On taas se aika vuodesta, kun pyöräily täyttää iltapäivät. Useimmat suhtautuvat koko lajiin kilpailutasolla samanlaisen kyynisyyden vallassa kuin hiihtoon ja yleisurheiluun. Siis Suomessa. Suuressa maailmassa ei ole epäselvää, mikä on noiden kolmen lajin marssijärjestys. Kyllä, pyöräilyn maailmassa on vedelty jos vaikka minkämoisia mömmöjä eikä kaikenlainen huijaaminen muutenkaan ole lajin historiassa outo ilmestys. Vaihtakaapa huviksenne pyöräilyn tilalle jokin muu ihmispolon suorittama ajanviete! Maantiepyöräilyn hienous ei kuitenkaan häviä ihmismielen häilyväisyyden takia. Eihän rock-musiikkikaan ole kaikkineen paskaa, vaikka sitä onkin tehty monenmoisessa tuisketilassa...
Le Tour de France. Jälleen sotketaan ympäri Ranskaa, eikä tuossa teräsmieskisassa ole välttämättä mitään järkeä. Loistavaa viihdettä se kuitenkin parhaimmillaan on, ja siksi tuo legendaarinen kisa onkin edelleen voimissaan hatarasta alkuhistoriastaan huolimatta. Tänä vuonna Tourilla koetaan jälleen historian havinaa, koska reittiin on sisällytetty historiallisia osioita: mukulakiveä Belgian ja Ranskan rajalla, kaksi kertaa Col du Tourmalet - toisen kerran loppunousuna, etapin päätös Spa:n kaupunkiin eli peloton ilmeisesti legendaarisella GP-radalla. Sen verran vähän tiedän historiasta kuitenkin, että en pysty tykittämään lisää kihelmöivää faktaa. Yksi odotetuimmista etapeista on kuitenkin vuorossa Pyreneillä (etappi 16). Samana päivänä Col de Peyresourde, Col d'Aspin, Col du Tourmalet ja Col d'Aubisque.
Tourin seuraamisessa on monta ulottuvuutta. Keltaisen paidan jahti jättiläisten kesken, vuoristokauriiden taistelu pallopaidasta, sprintterihirmujen ryskintä vihreä väri silmissään. Sankarilliset irtiotot, joissa muutama uskalikko taistelee pääjoukon kaiken syövää voimaa vastaan. Raaka taistelu vuoristonousuissa repivine irtiottoineen ja taktisine velhoineen. Reikäpäät vuoristolaskuissa ja pakolliset joskin valitettavat kaatumiset. Riehakas yleisömeri etenkin serpentiiniteiden varsilla. Tallien välinen taktikointi Tourin eri palkintojen perässä. Lisäksi samalla saa loistavan katsauksen Ranskan maaseutuun, jota vanhan kulttuurin tavoin täplittävät katedraalit, luostarit, linnat, sillat, akveduktit ja vanhat kylät. Jos olisi Eurosport, saisi kaupan päälle vielä mitä hulvattominta suomalaista television urheiluselostusta!
Tänä vuonna on Armstrong omien sanojensa mukaan viimeistä kertaa Tourilla, mutta riittääkö rautainen kunto ja taktinen loistokkuus enää nuorempia hirmuja vastaan? Contador on taas selkeästi kapteeni numero yksi, the man to beat. Ovatko Schleckin veljekset liiaksi sidoksissa toisiinsa, kun iskun paikka vuorilla koittaa? Kykenevätkö Sastre, Evans, Menchov, Basso ja kumppanit taistelemaan halutuimmasta paidasta? Kuka polkkaa tiensä yleisön sydämiin vuoristonousuissa? Ketkä ovat suurimmat yllättäjät ja pahimmat pettymykset? Onko kirikisa vain Cavendishin ja Hushovdin välinen koitos?
Miksi olen - monen muun tavoin - niin innoissani tästä pyöräkisojen kuninkaasta? Enhän ole koskaan ajanut metriäkään kilpahyrrällä tai edes jalat kiinni polkimissa. Oma pyöräkin on pölyttynyt kellarissa kurjasti ilmat pihalla. Lapsena ja nuorena olen tosin ajanut pyörällä melkein joka paikkaan, kun ei iskä tai äiskä voinut heittää olemattomalla autolla mihinkään. Alamäet tuntuvat muuten hauskimmilta mutta ylämäet selvästi palkitsevimmilta!
Draaman kaari on parhaimmillaan aivan loistava maantiepyöräilyssä. Lisäksi maisemat vaihtuvat eli suorituspaikat ovat valtaisan eläviä. Aivan kuten golfissa ja suunnistuksessa. Kauniit näkymät ja lajin raju luonne eivät myöskään jätä kylmäksi, vaikka ulkona sataisi rakeita ja sohvalla yrittäisi sisäistää jokseenkin liikaa jäätelöä. Seuratkaamme siis erästä hienoimmista - ja ristiriitaisimmista - urheilutapahtumista, olimmepa itsekin kilpapyöräilijöitä tai vain arkisotkijoita kauppareissulla. Ja bongatkaa taasen se hullu ukko pirun puvussa (toivottavasti jaksaa vielä)!
PS. Ruokin omaa laji- ja Tour-tietämystäni loistavaksi kehutun Graeme Fifen kirjan parissa: Tour de France - the History, the Legend, the Riders (2008). Olen liittänyt samanlaisen lähestymistavan osaksi myös niin jalkapallon kuin golfinkin suurkisoja, tosin vasta tänä kesänä. Suosittelen samaa niille, joilla on taipumusta lukemiseen, penkkiurheiluun ja nippelitietoon.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste doping. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste doping. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 4. heinäkuuta 2010
tiistai 23. helmikuuta 2010
Orgaaniset olympialaiset? - päivä 10
Jälkijättöistä kirjoitteluahan tämä on, 11. päivä on jo pitkällä. Kommentoimatta en kuitenkaan jätä yhtään päivää, vaikka suomalaisittain useimmat ovat olleet surkeita. Katsastellaan ensin hieman kisatapahtumia, ja sujahdetaan lopuksi päivän teema-O:hon.
Kymmenennen kisapäivän tapahtumat olivat omiaan synnyttämään suomalaisissa jossittelua. Olisihan tullut mitali, jos Ahonen olisi voinut hypätä. Olisi tullut mitali, jos Saarinen olisi alkuperäisten kommenttiensa mukaisesti hiihtänyt parisprintissä. Olisiko kuitenkaan? Varmasti se olisi ollut mahdollista, mutta ei mitenkään varmaa. Lisäksi nämä olympialaiset menevät suomalaisten osalta niin sysipaskasti, että vain epäonnistuminen näyttää olevan odotusarvo. Muut venyvät, suomalaiset paukkuvat. Lisäksi kuulemma hiihtojoukkueessa kiehuu, varsinkin naisten kesken. Taitaa mennä vielä 4x5 perseelleen, kun suksi ei luista ja suhteet eivät suju. Saksa muuten saattaa yllättää siinäkin viestissä takavasemmalta, yllätyskorttina Neuner ampumahiihdosta.
Naisten jääkiekon olympiastatus on nykyajan mittapuussa sangen kyseenalainen. Kaksi maata ovat täysin ylivoimaisia, tuhottoman paljon parempia kuin kaksi seuraavaa. Käytännössä ilman suuria ihmeitä koko turnauksessa ratkotaan kullan ja pronssin kohtalot etukäteen selvissä pareissa eli turha pelailu voitaisiin jättää sikseen. Toivottavasti Sotshin kisoihin saadaan mukaan vihdoin jääpallo, koska se on aivan yhtä jännittävää etukäteisasetelmissaan. Ja varsin suosittua Venäjällä. Ja Suomella pronssin veto. Taitaa kyllä jäädä naisten lätkässä pronssit saamatta, koska maaleja ei osata tehdä millään.
Lopetetaan tältä erää narina ja vitutuksen purku. Suunnataan kohti vakavampia asioita eli kisojen orgaanisuutta. Moniko atleetti on todella liikenteessä luonnollisin tai siis sääntöjen sallimien konstien voimin? Vielä ei ole käryistä infottu lukuunottamatta niitä etukäteissaaliita, joista ei ole yli viikkoon puhuttu. Nimiä, lajeja tai maitahan ei paljastettu. Varmasti urheilussa ja siis näissä kisoissakin on pirusti porukkaa, joka on huijannut puijannut monin tavoin. Aivan samoin kuin taloudessa, politiikassa, työelämässä, harrastuksissa, uskonnossa, perhe-elämässä, terveydessä... Huijaamisesta ei tule oikeutettua, vaikka enemmistö olisi sitä mieltä tai ei jäisi kiinni. Mustavalkoista? Ainakin mustaa valkoisella, omalla nimellä, toisin kuin useimmilla nettiavautujilla.
Mielenkiintoisen näkökulman dopingkeskusteluun saa, jos miettii eri lajien suhtautumista kiellettyihin aineisiin. Hiihtäjät esimerkiksi ovat killuneet kuvainnollisesti ristillä ja purkkiin on pissattava ynnä verta annettava. Jääkiekkoilijat sen sijaan - muiden suurten joukkuelajien tapaan - saavat paljon löysempää kohtelua. Pitää olla varsin typerä ääliö, jos uskoo sinisilmäisesti lätkämiesten puhtauteen ja samalla tuomitsee monien yksilölajien urheilijat dopinghelvettiin jo lajinsa perusteella. Ei ne NHL-sankaritkaan sitä kiekkoa vatvo toista sataa matsia kaudessa ilman jotakin troppeja, eivät ainakaan kaikki. Kaikissa lajeissa on uskoakseni niin puhtaita kuin likaisiakin urheilijoita. Voisi mennä lätkätuloksetkin uuteen uskoon, jos kaikki pelaajat kävisivät läpi samanlaisen testauksen kuin monen yksilölajin taaplaajat. Shades of Stig Wetzell. Joo, dopingista ehkä lisää kun alkaa tuntua palaneen käryä.
Kisojen orgaanisuuteen voi toki ottaa toisenkin näkökulman. Siis ympäristön. Olympialaisethan ovat oivaa mainosta, siksi niihin kai upotetaankin nykymaailmassa rutosti rahaa. Oikea kansakuntain voimannäyttö. Vancouveristakin on välitetty runsaasti kauniita talvisia maisemia ja paikallisten ihmisten ystävällisyyttä sekä kaupungin kuntoon saattamisen viestiä. Brittiläisessä Columbiassa on varmasti paljon kauniita lumisia vuoristomaisemia, jylhiä metsiä, kirkkaita vuoristojärviä, jopa koskematonta luontoa. Kanada kokonaisuudessaan vaikuttaisi myös mainosmiehiä uskoessa olevan luonnonkaunis, ystävällisten ja urheilullisten ihmisten maa. Niinhän ne kaikki ovat. In these games.
Näistä narisen, koska uusimmassa Geo-lehdessä (Helmikuu 2/2010) on mielenkiintoinen artikkeli öljyhiekan jalostuksesta Albertassa, BC:n naapuriprovinssissa. Kanadahan on maailman johtavia valtioita kaivannaisteollisuudessa, muun muassa uraanintuotannossa. Tuolla Albertassa, Edmontonin pohjois- ja Athabasca-järven eteläpuolella sijaisevat valtavan suuret öljyhiekkaesiintymät. Näkymät ovat noilla seutuvilla kaukana olympialaisista postikorttimaisemista, avohakkuita ja järkyttävän laajoja avolouhoksia, vuotavia jätealtaita, jotka voivat saastuttaa Mackenzie-joen vesistön, sekä jopa kaksisuisia kaloja. Öljyn valmistaminen tuosta arvokkaasta hiekasta, jonka perässä ovat lukuisat suuret öljy-yhtiöt, kuluttaa valtavasti energiaa. Samalla vapautuu tuhottomasti hiilidioksidia, jota ei siis enää voi sitoa hävitettyyn pohjoiseen havumetsään. Bitumin erottaminen vaatii melkoisia myrkkyjä, jotta me kaikki elintasotuhot saamme käyttövoimaa puuhasteluihimme. Nopeammin, voimakkaammin, korkeammalle. Citius, altius, fortius.
Lukekaa kyseinen artikkeli, jos aihe kiinnostaa. Hyvä muistutus länsimaisesta kaksinaamaisuudesta ja mielikuvien voimasta. En ole puunhalaaja vaan en puunraiskaajakaan. Neither tree hugger nor tree fucker. Jokin järki pitäisi kuitenkin olla kyltymättömässä suuruudenhulluudessamme, olipa kyse sitten taloudesta tai vain huippu-urheilusta. No, kukapa ei näyttäisi itsestään parhaita puoliaan juhlissa, vieläpä omissaan. Oh Canada, what have you done!
Kymmenennen kisapäivän tapahtumat olivat omiaan synnyttämään suomalaisissa jossittelua. Olisihan tullut mitali, jos Ahonen olisi voinut hypätä. Olisi tullut mitali, jos Saarinen olisi alkuperäisten kommenttiensa mukaisesti hiihtänyt parisprintissä. Olisiko kuitenkaan? Varmasti se olisi ollut mahdollista, mutta ei mitenkään varmaa. Lisäksi nämä olympialaiset menevät suomalaisten osalta niin sysipaskasti, että vain epäonnistuminen näyttää olevan odotusarvo. Muut venyvät, suomalaiset paukkuvat. Lisäksi kuulemma hiihtojoukkueessa kiehuu, varsinkin naisten kesken. Taitaa mennä vielä 4x5 perseelleen, kun suksi ei luista ja suhteet eivät suju. Saksa muuten saattaa yllättää siinäkin viestissä takavasemmalta, yllätyskorttina Neuner ampumahiihdosta.
Naisten jääkiekon olympiastatus on nykyajan mittapuussa sangen kyseenalainen. Kaksi maata ovat täysin ylivoimaisia, tuhottoman paljon parempia kuin kaksi seuraavaa. Käytännössä ilman suuria ihmeitä koko turnauksessa ratkotaan kullan ja pronssin kohtalot etukäteen selvissä pareissa eli turha pelailu voitaisiin jättää sikseen. Toivottavasti Sotshin kisoihin saadaan mukaan vihdoin jääpallo, koska se on aivan yhtä jännittävää etukäteisasetelmissaan. Ja varsin suosittua Venäjällä. Ja Suomella pronssin veto. Taitaa kyllä jäädä naisten lätkässä pronssit saamatta, koska maaleja ei osata tehdä millään.
Lopetetaan tältä erää narina ja vitutuksen purku. Suunnataan kohti vakavampia asioita eli kisojen orgaanisuutta. Moniko atleetti on todella liikenteessä luonnollisin tai siis sääntöjen sallimien konstien voimin? Vielä ei ole käryistä infottu lukuunottamatta niitä etukäteissaaliita, joista ei ole yli viikkoon puhuttu. Nimiä, lajeja tai maitahan ei paljastettu. Varmasti urheilussa ja siis näissä kisoissakin on pirusti porukkaa, joka on huijannut puijannut monin tavoin. Aivan samoin kuin taloudessa, politiikassa, työelämässä, harrastuksissa, uskonnossa, perhe-elämässä, terveydessä... Huijaamisesta ei tule oikeutettua, vaikka enemmistö olisi sitä mieltä tai ei jäisi kiinni. Mustavalkoista? Ainakin mustaa valkoisella, omalla nimellä, toisin kuin useimmilla nettiavautujilla.
Mielenkiintoisen näkökulman dopingkeskusteluun saa, jos miettii eri lajien suhtautumista kiellettyihin aineisiin. Hiihtäjät esimerkiksi ovat killuneet kuvainnollisesti ristillä ja purkkiin on pissattava ynnä verta annettava. Jääkiekkoilijat sen sijaan - muiden suurten joukkuelajien tapaan - saavat paljon löysempää kohtelua. Pitää olla varsin typerä ääliö, jos uskoo sinisilmäisesti lätkämiesten puhtauteen ja samalla tuomitsee monien yksilölajien urheilijat dopinghelvettiin jo lajinsa perusteella. Ei ne NHL-sankaritkaan sitä kiekkoa vatvo toista sataa matsia kaudessa ilman jotakin troppeja, eivät ainakaan kaikki. Kaikissa lajeissa on uskoakseni niin puhtaita kuin likaisiakin urheilijoita. Voisi mennä lätkätuloksetkin uuteen uskoon, jos kaikki pelaajat kävisivät läpi samanlaisen testauksen kuin monen yksilölajin taaplaajat. Shades of Stig Wetzell. Joo, dopingista ehkä lisää kun alkaa tuntua palaneen käryä.
Kisojen orgaanisuuteen voi toki ottaa toisenkin näkökulman. Siis ympäristön. Olympialaisethan ovat oivaa mainosta, siksi niihin kai upotetaankin nykymaailmassa rutosti rahaa. Oikea kansakuntain voimannäyttö. Vancouveristakin on välitetty runsaasti kauniita talvisia maisemia ja paikallisten ihmisten ystävällisyyttä sekä kaupungin kuntoon saattamisen viestiä. Brittiläisessä Columbiassa on varmasti paljon kauniita lumisia vuoristomaisemia, jylhiä metsiä, kirkkaita vuoristojärviä, jopa koskematonta luontoa. Kanada kokonaisuudessaan vaikuttaisi myös mainosmiehiä uskoessa olevan luonnonkaunis, ystävällisten ja urheilullisten ihmisten maa. Niinhän ne kaikki ovat. In these games.
Näistä narisen, koska uusimmassa Geo-lehdessä (Helmikuu 2/2010) on mielenkiintoinen artikkeli öljyhiekan jalostuksesta Albertassa, BC:n naapuriprovinssissa. Kanadahan on maailman johtavia valtioita kaivannaisteollisuudessa, muun muassa uraanintuotannossa. Tuolla Albertassa, Edmontonin pohjois- ja Athabasca-järven eteläpuolella sijaisevat valtavan suuret öljyhiekkaesiintymät. Näkymät ovat noilla seutuvilla kaukana olympialaisista postikorttimaisemista, avohakkuita ja järkyttävän laajoja avolouhoksia, vuotavia jätealtaita, jotka voivat saastuttaa Mackenzie-joen vesistön, sekä jopa kaksisuisia kaloja. Öljyn valmistaminen tuosta arvokkaasta hiekasta, jonka perässä ovat lukuisat suuret öljy-yhtiöt, kuluttaa valtavasti energiaa. Samalla vapautuu tuhottomasti hiilidioksidia, jota ei siis enää voi sitoa hävitettyyn pohjoiseen havumetsään. Bitumin erottaminen vaatii melkoisia myrkkyjä, jotta me kaikki elintasotuhot saamme käyttövoimaa puuhasteluihimme. Nopeammin, voimakkaammin, korkeammalle. Citius, altius, fortius.
Lukekaa kyseinen artikkeli, jos aihe kiinnostaa. Hyvä muistutus länsimaisesta kaksinaamaisuudesta ja mielikuvien voimasta. En ole puunhalaaja vaan en puunraiskaajakaan. Neither tree hugger nor tree fucker. Jokin järki pitäisi kuitenkin olla kyltymättömässä suuruudenhulluudessamme, olipa kyse sitten taloudesta tai vain huippu-urheilusta. No, kukapa ei näyttäisi itsestään parhaita puoliaan juhlissa, vieläpä omissaan. Oh Canada, what have you done!
torstai 11. helmikuuta 2010
Suorituskyvyn parantajat
Kuulkaa tuota saapuvaa ääntä. Mikä se on? Ilmassa on jälleen tuo hurskastelun vire, kun typerykset syyttävät toisiaan valheellisten idolien kaatuessa sumeasilmäisten fanien niskaan. Eihän tässä mitään uutta ole; muut tekevät virheet, minä en. Mestarit ja voittajat kiehtovat typerää ihmismieltä halki historian eilen, tänään ja huomenna. Lajista riippumatta. Kun haaveet pettävät ja ihmiset sortuvat, alkaa kivi lentää. Itse kunkin suorituskyky ei riitä loppuun asti, mutta ehkä pidempään kuin muiden jos hieman oikaisee. Paranna vajavainen tallaaja, olitpa henkeä tai ainetta, ruisku tai pilleri, neste tai jauhe, voide tai vaate, ravinto tai harjoite, mielikuva tai valepuku, statussymboli tai elämänkatsomus!
Niin, kukapa meistä ei parantelisi suorituskykyään toisinaan. Useat eivät edes vaikuta tuntevan minkäänmoisia tunnontuskia. Energiajuomia, dieettejä, kuntoklubeja, vitamiinivalmisteita, lääkkeitä, kahvia, alkoholia. Kosmetiikkaa, kaiken maailman hilavitkuttimia moottoroituna ja ilman, vaatteita. Pyhiä kirjoituksia, musiikkia, taiteita, ihmisfysiikan palvontaa. Rahaa, lain venytystä. Kryptistä kieltä, omahyväisyyttä kenties.
Muistakaa siis olla hurskastelematta, kun jotkut urheilijat kuitenkin kärähtävät eli jäävät kiinni kielletyistä aineista. Nyt on kisat edessä, pian on purkki kädessä ja kusi purkissa, sitten ehkä lopulta housut kusessa. No, joiltakin jää kisat käymättä, kun testit ovat eriteltyinä liian väkeviä.
Me kaikki parannamme suorituskykyämme moninaisin tavoin, sitä ei käy kieltäminen. Paitsi luusereilta, raukoilta tutisevin puntein. Ratkaisevaa on se, miten me parannamme suorituskykyämme. Voimme kyetä upeisiinkiin saavutuksiin laillisin ja rehdein keinoin, mutta emme missään nimessä koko ajan. Jatkuva suorituskyvyn kohottaminen hätäisin, ahnein konstein johtaa henkilökohtaisiin tragedioihin. Kaikilla inhimillisen toiminnan tasoilla. Ei tarvitse olla Myllylä tai Nykänen todetakseen teeskentelyn turmiollisen vaikutuksen.
En kannata dopingia, paitsi tietyillä kemian aloilla materiaalien muokkauksessa. Huijaaminen on luuseroiden touhua niin huippu-urheilussa kuin missä tahansa muussakin ihmismielen ja -ruumiin koitoksissa. Suorituskykyä voi parantaa paljonkin ilman vilppiä, mutta muutos on harvoin nopeaa ja tuskin koskaan helppoa. Jokainen miestä tekee työtä, palkintorahat jäävät usein harvoille. Monet työelämän voittajat, jos häviäjätkin, ovat todellisuudessa kuin douppaavia urheilijoita. Kova työ ei vie huipulle tai se polku on olevinaan liian pitkä, joten oikoreiteille on menijöitä.
Ihailkaa huippusuorituksia, mutta yrittäkää ymmärtää niiden vaatima hinta. Jos oma kisasi on siinä, kuinka ehtiä mainoskatkolla hakemaan lisää kaljaa ja perunalastuja, niin sinulla ei oikein ole pohjaa sanoa mitään urheilusaavutuksista!
Jos yritätte minun tavoin seurata viiden renkaan ohjelmaa reilut pari viikkoa, niin välttäkää nyt hyvät ihmiset kotidopingia penkkiurheilun huipputulosten saavuttamiseksi. Yritän itsekin kuulla järjen ääneen jossakin tuolla maailman tuulissa. Keho vinkkaa, milloin se tarvitsee lepoa, milloin työtä, milloin tankkausta. Ei kuitenkaan veritankkausta!
Say no to caffeine overdose! Avoid olympic overload! Faking is losing!
Toim. huom. BS-toimitus pahoittelee mahdollista sormen heristelyyn viittaavaa sävyä. Se sormi herisee aivan yhtä paljon tänne päin kuin pois päin. Ehkä jopa enemmän, mistä on turha hurskastella yhtikäs ollenkaan. Siihen ei kantaa oteta, onko tuo sormi kenties keskisormi, peukalo tai jokin muu synnynnäisen työkalupakin osanen. Syy - lähdesuoja.
Niin, kukapa meistä ei parantelisi suorituskykyään toisinaan. Useat eivät edes vaikuta tuntevan minkäänmoisia tunnontuskia. Energiajuomia, dieettejä, kuntoklubeja, vitamiinivalmisteita, lääkkeitä, kahvia, alkoholia. Kosmetiikkaa, kaiken maailman hilavitkuttimia moottoroituna ja ilman, vaatteita. Pyhiä kirjoituksia, musiikkia, taiteita, ihmisfysiikan palvontaa. Rahaa, lain venytystä. Kryptistä kieltä, omahyväisyyttä kenties.
Muistakaa siis olla hurskastelematta, kun jotkut urheilijat kuitenkin kärähtävät eli jäävät kiinni kielletyistä aineista. Nyt on kisat edessä, pian on purkki kädessä ja kusi purkissa, sitten ehkä lopulta housut kusessa. No, joiltakin jää kisat käymättä, kun testit ovat eriteltyinä liian väkeviä.
Me kaikki parannamme suorituskykyämme moninaisin tavoin, sitä ei käy kieltäminen. Paitsi luusereilta, raukoilta tutisevin puntein. Ratkaisevaa on se, miten me parannamme suorituskykyämme. Voimme kyetä upeisiinkiin saavutuksiin laillisin ja rehdein keinoin, mutta emme missään nimessä koko ajan. Jatkuva suorituskyvyn kohottaminen hätäisin, ahnein konstein johtaa henkilökohtaisiin tragedioihin. Kaikilla inhimillisen toiminnan tasoilla. Ei tarvitse olla Myllylä tai Nykänen todetakseen teeskentelyn turmiollisen vaikutuksen.
En kannata dopingia, paitsi tietyillä kemian aloilla materiaalien muokkauksessa. Huijaaminen on luuseroiden touhua niin huippu-urheilussa kuin missä tahansa muussakin ihmismielen ja -ruumiin koitoksissa. Suorituskykyä voi parantaa paljonkin ilman vilppiä, mutta muutos on harvoin nopeaa ja tuskin koskaan helppoa. Jokainen miestä tekee työtä, palkintorahat jäävät usein harvoille. Monet työelämän voittajat, jos häviäjätkin, ovat todellisuudessa kuin douppaavia urheilijoita. Kova työ ei vie huipulle tai se polku on olevinaan liian pitkä, joten oikoreiteille on menijöitä.
Ihailkaa huippusuorituksia, mutta yrittäkää ymmärtää niiden vaatima hinta. Jos oma kisasi on siinä, kuinka ehtiä mainoskatkolla hakemaan lisää kaljaa ja perunalastuja, niin sinulla ei oikein ole pohjaa sanoa mitään urheilusaavutuksista!
Jos yritätte minun tavoin seurata viiden renkaan ohjelmaa reilut pari viikkoa, niin välttäkää nyt hyvät ihmiset kotidopingia penkkiurheilun huipputulosten saavuttamiseksi. Yritän itsekin kuulla järjen ääneen jossakin tuolla maailman tuulissa. Keho vinkkaa, milloin se tarvitsee lepoa, milloin työtä, milloin tankkausta. Ei kuitenkaan veritankkausta!
Say no to caffeine overdose! Avoid olympic overload! Faking is losing!
Toim. huom. BS-toimitus pahoittelee mahdollista sormen heristelyyn viittaavaa sävyä. Se sormi herisee aivan yhtä paljon tänne päin kuin pois päin. Ehkä jopa enemmän, mistä on turha hurskastella yhtikäs ollenkaan. Siihen ei kantaa oteta, onko tuo sormi kenties keskisormi, peukalo tai jokin muu synnynnäisen työkalupakin osanen. Syy - lähdesuoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)