni hyvin, en mielistelyn kautta kuitenkaan, ja pyrin aina oppimaan uutta itsestäni, tehtävistäni ja kulloisestakin sosiaalisesta yhteisöstä. Saa nähdä, sukeutuuko näistä kemikaaliturvallisuusasioista minulle jonkinmoinen akateemisen toimistoapinan leipäpuu...
Viimeisin työnhakuprosessini päättyi siis onnellisesti. Läpi oli käytävä haastattelu puhelimessa sekä englanniksi, psykologin testit ja yllättävä tehtävä viimeisellä haastattelukierroksella. Suurin ongelma koko prosessissa oli lopulta selvittää viimeinen testi- ja haastattelupäivä kunniallisesti flunssan kourissa toikkaroidessa. Tuolloin psykologin kanssa käymäni keskustelu oli paras pitkään aikaan ja ehdottomasti paras kyseisen ammattikunnan edustajien kanssa tähän saakka. Minä kun olen aikanani jo useampaan otteeseen psykologien kanssa haastanut. Avoimuus ja rehellisyys voivat sittenkin johtaa onnistumiseen, vaikka muita oppeja suuresti suositaankin!
Takaisin tulevaisuuden näkymiin. Mitä vaaditaan, jotta espoolainen unelma toteutuisi? Voin merkata jo DI-tutkinnon ja alan työpaikan kohdalle ruksin. Jos en olisi perusluonteeltani varovainen kaveri, voisin juosta pankkiin ja alkaa katsastamaan asuntoja. Tietysti voisin ostaa päräyttää uuden auton, mutta ensin pitäisi vihdoin ajaa se ajokortti. Voisi hankkia koirankin, mutta sehän olisi kenties surullista ilman sopivaa perhettä. Golfharrastus on jo olemassa eli siitä tulee pientä bonusta. Vielä on siis tekemistä jäljellä ennen kuin omakotitalo Mankkaalla ja uutuuttaan kiiltelevä farmari-Volvo on hallussa (vekseliä vastaan).
Jotain kuitenkin puuttuu. Aivan oikein, se perhe! Sellainen hyvä perhe, esittelykelpoinenkin, ehkä jopa Lassie-standardin mukainen. Jotta perheeseen päästäisiin, pitäisi löytää parempi puoliskonsa, siihen on viimein leikkimielisesti alettu hieman patistella. Ehkä pitäisi luonnostella vonkatekstiä, jotta saisi aika vonkaleen. Yksinäinen mies kun ei saa vieläkään adoptoida lasta. Kokeillaanpa seuraavaa:
Sinä valioyksilö (arlaingmankin kelpaa)! Onko pitkä parempi kuin lyhyt? Entä hauska verrattuna tylsään? Nyt olisi saatavilla velaton vaihtoehto - toki osansa on tälläkin yksilöllä valtionvelasta. Puhuu kielillä vaikkei olekaan helluntailainen, puhuu todistetusti jopa tunteistaan. Rakastaa montaa asiaa enemmän kuin autoja tai tietokoneita. Lähes kolmeenkymppiin ehdittyään ei ole vielä ryhtynyt kasvattamaan omaa tai muidenkaan keskivartaloa. Hiuksistakaan ei ole vielä päässyt eroon.
Ei polta muuta kuin satunnaisesti päreensä - ekologista energiaa siis. Ei vaikuta viettävän kosteita iltoja ellei satu karkaamaan lenkille tai suihkuun tai kaatamaan teemukia syliinsä. Sikailee vain mielikuvituksessaan. Ruoanlaittotaidot ulottuvat pakastepitsan paistamista pidemmälle. Haluaa silikoninsa mieluiten tiivisteissä. Tulee hyvin toimeen potentiaalisten anoppikokelaiden kanssa vaan ei heitä kuvioihin mitään dustinhoffmaneita. Ei näytä miesmallilta eikä jatkuvasti kaapin paikkaa eli ei siis vaadi ainaista valvontaa eikä myöskään palvontaa. Ei menestyisi rumuuskilpailuissakaan.
Lopuksi vielä yksilömme strategiset mitat: painoindeksi jo huomattavasti ikää pienempi, älykkyysosamäärä nokittaa edelliset selkeästi, kuukausipalkka puolestaan on eri kertalukua kuin ÄO.
Jos siis kiinnostuit, niin varaa oma näyttöaikasi. Parhaita ei aina viedä ensiksi vaan markkinoiduimmat! Jos muuten kuulostaa liian hyvältä, kannattaa yksilömme pakottaa laulamaan. Ei kuulosta enää sen jälkeen.
Noin. Ehkä jätänkin nuo markkinointipuheet hetkeksi hautumaan tai hautuumaalle. Nyt on suoritettava sisäänajo uusiin töihin. Taitaisi olla edellä kursivoitu turhan erilaista jopa espoolaisen unelman tavoittelijalle. Eihän siinä ole selkeitä, konkreettisiä faktojakaan.
Huumoria en jätä, ja unelmani määritän itse. Nyt minulla on vihdoin mahdollisuus ottaa toiveitani jäistä ja antaa takaisin heille, jotka ovat minua heikkoina aikoina auttaneet.
Tunnisteet:
elintapa,
seuranhaku,
työ,
työnhaku
sunnuntai 27. helmikuuta 2011
Ei varauksia reservaatissa
Television parasta ruokaan liittyvää ohjelma-antia kannattaa katsella JIM-kanavalta sunnuntaisin iltakahdeksalta. Tosin ei kannata odottaa vakavaa asiaohjelmaa tai rivakkaa kilpailuformaattia.
Herra Bourdain seikkaili uusimmassa No Reservations -jaksossaan Hudson-joen laaksossa eli lähes kotikulmillaan. Reissuun sisältyi tällä erää muun muassa kelluva hodarikoju, makkaraa puolalaistyyliin (oikeasti - tämä ei ole vihjailua), paluu opiskeluaikojen vanhaan opinahjoon ja kauhan varteen, hämärähköä viinaa, kello neljän tee viktoriaanisen ajan massiivisessa hotellikompleksissa ei minkään keskellä, rankkaa tylytystä alakoululaiselta ja lopuksi vielä lounastamista Bill Murrayn kanssa. Yksi parhaista jaksoista kyseisessä sarjassa - ainakin paras uusimmalla kaudella (en tiedä monesko vaan katson silti).
Uusin Suomessa nähtävä No Reservations -kausi alkoi pari viikkoa sitten. Keskeltä Panaman viidakkoa. Valtavan kokaiinirovion vierestä. Rynnäkkökiväärien varjosta. Vanheneviin huippumalleihin liittyvän viittauksen saattamana. Tavanomaiset ruokaohjelmat eivät sisällä tuollaista outoa, humoristista, rujon todellisuuden ilmentyviä peilaavaa ulottuvuutta. Tällainen tyyli alkaa sopia minulle, entiselle normaaliuden muottiin ahdetulle pyhäkoulupojalle mainiosti. Jos uusin jakso jäi näkemättä, voi sen katsastaa vaikkapa Nelosen Ruutu-palvelusta viikon sisään. Ehdottomasti katsomisen arvoinen kokemus.
***
Olen itsekin hiljan harrastanut hieman ravintoloita ja pubeja, mikä ei ole ollut minulle lainkaan tyypillistä. Kävin tekemässä opetuskeikkaa Joensuussa, itselleni aiemmin täysin vieraassa kaupungissa. No, työt olivat iltaisin. Päivisin annoin siis itselleni aikaa käydä syömässä ja juomassa kaupungilla.
Joensuun tarjonta on tietysti melko rajattua, mutta minähän en ole kaikkea vielä kokeillut enkä muutoinkaan turhan valikoiva. Huomasin ajattelevani varsin paljon sitä, mitä milloinkin söisin ja joisin. Joka kerta eri paikkaan, sillä eihän niitä kokemuksia muuten kerry! En rupea kuvailemaan annoksia tai arvostelemaan paikkoja, sillä en harrastanut mitään fine diningia. Joka tapauksessa reipas kävely raikkaassa pakkasilmassa yhdistettynä mausteiseen ruokaan, pubissa nautittuun stouttiin tai vehnäolueeseen ja munkkikahvit kauppahallissa ovat rentouttavaa. Varsinkin silloin, kun yleensä laittaa ruokansa itse.
Yksinäinen sompailu vieraassa kaupungissa tuo väistämättä mieleen kaupparatsut ja pubeissa notkuvat kirjailijan arkkityypit. Ruokailu yhdistettynä vain tilauksiin liittyvään small talkiin ja juomien siemailu ainoastaan päivälehti kaverina on tosin pirun paljon tylsempää kuin hyvässä seurassa. Siinä tosin oli jotakin huvittavaa, kun arkisena iltapäivänä joensuulaisessa sporttipubissa tuli joka ruudusta Canal+:n purjehdusohjelmaa. Ei juuri katsojia houkutellut.
Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan sopivassa tilanteessa yksinäistä tarkkailua ruuan ja juoman parissa, vaikka toki itsekin mieluummin nautin molemmista hyvässä seurassa. Jatkuva kiire tuhoaa luovuuden ja laiskuus kävelytaidon sekä ruokahalun.
***
Nyt on aika vaihtaa turinat erääseen toiseen tärkeään asiaan, golfin reikäpelin mestaruuskisojen seurantaan. Jos muuten mielestänne vain tylsimykset pelaavat golfia, niin silloin taitaa edellä mainittu Bill Murraykin olla juuri sitä. Kyseinen herra muuten saavutti juuri golfuransa suurimman voiton, Pebble Beach Pro-Amin voiton amatöörisarjassa. Tapojansa mukaan Bill tarjoili katsojille hupia myös kentällä. Onhan Murray toki näytellyt uransa varrella myös murmeleita pakkomielteisesti metsästävää kenttämestaria Caddyshack-rainassa.
Huumori, hyvä ruoka ja juoma sekä golf. My kind a guy.
Herra Bourdain seikkaili uusimmassa No Reservations -jaksossaan Hudson-joen laaksossa eli lähes kotikulmillaan. Reissuun sisältyi tällä erää muun muassa kelluva hodarikoju, makkaraa puolalaistyyliin (oikeasti - tämä ei ole vihjailua), paluu opiskeluaikojen vanhaan opinahjoon ja kauhan varteen, hämärähköä viinaa, kello neljän tee viktoriaanisen ajan massiivisessa hotellikompleksissa ei minkään keskellä, rankkaa tylytystä alakoululaiselta ja lopuksi vielä lounastamista Bill Murrayn kanssa. Yksi parhaista jaksoista kyseisessä sarjassa - ainakin paras uusimmalla kaudella (en tiedä monesko vaan katson silti).
Uusin Suomessa nähtävä No Reservations -kausi alkoi pari viikkoa sitten. Keskeltä Panaman viidakkoa. Valtavan kokaiinirovion vierestä. Rynnäkkökiväärien varjosta. Vanheneviin huippumalleihin liittyvän viittauksen saattamana. Tavanomaiset ruokaohjelmat eivät sisällä tuollaista outoa, humoristista, rujon todellisuuden ilmentyviä peilaavaa ulottuvuutta. Tällainen tyyli alkaa sopia minulle, entiselle normaaliuden muottiin ahdetulle pyhäkoulupojalle mainiosti. Jos uusin jakso jäi näkemättä, voi sen katsastaa vaikkapa Nelosen Ruutu-palvelusta viikon sisään. Ehdottomasti katsomisen arvoinen kokemus.
***
Olen itsekin hiljan harrastanut hieman ravintoloita ja pubeja, mikä ei ole ollut minulle lainkaan tyypillistä. Kävin tekemässä opetuskeikkaa Joensuussa, itselleni aiemmin täysin vieraassa kaupungissa. No, työt olivat iltaisin. Päivisin annoin siis itselleni aikaa käydä syömässä ja juomassa kaupungilla.
Joensuun tarjonta on tietysti melko rajattua, mutta minähän en ole kaikkea vielä kokeillut enkä muutoinkaan turhan valikoiva. Huomasin ajattelevani varsin paljon sitä, mitä milloinkin söisin ja joisin. Joka kerta eri paikkaan, sillä eihän niitä kokemuksia muuten kerry! En rupea kuvailemaan annoksia tai arvostelemaan paikkoja, sillä en harrastanut mitään fine diningia. Joka tapauksessa reipas kävely raikkaassa pakkasilmassa yhdistettynä mausteiseen ruokaan, pubissa nautittuun stouttiin tai vehnäolueeseen ja munkkikahvit kauppahallissa ovat rentouttavaa. Varsinkin silloin, kun yleensä laittaa ruokansa itse.
Yksinäinen sompailu vieraassa kaupungissa tuo väistämättä mieleen kaupparatsut ja pubeissa notkuvat kirjailijan arkkityypit. Ruokailu yhdistettynä vain tilauksiin liittyvään small talkiin ja juomien siemailu ainoastaan päivälehti kaverina on tosin pirun paljon tylsempää kuin hyvässä seurassa. Siinä tosin oli jotakin huvittavaa, kun arkisena iltapäivänä joensuulaisessa sporttipubissa tuli joka ruudusta Canal+:n purjehdusohjelmaa. Ei juuri katsojia houkutellut.
Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan sopivassa tilanteessa yksinäistä tarkkailua ruuan ja juoman parissa, vaikka toki itsekin mieluummin nautin molemmista hyvässä seurassa. Jatkuva kiire tuhoaa luovuuden ja laiskuus kävelytaidon sekä ruokahalun.
***
Nyt on aika vaihtaa turinat erääseen toiseen tärkeään asiaan, golfin reikäpelin mestaruuskisojen seurantaan. Jos muuten mielestänne vain tylsimykset pelaavat golfia, niin silloin taitaa edellä mainittu Bill Murraykin olla juuri sitä. Kyseinen herra muuten saavutti juuri golfuransa suurimman voiton, Pebble Beach Pro-Amin voiton amatöörisarjassa. Tapojansa mukaan Bill tarjoili katsojille hupia myös kentällä. Onhan Murray toki näytellyt uransa varrella myös murmeleita pakkomielteisesti metsästävää kenttämestaria Caddyshack-rainassa.
Huumori, hyvä ruoka ja juoma sekä golf. My kind a guy.
Tunnisteet:
Anthony Bourdain,
juomat,
ruoka,
TV-ohjelmat
tiistai 22. helmikuuta 2011
Sano se lyhyesti - osa kaksi
Blogi on taas vajonnut väsyneeseen tilaan. Ei se Super Bowl -yöstä toipunut sentään kahta viikkoa vienyt vaan ainoastaan kaksi päivää. No, joka tapauksessa on jo korkea aika sanoa taas vaihteeksi se lyhyesti. Sutkausten maailmaan...
Jos väität ettei sinulla ole heikkouksia, olet juuri paljastunut yhden varsin merkittävän heikkouden.
Kaikki arvostelun yläpuolelle asetettu on väärää auktoriteettia - usein jopa väärää jumaluutta. Aito ja oikea auktoriteetti kestää kritiikin, itse asiassa tarviikin sitä.
Tosi Jumala kestää arvostelun, ihmisillä sen sijaan on vaikeampaa.
You have really captured the essence of fine dining when you are eating your tickets.
"Ura on niitä varten, jotka eivät osaa suunnistaa", sanoi entinen mies erämaahan suksiessaan ja jatkoi, "kaupunkilaiset ne vasta hukassa ovatkin, kun tarvitsevat uraputkia."
Ei maailmassa työstä puutetta ole vaan työn ja sen tuottaman palkkion oikeudenmukaisesta jakamisesta.
"Usko, Toivo ja Rakkaus. Kaksi kolmesta on läsnä tässä avioliitossa, molemmat niistä poikia", tuumi entinen mies, kun jääkylmässä makuuhuoneessa patteria korjasi.
If you choke to death by corn flakes you've become the newest victim of cereal killers.
For all you in the search of perfect companions: look no further, you ain't gonna find such thing.
Täydellisyys näyttäytyy vain hetkittäin ja silloinkin niille, jotka osaavat katsoa tarkasti ympärilleen. Se ei ole pysyvää ainakaan tässä maailmassa.
Oliko tässä mitään järkeä? Ehkä oli, kenties ei. Joskus on edes yritettävä sanoa se lyhyesti. Pitkä viesti kun harvoin menee perille. Toisekseen on hauska väännellä värssyjä menneiden sukupolvien sanontojen pohjalta.
Onneksi on vaalivuosi, kaikki muuttuu paremmaksi. Jos uskoo kovasti [insert party]...
Jos väität ettei sinulla ole heikkouksia, olet juuri paljastunut yhden varsin merkittävän heikkouden.
Kaikki arvostelun yläpuolelle asetettu on väärää auktoriteettia - usein jopa väärää jumaluutta. Aito ja oikea auktoriteetti kestää kritiikin, itse asiassa tarviikin sitä.
Tosi Jumala kestää arvostelun, ihmisillä sen sijaan on vaikeampaa.
You have really captured the essence of fine dining when you are eating your tickets.
"Ura on niitä varten, jotka eivät osaa suunnistaa", sanoi entinen mies erämaahan suksiessaan ja jatkoi, "kaupunkilaiset ne vasta hukassa ovatkin, kun tarvitsevat uraputkia."
Ei maailmassa työstä puutetta ole vaan työn ja sen tuottaman palkkion oikeudenmukaisesta jakamisesta.
"Usko, Toivo ja Rakkaus. Kaksi kolmesta on läsnä tässä avioliitossa, molemmat niistä poikia", tuumi entinen mies, kun jääkylmässä makuuhuoneessa patteria korjasi.
If you choke to death by corn flakes you've become the newest victim of cereal killers.
For all you in the search of perfect companions: look no further, you ain't gonna find such thing.
Täydellisyys näyttäytyy vain hetkittäin ja silloinkin niille, jotka osaavat katsoa tarkasti ympärilleen. Se ei ole pysyvää ainakaan tässä maailmassa.
Oliko tässä mitään järkeä? Ehkä oli, kenties ei. Joskus on edes yritettävä sanoa se lyhyesti. Pitkä viesti kun harvoin menee perille. Toisekseen on hauska väännellä värssyjä menneiden sukupolvien sanontojen pohjalta.
Onneksi on vaalivuosi, kaikki muuttuu paremmaksi. Jos uskoo kovasti [insert party]...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)