Tänään putosi tiketti laatikkoon valvovain silmäin alla. Löytyi sopiva ehdokas - ainoa, joka varmasti täyttää lupauksensa. Numero nada, zip zip, fossiilisen hiilen säästäjä, Mr./Mrs. E. Vote, kampanjapäällikkönään Inget Vinst. Älkää nyt hyvät ihmiset kuitenkaan luulko, että olisin tehnyt valintani kevein mielin. En jäänyt kotiin nukkumaan, koska äänestämisen pitäisi olla tärkeää. Oikea protestiääni on tyhjä lippu uurnaan.
Miksi tein näin? Lyhyesti sanottuna olen pettynyt niihin vaihtoehtoihin ja siihen keskustelun tasoon, jota on ollut tarjolla. Lisäksi järjestelmässä on omat puutteensa, joita en nyt jaksa ruotia. Olisin mielelläni antanut ääneni sopivaan osoitteeseen, mutta kukaan ei onnistunut vakuuttamaan minua. Hyviä ehdokkaita ja luultavasti tulevia kansanedustajiakin toki on, mutta en satu vielä tuntemaan sellaisia tyyppejä, joille ääneni olisin halunnut antaa. Toivottavasti asiat paranevat lähivuosina, ettei tarvitsisi osoittaa tyytymättömyyttään tällä väärin ymmärretyllä tavalla. Niin, en ole edes enää työttömyysloukussa, mutta tiedän silti jonkin verran akuutista kärsimyksestä Suomessa.
Miten vaaleissa käy? Nyt tulevat ruutuun ennakkoäänet - eivät tosin kaikki. Tämän blogin hallitusveikkaukset ovat seuraavat. Perussuomalaiset ovat jo varmoja voittajia, mutta Soinin porukat ovat kohta totisen paikan edessä. Hallitukseen meno tarkoittaa lähes varmasti suurten puheiden syömistä, joten arvelenkin persujen jättäytyvän "kansan vankan tuen" puitteissa oppositioon louskuttamaan lukuisia leukojaan. Sillä tavoin bluffia voidaan kenties vedättää jopa neljä lisävuotta veret seisauttavaa voittoa kohti.
Kokoomus todennäköisesti ottaa hallitusneuvotteluiden vetäjän roolin ja sliipattu Katainen saanee johtaakseen katajaisen kansamme uuden hallituksen. Ennakkoäänten jälkeen näyttäisi siltä, että SDP:llä voisi olla latu auki hallitukseen ja Keskustalla takaisin opposition turvesuolle. Valitettavasti uusi eduskuntamme lienee sangen pirstaleinen, mikä heikentää sen ja tulevan hallituksen toimintakykyä. Sellaiseen menoon ei olisi varaa, jos ajatellaan kansamme hyvinvointia kokonaisuutena. Toivottavasti puoluekentän muutos johtaa oikeasti poliittisen muutokseen, jossa ei vain ratsasteta populismin keppihevosella auringonlaskuun. Valitettavasti moni poliitikko vaihtaa mielipidettään nopeammin kuin varjonsa...
Mitäpä muuta sinne hallitukseen mahtuisikaan? Toki persuja on pirun vaikea jättää ulkopuolelle murskavoiton vuoksi, mutta kokkarit ja demarit voisivat yrittää houkutella joka Vasemmistoliiton tai Vihreät mukaan. Todennäköisesti molemmat. RKP otetaan joka tapauksessa mukaan - kaksikielinen maa ja hallitus. Kristillisdemokraatit jäänevät jälleen ulos, jos ei muuten niin vaikkapa edelleen homokohun varjolla. Perussuomalaisten käyttökelpoisuus hallitusvastuuseen on muuten varsin kyseenalaista, sillä Soini-ilmiö vetänee eduskuntaan sangen sekalaisen ja vaikeasti hallittavan poppoon. Tällöin äänestyksiä varten tarvittaisiin vähintäänkin kohtuullinen eduskunnan enemmistö, ettei kävisi köpelösti. Voi tosin olla liian vaikeaa sovittaa täysin erilaisia vaatimuksia samaan pataan.
Moni juhlii tänä iltana uutta aikaa, mutta vähänpä he maailmasta ovat oppineet. Toiset pettyvät rankasti. Hallitusneuvottelut tuovat lisää porukkaa tähän kastiin ja kylmä todellisuus iskee viimeistään seuraavien vuosien pudottaessa suomuja silmiltä. Maassamme on moni asia hyvin eikä sitä toivottavasti sotketa jatkossakaan. Emme saa kuitenkaan sulkea silmiämme niiltä ongelmilta ja inhimillisen hädän muodoilta, joita parhaissakin maissa - myös Suomessa - aina jossakin määrin esiintyy. Tulevaisuutta ei voi rakentaa ennakkoluulojen, välttelyn, katteettomien lupausten, riitelyn, vastustamisen ja rakentamattoman kritiikin varaan.
En ole pessimisti, mutta olen joutunut oppimaan yhtä sun toista ihmisyydestä. Hyvää ja huonoa kovemman kautta. Minua ei helposti vakuuteta, kun on kyse tärkeimmistä asioista! Politiikka on oikeasti tärkeää, älkää nyt hyvät ihmiset tehkö Eduskuntatalosta mitään helvetin Big Brother -taloa! Toteaa isoveli, joka pyrkii kantamaan vastuunsa ja kohtelemaan muita siten kuin soisi itseään kohdeltavan.
Kuitti. Taksikuitti. Arkadianmäelle tai -mäeltä. Kyllä kansa maksaa. Piste.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eduskuntavaalit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eduskuntavaalit. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Kyllä kansaa on helppo kusettaa
Nyt kun on päästy aprillipiloista, voin taas yrittää kirjoittaa asiaakin. Nimittäin vaalit lähestyvät, ja tärkeistä asioista puhutaan - niin, liian vähän ja vaisusti.
Toreilla parveilee taas halukkaita edustajiksemme, roska- siis vaalipostia lykitään jopa postiluukusta sisään, lupauksia annetaan, latteita sloganeita tarjoillaan ja TV:ssä puhutaan pyöreitä vaikeiden asioiden äärellä. Tämä on demokratiaa, johon on tyytyminen. En tietysti väitä, että muut valtiomuodot olisivat parempi sillä eiväthän ne sitä ole. Kyllä kansa tietää, sanoo populisti. No, ei se kovin paljon tiedä kuten ei useimmat edustajansakaan.
Perusongelmana on, että vaikeista asioista ei haluta puhua vaan halutaan kuulla vain miellyttäviä asioita. Vika on aina niissä toisissa. Tämä asenne tärvelee kansakuntia ja ihmissuhteita ajasta toiseen eikä siitä täysin eroon koskaan päästäkään. Minä en halua tukea mitään sellaista toimintaa, jossa ylläpidetään edellä mainittua välttelymetodia. Tämä koskee suuresti myös politiikkaa. En voi enää olla niin idealistinenkaan, että uskoisin kykeneväni toimimaan täysin ihanteeni mukaan.
Politiikka on tärkeää, ja juuri siksi mietin periaatteestakin tarkkaan, kenelle ääneni annan. Suomen poliittinen kenttä on valitettavasti nyt niin laimeaa, että olen siihen syvästi pettynyt. Kaikki jossakin määrin vakavasti otettavat puolueet kiertelevät vaikeita teemoja kuin se kuuluisa kissa kuumaa puuroa. Jotta saataisiin täytettä mediaan, voidaan sitten kinastella sanamuodoista, kuittailla naapuripuolueen porukoille ja vaatia anteeksipyyntöjä syvästi loukkaantuneena.
Omaa äänestyspäätöstä tehdessäni törmään systemaattiseen ongelmaan. Mikään puolue ei selkeästi ole niillä linjoilla, joihin uskon. Yksi puolue puhuu järkeviä jossakin asiassa, toinen puolue vetää hyvää linjaa toisaalla. Tai sitten puolueiden kannat ovat niin sekaisin, että niissä ei ole mitään tolkkua. Jos sattuisinkin löytämään itselleni sopivan ehdokkaan, en silti viitsisi välttämättä äänestää kyseistä henkilöä ellei tämän valinta olisi täysin mahdollista. Vaalijärjestelmämme vuoksi ääneni menisi kenties kyseisen ehdokkaan edustaman puolueen kärkiehdokkaiden laariin, ja heitä en välttämättä haluaisi tukea suin surminkaan maamme asioita ajamaan. Puolueen merkitys on keskeinen, mutta en kykene enää samaistumaan yhteenkään poliittiseen puolueeseemme.
Jonkun pitäisi uskaltaa nousta esiin, ja tuoda keskusteluun oikeasti merkittäviä aiheita sekä niihin liittyviä eettisiä ja moraalisia valintoja. Todennäköisesti tällainen 'profeetta' teilattaisiin joka suunnalta, mutta ilman kokonaisvaltaisten näkökulmien esittäjiä ei yhteiskunnallinen puuhastelu tuuletu laisinkaan. Mikään ei oikeastaan ole sen pahempaa kuin luutuneet toimintatavat ja ummehtuneet asenteet. Ja tämähän koskee meitä kaikkia, teknokraatteja ja viherpipertäjiä, työllisiä ja työttömiä, perheellisiä ja perheettömiä, vanhoja ja nuoria, konservatiiveja ja liberaaleja, rikkaita ja köyhiä... Well, you get the point. And if you don't it is time to check your attitude.
Julkisesti pitäisi keskustella enemmän ja aidosti merkittävistä asioista. Valtion velkaantuminen ja välttämättömien julkisten palvelujen määrittely nykytilanteessa. Nuorten ja vanhojen suuret työttömyysongelmat sekä järjestelmän työllistymistä ehkäisevä byrokraattisuus. Vanhustenhuollon rakenteelliset ongelmat, pitkäaikais-sairaiden ihmisarvoa alentava kohtelu viranomaisviidakossa. Euroopan velkakriisin hoito ja rahoituslaitosten toiminnan läpinäkyväksi saaminen. Epäsuhta tuloverotuksen ja pääomaverotuksen välillä. Rämettynyt yritystukijärjestelmä. Energiaratkaisut ja elintapamme vaikutus ympäristön tuhoutumiseen. Vallan valuminen näkymättömiin virkamieskoneistolle. Työelämän arkitodellisuus ja eläkeikä tulevaisuudessa.
Ennen vaaleja keskitytään kuitenkin mieluusti kuittailemaan muille puolueille ilman rakentavia esityksiä. Vaikeita ratkaisuja ei uskalleta esittää, koska valtaosa äänestäjistä tuskin sulattaisi todellista järkipuhetta. Onneksi voidaan väitellä kansakuntamme keskeisistä kohtalonkysymyksistä kuten homoista, mamuista, pakkoruotsista, kasvisruokapäivistä sun muista asioista eipäs-juupas -tyyliin. Minä en väitä, että näilläkään asioille ei olisi merkitystä. On niillä. Poliittisen debatin painopisteet ja tavat ovat yksinkertaisesti kovin vinoutuneet aivan liian monasti. Lisäksi nykyiset poliittiset johtajamme eivät nähdäkseni kykene toimimaan todellisina suunnannäyttäjinä ja luomaan katajaiseen kansaamme todellista yhteisen vastuuntunnon ilmapiiriä.
Olen kivuliaan tietoinen rajoittuneesta tiedostani enkä voi väittää olevani mikään asiantuntija edellä mainitsemissani asioissa. Siksi vaadinkin päättäjiksi pyrkiviltä kykyä käsitellä näitä asioita ja pyrkiä toimimaan kansamme - ei ainoastaan tietyn sopivan viiteryhmän - eduksi. Onneksi eri puolueissa on sentään joitakin päteviä ja asenteellisesti terveitä ihmisiä, mutta heitä on aivan liian vähän. Minua ei voi enää vakuuttaa kaikkitietävyyden, letkeiden sutkauksien, näennäisen mahtavien saavutuslistojen, iskevien sloganien, siloteltujen kuvien ja suurten lupausten avulla. Kansakunnan ohjastaminen vaatii mielestäni paljon enemmän.
Suomessa on edessä vaikeita päätöksiä, jotka koettelevat etiikkaamme, moraaliamme, talouttamme ja jaksamistamme. Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkiä uhkakuvia ja ongelmia, joita me olemme taitavia näkemään. Miettikää tarkasti, ketä äänestätte ja millä perusteella. Älkää jättäkö sanaanne sanomatta, sillä kieltäminen ja välttely ovat kaiken kehityksen este. Toivottavasti jokin ehdokas ja puolue kykenee vakuuttamaan minut, sillä tällä hetkellä ääneni on menossa tyhjänä laatikkoon. Sohvalle en jää periaatteesta rötväämään.
Kevät koittaa ja tuttu muuttolintu muutosvastarinta saavuttaa jälleen kiviset ja soiset tienoomme. Lopuksi tarjoilen vielä Suuren Sivistyssanakirjan (Gummerus, Jyväskylä 2001)) määritelmän populismista:
Poliittiset virtaukset ja liikkeet, joita leimaa laajan kansansuosion tavoittelu poliittista todellisuutta yksinkertaistaen ja kärjistäen ja siihen liittyvä kansankiihotus.
Miten sitten määritellään poliittiset virtaukset ja liikkeet, poliittinen todellisuus, yksinkertaistaminen ja kansankiihotus? Siinäpä hyvä kysymys. Taitaa kansa kaivata populismiannostaan, toiset karvalakkimallina ja toiset hienostoversiona. No, sitä samaa se on politiikka maailmallakin. Usein. Liian usein.
Toreilla parveilee taas halukkaita edustajiksemme, roska- siis vaalipostia lykitään jopa postiluukusta sisään, lupauksia annetaan, latteita sloganeita tarjoillaan ja TV:ssä puhutaan pyöreitä vaikeiden asioiden äärellä. Tämä on demokratiaa, johon on tyytyminen. En tietysti väitä, että muut valtiomuodot olisivat parempi sillä eiväthän ne sitä ole. Kyllä kansa tietää, sanoo populisti. No, ei se kovin paljon tiedä kuten ei useimmat edustajansakaan.
Perusongelmana on, että vaikeista asioista ei haluta puhua vaan halutaan kuulla vain miellyttäviä asioita. Vika on aina niissä toisissa. Tämä asenne tärvelee kansakuntia ja ihmissuhteita ajasta toiseen eikä siitä täysin eroon koskaan päästäkään. Minä en halua tukea mitään sellaista toimintaa, jossa ylläpidetään edellä mainittua välttelymetodia. Tämä koskee suuresti myös politiikkaa. En voi enää olla niin idealistinenkaan, että uskoisin kykeneväni toimimaan täysin ihanteeni mukaan.
Politiikka on tärkeää, ja juuri siksi mietin periaatteestakin tarkkaan, kenelle ääneni annan. Suomen poliittinen kenttä on valitettavasti nyt niin laimeaa, että olen siihen syvästi pettynyt. Kaikki jossakin määrin vakavasti otettavat puolueet kiertelevät vaikeita teemoja kuin se kuuluisa kissa kuumaa puuroa. Jotta saataisiin täytettä mediaan, voidaan sitten kinastella sanamuodoista, kuittailla naapuripuolueen porukoille ja vaatia anteeksipyyntöjä syvästi loukkaantuneena.
Omaa äänestyspäätöstä tehdessäni törmään systemaattiseen ongelmaan. Mikään puolue ei selkeästi ole niillä linjoilla, joihin uskon. Yksi puolue puhuu järkeviä jossakin asiassa, toinen puolue vetää hyvää linjaa toisaalla. Tai sitten puolueiden kannat ovat niin sekaisin, että niissä ei ole mitään tolkkua. Jos sattuisinkin löytämään itselleni sopivan ehdokkaan, en silti viitsisi välttämättä äänestää kyseistä henkilöä ellei tämän valinta olisi täysin mahdollista. Vaalijärjestelmämme vuoksi ääneni menisi kenties kyseisen ehdokkaan edustaman puolueen kärkiehdokkaiden laariin, ja heitä en välttämättä haluaisi tukea suin surminkaan maamme asioita ajamaan. Puolueen merkitys on keskeinen, mutta en kykene enää samaistumaan yhteenkään poliittiseen puolueeseemme.
Jonkun pitäisi uskaltaa nousta esiin, ja tuoda keskusteluun oikeasti merkittäviä aiheita sekä niihin liittyviä eettisiä ja moraalisia valintoja. Todennäköisesti tällainen 'profeetta' teilattaisiin joka suunnalta, mutta ilman kokonaisvaltaisten näkökulmien esittäjiä ei yhteiskunnallinen puuhastelu tuuletu laisinkaan. Mikään ei oikeastaan ole sen pahempaa kuin luutuneet toimintatavat ja ummehtuneet asenteet. Ja tämähän koskee meitä kaikkia, teknokraatteja ja viherpipertäjiä, työllisiä ja työttömiä, perheellisiä ja perheettömiä, vanhoja ja nuoria, konservatiiveja ja liberaaleja, rikkaita ja köyhiä... Well, you get the point. And if you don't it is time to check your attitude.
Julkisesti pitäisi keskustella enemmän ja aidosti merkittävistä asioista. Valtion velkaantuminen ja välttämättömien julkisten palvelujen määrittely nykytilanteessa. Nuorten ja vanhojen suuret työttömyysongelmat sekä järjestelmän työllistymistä ehkäisevä byrokraattisuus. Vanhustenhuollon rakenteelliset ongelmat, pitkäaikais-sairaiden ihmisarvoa alentava kohtelu viranomaisviidakossa. Euroopan velkakriisin hoito ja rahoituslaitosten toiminnan läpinäkyväksi saaminen. Epäsuhta tuloverotuksen ja pääomaverotuksen välillä. Rämettynyt yritystukijärjestelmä. Energiaratkaisut ja elintapamme vaikutus ympäristön tuhoutumiseen. Vallan valuminen näkymättömiin virkamieskoneistolle. Työelämän arkitodellisuus ja eläkeikä tulevaisuudessa.
Ennen vaaleja keskitytään kuitenkin mieluusti kuittailemaan muille puolueille ilman rakentavia esityksiä. Vaikeita ratkaisuja ei uskalleta esittää, koska valtaosa äänestäjistä tuskin sulattaisi todellista järkipuhetta. Onneksi voidaan väitellä kansakuntamme keskeisistä kohtalonkysymyksistä kuten homoista, mamuista, pakkoruotsista, kasvisruokapäivistä sun muista asioista eipäs-juupas -tyyliin. Minä en väitä, että näilläkään asioille ei olisi merkitystä. On niillä. Poliittisen debatin painopisteet ja tavat ovat yksinkertaisesti kovin vinoutuneet aivan liian monasti. Lisäksi nykyiset poliittiset johtajamme eivät nähdäkseni kykene toimimaan todellisina suunnannäyttäjinä ja luomaan katajaiseen kansaamme todellista yhteisen vastuuntunnon ilmapiiriä.
Olen kivuliaan tietoinen rajoittuneesta tiedostani enkä voi väittää olevani mikään asiantuntija edellä mainitsemissani asioissa. Siksi vaadinkin päättäjiksi pyrkiviltä kykyä käsitellä näitä asioita ja pyrkiä toimimaan kansamme - ei ainoastaan tietyn sopivan viiteryhmän - eduksi. Onneksi eri puolueissa on sentään joitakin päteviä ja asenteellisesti terveitä ihmisiä, mutta heitä on aivan liian vähän. Minua ei voi enää vakuuttaa kaikkitietävyyden, letkeiden sutkauksien, näennäisen mahtavien saavutuslistojen, iskevien sloganien, siloteltujen kuvien ja suurten lupausten avulla. Kansakunnan ohjastaminen vaatii mielestäni paljon enemmän.
Suomessa on edessä vaikeita päätöksiä, jotka koettelevat etiikkaamme, moraaliamme, talouttamme ja jaksamistamme. Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkiä uhkakuvia ja ongelmia, joita me olemme taitavia näkemään. Miettikää tarkasti, ketä äänestätte ja millä perusteella. Älkää jättäkö sanaanne sanomatta, sillä kieltäminen ja välttely ovat kaiken kehityksen este. Toivottavasti jokin ehdokas ja puolue kykenee vakuuttamaan minut, sillä tällä hetkellä ääneni on menossa tyhjänä laatikkoon. Sohvalle en jää periaatteesta rötväämään.
Kevät koittaa ja tuttu muuttolintu muutosvastarinta saavuttaa jälleen kiviset ja soiset tienoomme. Lopuksi tarjoilen vielä Suuren Sivistyssanakirjan (Gummerus, Jyväskylä 2001)) määritelmän populismista:
Poliittiset virtaukset ja liikkeet, joita leimaa laajan kansansuosion tavoittelu poliittista todellisuutta yksinkertaistaen ja kärjistäen ja siihen liittyvä kansankiihotus.
Miten sitten määritellään poliittiset virtaukset ja liikkeet, poliittinen todellisuus, yksinkertaistaminen ja kansankiihotus? Siinäpä hyvä kysymys. Taitaa kansa kaivata populismiannostaan, toiset karvalakkimallina ja toiset hienostoversiona. No, sitä samaa se on politiikka maailmallakin. Usein. Liian usein.
Tunnisteet:
eduskuntavaalit,
kannanotot,
politiikka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)