Näytetään tekstit, joissa on tunniste selostus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste selostus. Näytä kaikki tekstit

perjantai 19. helmikuuta 2010

Olympic Overdose - päivä 6

Aijaijai, nyt alkaa jo BS-kisatoimitus hyytyä. Sen vuoksi tulee tämänpäiväinen editio jo reilusti väärän vuorokauden puolella, myös Vancouverin ajassa. Ukko rupesi piiputtamaan edellisen kovan lumilautailu / pikaluistelu / jääkiekkoyön jäljiltä eikä herännyt 'torkuiltaan' kuin vasta kahdeksan tuntia myöhemmin. No, penkkiurheilu vaatii yhtälailla lepoa kuin mikä tahansa muukin aktiviteetti...

Vähäiset opetustyöt hieman painavat kisaseurannan päälle, kun pitäisi opetuksia valmistella ja pitää sekä kokeita korjata. Rutiinilla rupeaa jo menemään, mutta kisat jäävät kyllä välistä toiselle silmälle. Tänä iltana pitäisi vielä lähteä valmennusfirman pippaloihin, joista tullaan kyllä ajoissa kotiin viikonlopun opetuksiin keskittymään... siis katsomaan kisoja.

Viime yö oli suomalaisittain varsin hiljainen, mitä nyt naarasleijonia pyöritettiin. Osaahan toki moni suomalainen naiskiekkoilija luistella, mutta se ei yksin riitä. Maaleja ei saada tehtyä, kun laukominen on järkyttävän kesyä. Mailaa ja kiekkoakin on osattava käsitellä jääkiekko-nimisessä pelissä. Miesten turnauksessa nähtiin ensimmäiset yllätykset, kun kanukit ja veli-venäläiset joutuivat omilla tahoillaan ex-rankkarikisaan. Mikä lie maalilaukauskisa se nyt sitten onkin. Jäi pannahinen vieköön nyt näkemättä nuo, samaten Australian olympiakulta naisten lumikourussa. Miesten taitoluistelun huimat ratkaisut kertailin koosteesta, ja oikein meni tuomarointi näin amatöörin silmin arvioituna.

Kisasisupussi päivältä kuusi oli ehdottomasti Ruotsin Pärson, joka edellispäiväisen syöksytällinsä jälkeen kapusi mäkeen ja lopulta voitti superkombista pronssia. Norjalaiset ja pari yllättäjää itäisestä Euroopasta juhlivat ampumahiihdossa, sinänsä hienoja kisoja. Suomalaisten suoritukset olivat yhtä laimean mitäänsanomattomia kuin käsittämättömät keltavalkoiset kisa-asunsa.

Taas pitää hieman kommentoida selostajien ja YLEn urheilutoimituksen touhuja. Heti kun saatiin yksi mitali sillä mehustellaan joka helkkarin välissä. Todennäköisesti se halfpipen kansansuosio unohtuu jälleen nopeasti arjen koittaessa, vaikka siitä touhusta voisi ainakin asenteen tasolla ottaa oppia perinteisissä urheilulajeissa. Lökäpöksypojatkin haluavat menestyä vaan eivät hampaat irvessä - tai hitostako minä sen tiedän. Luulen kai.

Selostajien mielenkiintoiset ääntämykset tuovat huumoriarvoa toisinaan tylsiinkin kisahetkiin. Otetaanpa pari esimerkkiä:

1. Parivaljakko Tapola&Ikola ampumahiihdossa: Sieltä tulee Slovenian Hurjat, vielä on hetken aikaa kärkeen. Ei kyllä ehdi, mutta hyvää kisaa hiihtää Hurjat. Toim. huom. Kyseessä on Slovenian Pavol Hurajt, tuttu mies mc:stä, ja nimi oikein ruudussa.
Papparaiset kyllä tietävät lajista paljon, mutta aivan liian usein ovat täysin hukassa kisatapahtumista. Montakin minuuttia voi mennä, ennen kuin ukot havaitsevat selkeästi kotikatsomossa nähtyjä asioita.

2. Vanha kunnon melutoosa Antsa Mertaranta USA-NOR -matsissa: Pärisee, Pärisee, hyvin pyörii kiekko Norjan puolustusalueella. Toim. huom. USAn Zach Parise se siellä kiekkoa pyörittää Norjan puolustusalueella.
No, tämähän on vain hauskaa eikä suinkaan typerää kuten Anteron kohdalla usein on.

Nyt pitää lopetella, koska työt painaa päälle. Ne vähätkin. Man has gotta do what man has gotta do. Kisablogi tosin jatkuu päivästä toiseen, kun niin itselleni lupasin. Ai niin, se liikuntalupaus mitaleista. Piiroinen veti hopeaa, joten menin kuntosalille treenaamaan 40 minuutiksi. Sikäli tuo oli hyvä porkkana, että punttisali ei ole minulle mikään luontevin osoite. Olenhan mallia kukkakeppi tai ehkä paremmin heinäseiväs. Bis frueher (U-umlaut puuttuu, joten tuttu kisagrafiikkakorjaus).

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Olympic On/Off - päivä 2

Hyvää ystävänpäivää näin suomalaisessa ajassa jälkikäteen lausuttuna kaikille niille, jotka itseään minun ystäväkseni voisivat tituleerata. Samat toivotukset myös niille, joista kenties tulee minun ystäviäni. Joo, elän sen verran Vancouverin ajassa, että sikäli olen vielä ihan ajoissa näine toivotuksineni. Laskiaissunnuntaikin on vietetty enemmän pullien kuin laskujen parissa. Laskin lähinnä vain leikkiä ja sitäkin oikeastaan varsin rajatusti.

Talviolympialaisten yhdistetyn kisa, etenkin hiihto-osuus, tarjosi jälleen hyvän esimerkin suomalaisesta heikosta suorittamisesta. En nyt tarkoita mitalitaisteluiden karkaamista, Ryynäsen kaatuilua enkä Mannisen tahmeutta. Nuo seikat olivat osin odotettavissa kuten kritiikin kärkenikin. Arvon H-P Hänninen nimittäin veti taas sellaisen suorituksen selostuspuuhissa, että alkoi meikäläistä ottaa päähän onneton suomalaistaso urheiluselostuksen saralla. Missä on Ryynänen, missä? (No, juuri tuli takaa-ajajien ohittamaksi.) Hannu tulee kovaa, enää sata metriä Demongista. (Ei tule, se on kyydistä putoava Ryynänen.) Kobayashi johtaa edelleen, kovaa menee. (Menee, menee toki, mutta kärjessä on kyllä Spillane.) Hoopi veti jälleen niin puusilmät kädessä, että oikein hävetti kuunnella moista sekoilua. Vähän yritti asiantuntija Pelkonen korjailla, mutta ei se riittänyt. Seuratkaa niitä tapahtumia, kotoa käsin näkee näemmä asiat paljon selvemmin!

H-P Hänninen on selostanut YLEssä urheilua niin kauan kuin muistan. Touhu on edelleen melkoista sekoilua varsinkin suomalaisten taistellessa sijoituksista, mutta valitettavasti Hoopi ei ole mikään yksittäistapaus. Samanlaisia verbaalikoheltajia, monotonisia toistelijoita ja havaintorajoitteisia "ammattiselostajia" on aivan liian paljon muitakin. Maikkarin formulatiimi, kuningaskotka-Uotila ja kaksmarkkaa-Nieminen, kaikki wannabe-Mertarannat, Bubi sekä monet muut tekijät häiriköivät tosissaan usean urheilulajin kunnollista seurantaa. Silmät auki ja järki käyttöön, nyt! Opetelkaa paremmiksi alallanne!

Kunnollista, ammattimaista urheiluselostusta kuullakseen on yleensä seurattava brittiläisiä tai amerikkalaisia kanavia, mutta ne eivät tietenkään seuraa monia meille suomalaisille kiintoisia marginaalilajeja. Hyvää selostusta määrittää ammattilaisten laadukas äänenkäyttö, tarkkanäköinen havainnointi ja aito innostuneisuus. Joskus vähäeleisyys toimii, toisinaan voimakas tunteenpalokin on paikallaan. Katsojille on kyettävä tarjoamaan kuvan ja grafiikan välittämän informaation lisäksi täydentävää tietoa, jotta urheilun seurannasta syntyisi mielekäs, merkityksellinen kokonaisuus. Onneksi osa YLEnkin selostajista hallitsee työnsä ainakin kohtuullisesti, jottei seuranta häiriinny vaan pikemminkin täydentyy selostuksesta. Tosin paljon on parantamista, mihinkään bbc- tai espn-tasoon ei päästä.

On kyllä ollut ilo seurata sellaisiakin lajeja, joita ei tavallisina talvina tule katseltua. Tähän mennessä siis pikaluistelu, short track ja kumparelasku, joka juuri saatiin suomalaisen lajin mitaliputken ohella päätökseen. Kanukit saivat vihdoin ensimmäisen olympiavoittajansa kotikentällään, vaikka sitä oli jo yritetty aiemmin Montrealissa '76 ja Calgaryssä '88. Sinnikkyydessä mainio esimerkki oli kuitenkin Latvian Edgars Silovs, joka eilen veti ensin 5000 metriä pikaluisteluhallissa (16:s) ja myöhemmin illalla short trackin 1500metriä (11:s). Saattoi kyllä mennä sijat hieman väärin, mutta se ei ole tässä huomiossa olennaista.

Kolmantena kisapäivänä jatketaan. Suomi on palannut menneeseen, kun kansakunnan mitalinnälkäiset kääntävät jälleen katseensa murtomaahiihtoon. Tuleeko mitaleja tai pisteitä? BS-blogi ja unentarve tulee kuitenkin.