Veljekset kuin Kennedyt

Yksi syksyn parhaista sarjoista TV:ssä on ollut ykköskanavan Kennedyt (The Kennedys). Henkilökohtainen mielipide. Sarja tarjoaa historiaa, draamaa, ajankuvaa ja viihdettä laadukkaasti. Kuudes jakso kahdeksasta on vuorossa jo tänä iltana, ja perjantai-ilta onkin ehkä hieman huono esitysaika. Edellisiä jaksoja voi joka huismanni katsoa myös YLEn Areenasta, vaikka maksut olisikin maksamatta. Toki ensimmäiset jaksot ovat jo katsottavista hävinneet.

Kennedyt kertoo tarinan JFK:n valinnasta Yhdysvaltain presidentiksi ja turbulenteista vaiheista sisä- ja ulkopoliittisten ongelmien sekä yksityiselämän koukeroiden pyörteissä. Kennedy-klaani tunnetaan luultavasti parhaiten niistä tragedioista, joihin päättyivät JFK:n ja RFK:n urat ja elämät. Taustalla oli kuitenkin jo aiemmin paljon muuta - voimakastahtoinen isä, sisarusten kovat kohtalot, avio-ongelmat, horjuva terveys ja suhteet hämäriin toimijoihin esimerkkeinä. Näitä valotetaan jaksoissa osin muistelmajaksoissa, jotka selittävät osaltaan myöhempiä tapahtumia.

1960-luvun alun tapahtumat Kennedyineen kuuluvat historiaan selvästi ennen omaa aikaani. Itse törmäsin noihin asioihin kakkosluokan iässä, kun selailin kotona historian kronikoita. Sieltä jäi mieleen muistijälki etenkin Kennedyjen salamurhista mutta myös Sikojenlahdesta, Kuuban ohjuskriisistä, JFK:n Berliinin-puheesta ja syvän etelän rotumellakoista. Tällä sarjalla on siten myös minulle omituista nostalgista merkitystä, vaikka en ole lähellekään noiden tapahtumien aikalainen.

Katsokaapa itse Kennedyt, jos arvostatte monisäikeistä laatudraamaa ja ajattelua herätteleviä asioita. Myös perjantai-iltana. Tunnistettavin näyttelijä monille muuten lienee Katie Holmes Jacqueline Kennedynä.

Ei varauksia reservaatissa

Television parasta ruokaan liittyvää ohjelma-antia kannattaa katsella JIM-kanavalta sunnuntaisin iltakahdeksalta. Tosin ei kannata odottaa vakavaa asiaohjelmaa tai rivakkaa kilpailuformaattia.

Herra Bourdain seikkaili uusimmassa No Reservations -jaksossaan Hudson-joen laaksossa eli lähes kotikulmillaan. Reissuun sisältyi tällä erää muun muassa kelluva hodarikoju, makkaraa puolalaistyyliin (oikeasti - tämä ei ole vihjailua), paluu opiskeluaikojen vanhaan opinahjoon ja kauhan varteen, hämärähköä viinaa, kello neljän tee viktoriaanisen ajan massiivisessa hotellikompleksissa ei minkään keskellä, rankkaa tylytystä alakoululaiselta ja lopuksi vielä lounastamista Bill Murrayn kanssa. Yksi parhaista jaksoista kyseisessä sarjassa - ainakin paras uusimmalla kaudella (en tiedä monesko vaan katson silti).

Uusin Suomessa nähtävä No Reservations -kausi alkoi pari viikkoa sitten. Keskeltä Panaman viidakkoa. Valtavan kokaiinirovion vierestä. Rynnäkkökiväärien varjosta. Vanheneviin huippumalleihin liittyvän viittauksen saattamana. Tavanomaiset ruokaohjelmat eivät sisällä tuollaista outoa, humoristista, rujon todellisuuden ilmentyviä peilaavaa ulottuvuutta. Tällainen tyyli alkaa sopia minulle, entiselle normaaliuden muottiin ahdetulle pyhäkoulupojalle mainiosti. Jos uusin jakso jäi näkemättä, voi sen katsastaa vaikkapa Nelosen Ruutu-palvelusta viikon sisään. Ehdottomasti katsomisen arvoinen kokemus.

***

Olen itsekin hiljan harrastanut hieman ravintoloita ja pubeja, mikä ei ole ollut minulle lainkaan tyypillistä. Kävin tekemässä opetuskeikkaa Joensuussa, itselleni aiemmin täysin vieraassa kaupungissa. No, työt olivat iltaisin. Päivisin annoin siis itselleni aikaa käydä syömässä ja juomassa kaupungilla.

Joensuun tarjonta on tietysti melko rajattua, mutta minähän en ole kaikkea vielä kokeillut enkä muutoinkaan turhan valikoiva. Huomasin ajattelevani varsin paljon sitä, mitä milloinkin söisin ja joisin. Joka kerta eri paikkaan, sillä eihän niitä kokemuksia muuten kerry! En rupea kuvailemaan annoksia tai arvostelemaan paikkoja, sillä en harrastanut mitään fine diningia. Joka tapauksessa reipas kävely raikkaassa pakkasilmassa yhdistettynä mausteiseen ruokaan, pubissa nautittuun stouttiin tai vehnäolueeseen ja munkkikahvit kauppahallissa ovat rentouttavaa. Varsinkin silloin, kun yleensä laittaa ruokansa itse.

Yksinäinen sompailu vieraassa kaupungissa tuo väistämättä mieleen kaupparatsut ja pubeissa notkuvat kirjailijan arkkityypit. Ruokailu yhdistettynä vain tilauksiin liittyvään small talkiin ja juomien siemailu ainoastaan päivälehti kaverina on tosin pirun paljon tylsempää kuin hyvässä seurassa. Siinä tosin oli jotakin huvittavaa, kun arkisena iltapäivänä joensuulaisessa sporttipubissa tuli joka ruudusta Canal+:n purjehdusohjelmaa. Ei juuri katsojia houkutellut.

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan sopivassa tilanteessa yksinäistä tarkkailua ruuan ja juoman parissa, vaikka toki itsekin mieluummin nautin molemmista hyvässä seurassa. Jatkuva kiire tuhoaa luovuuden ja laiskuus kävelytaidon sekä ruokahalun.

***

Nyt on aika vaihtaa turinat erääseen toiseen tärkeään asiaan, golfin reikäpelin mestaruuskisojen seurantaan. Jos muuten mielestänne vain tylsimykset pelaavat golfia, niin silloin taitaa edellä mainittu Bill Murraykin olla juuri sitä. Kyseinen herra muuten saavutti juuri golfuransa suurimman voiton, Pebble Beach Pro-Amin voiton amatöörisarjassa. Tapojansa mukaan Bill tarjoili katsojille hupia myös kentällä. Onhan Murray toki näytellyt uransa varrella myös murmeleita pakkomielteisesti metsästävää kenttämestaria Caddyshack-rainassa.

Huumori, hyvä ruoka ja juoma sekä golf. My kind a guy.