Olympic Overdose - päivä 6

Aijaijai, nyt alkaa jo BS-kisatoimitus hyytyä. Sen vuoksi tulee tämänpäiväinen editio jo reilusti väärän vuorokauden puolella, myös Vancouverin ajassa. Ukko rupesi piiputtamaan edellisen kovan lumilautailu / pikaluistelu / jääkiekkoyön jäljiltä eikä herännyt 'torkuiltaan' kuin vasta kahdeksan tuntia myöhemmin. No, penkkiurheilu vaatii yhtälailla lepoa kuin mikä tahansa muukin aktiviteetti...

Vähäiset opetustyöt hieman painavat kisaseurannan päälle, kun pitäisi opetuksia valmistella ja pitää sekä kokeita korjata. Rutiinilla rupeaa jo menemään, mutta kisat jäävät kyllä välistä toiselle silmälle. Tänä iltana pitäisi vielä lähteä valmennusfirman pippaloihin, joista tullaan kyllä ajoissa kotiin viikonlopun opetuksiin keskittymään... siis katsomaan kisoja.

Viime yö oli suomalaisittain varsin hiljainen, mitä nyt naarasleijonia pyöritettiin. Osaahan toki moni suomalainen naiskiekkoilija luistella, mutta se ei yksin riitä. Maaleja ei saada tehtyä, kun laukominen on järkyttävän kesyä. Mailaa ja kiekkoakin on osattava käsitellä jääkiekko-nimisessä pelissä. Miesten turnauksessa nähtiin ensimmäiset yllätykset, kun kanukit ja veli-venäläiset joutuivat omilla tahoillaan ex-rankkarikisaan. Mikä lie maalilaukauskisa se nyt sitten onkin. Jäi pannahinen vieköön nyt näkemättä nuo, samaten Australian olympiakulta naisten lumikourussa. Miesten taitoluistelun huimat ratkaisut kertailin koosteesta, ja oikein meni tuomarointi näin amatöörin silmin arvioituna.

Kisasisupussi päivältä kuusi oli ehdottomasti Ruotsin Pärson, joka edellispäiväisen syöksytällinsä jälkeen kapusi mäkeen ja lopulta voitti superkombista pronssia. Norjalaiset ja pari yllättäjää itäisestä Euroopasta juhlivat ampumahiihdossa, sinänsä hienoja kisoja. Suomalaisten suoritukset olivat yhtä laimean mitäänsanomattomia kuin käsittämättömät keltavalkoiset kisa-asunsa.

Taas pitää hieman kommentoida selostajien ja YLEn urheilutoimituksen touhuja. Heti kun saatiin yksi mitali sillä mehustellaan joka helkkarin välissä. Todennäköisesti se halfpipen kansansuosio unohtuu jälleen nopeasti arjen koittaessa, vaikka siitä touhusta voisi ainakin asenteen tasolla ottaa oppia perinteisissä urheilulajeissa. Lökäpöksypojatkin haluavat menestyä vaan eivät hampaat irvessä - tai hitostako minä sen tiedän. Luulen kai.

Selostajien mielenkiintoiset ääntämykset tuovat huumoriarvoa toisinaan tylsiinkin kisahetkiin. Otetaanpa pari esimerkkiä:

1. Parivaljakko Tapola&Ikola ampumahiihdossa: Sieltä tulee Slovenian Hurjat, vielä on hetken aikaa kärkeen. Ei kyllä ehdi, mutta hyvää kisaa hiihtää Hurjat. Toim. huom. Kyseessä on Slovenian Pavol Hurajt, tuttu mies mc:stä, ja nimi oikein ruudussa.
Papparaiset kyllä tietävät lajista paljon, mutta aivan liian usein ovat täysin hukassa kisatapahtumista. Montakin minuuttia voi mennä, ennen kuin ukot havaitsevat selkeästi kotikatsomossa nähtyjä asioita.

2. Vanha kunnon melutoosa Antsa Mertaranta USA-NOR -matsissa: Pärisee, Pärisee, hyvin pyörii kiekko Norjan puolustusalueella. Toim. huom. USAn Zach Parise se siellä kiekkoa pyörittää Norjan puolustusalueella.
No, tämähän on vain hauskaa eikä suinkaan typerää kuten Anteron kohdalla usein on.

Nyt pitää lopetella, koska työt painaa päälle. Ne vähätkin. Man has gotta do what man has gotta do. Kisablogi tosin jatkuu päivästä toiseen, kun niin itselleni lupasin. Ai niin, se liikuntalupaus mitaleista. Piiroinen veti hopeaa, joten menin kuntosalille treenaamaan 40 minuutiksi. Sikäli tuo oli hyvä porkkana, että punttisali ei ole minulle mikään luontevin osoite. Olenhan mallia kukkakeppi tai ehkä paremmin heinäseiväs. Bis frueher (U-umlaut puuttuu, joten tuttu kisagrafiikkakorjaus).

Olympialainen osaaminen - päivä 5

Aamun sarastaessa on aika avautua jälleen. Koko pitkä yö on tullut seurattua kisoja eikä ole juuri väsyttänyt. Sen verran adrenaliinia veressä, kai. Mennäänpä kuitenkin alkuun rutisemissektorille, koska Vancouverin talvikisat ovat osoittaneet monia järjestelyn epäkohtia. Jääkoneista en muuten enää avaudu enempää kuin taannoin, se tuli jo selväksi.

Tiistai-iltana tyrittiin reippaasti ampumahiihdon miesten takaa-ajokisassa. Päästivät nimittäin kärkikymmenikön miehestä kaksi, Leguellecin (CAN) ja Teelan (USA) kymmeniä sekunteja liian aikaisin ladulle. Onneksi moinen amatöörimäinen virhe ei sentään sotkenut mitalitaisteluita.

Naisten keksiviikkoiltainen syöksylaskukisa päättyi media-arvoltaan oivasti, vaikka kisaa sävyttivät rajutkin kaatumiset. Ruotsin Pärson horjahti ja lensi kyykystä melkoisen kaatumiseen päättyneen ilmalennon dramaattisesti yleisön edessä sekuntien päässä mitalista. Tuo nyt oli lopulta odotettavaa. Toki etukäteen ei voinut arvata, kenelle noin kävisi. Sveitsin Gisin kaatui samaisesta hyppyristä ja liukui vauhdikkaasti maaliportin sivuitse, mistä seurasi ongelmia. Eivät olleet radan rakentajat tajunneet, että joku voisi hyvin kaaduttuaan liukua koneiden käyttämään lumiramppiin. Gisin liukui, lensi metrejä selälleen vaan onneksi ei loukkaantunut sen suuremmin.

Rataongelmat olivat liian dramaattisia kisojen alussa kelkkailussa, mutta myös maastohiihdossa nähtiin keskiviikkoiltana ikävä kaatuminen. Slovenian nimekäs hiihtäjä Majdic kaatui verrytellessään naisten sprinttiin kyseisen lajin radan tiukimmassa mutkassa. Siinä ei sinänsä ole mitään yllättävää, kaikissa talvilajeissa kaatuillaan. Onnettomuudekseen Majdic liukui kaaduttuaan mutkan ulkokaarteessa olleeseen rotkon poikaseen ja teloi kylkeään, mahdollisesti mursi jopa luitaan. Tuolloin näytti siltä, että yksi ennakkosuosikeista olisi poissa pelistä. Majdic oli kuitenkin varsinainen sitkeä sissi ja taisteli tiensä monien vääntöjen jälkeen pronssille saakka. Terveydellisesti tosin tuommoinen kipulääkkeiden voimalla tajunnan rajamailla vedetty taistelu saattoi olla typerää, mutta draama-arvoahan sillä eittämättä oli. Totean vain radan suunnittelusta, että nopeiden mutkien ulkokaarteiden reuna-alueiden on oltava kunnossa, mikäli halutaan turvallisia suorituksia. Tämä pätee muuallakin kuin moottoriradoilla...

Viimein päästään aina tunteita synnyttävään tuomarointiin, ja kärki kohdistuu nyt halfpipe-tuomareihin. Näin suomalaisittain miesten halfpipen alkukilpailun pisteytys herätti ihmetystä, ettenpä sanoisi suorastaan kiukkua. Arvostelu on aina mielipideasia, mutta Suomen Korven suorituksen pisteytys vedettiin kyllä varsin räikeästi alakanttiin. Myös muutama muu kisaaja sai ala-arvoiset pisteet ja vastaavasti jotkut ansiotonta arvonnousua sekä välieräpaikan. Tuomarit kuulemma kiertelivät ja kautta rantain myönsivät kysyttäessä virheensä, mutta päätyivät levittelemään käsiään. Protestia ei kuulemma voinut jättää.

Jokaisessa arvostelu- ja tuomarointilajissa täytyy toimia jämptisti sekä kyetä selkeästi myöntämään myös väistämättä ilmenevät epäonnistumiset. Alkuunsa vähintään olympialaisissa, ehdottomasti. Mikäli pisteytysjärjestelmä vaatii uusimista, suosittelen katsomaan mallia taitoluistelusta, jossa väistämätön uudistus muutti lajia urheilullisemmaksi ja tasapuolisemmaksi. Siihenkin tosin tarvittiin Salt Lake Cityn 2002 talvikisojen paritaitoluistelun skandaali. Mitä tästä on sanottavaa? No, virheitä ei yleensä korjata ennen kuin niistä alkaa tulla paskaa omaan niskaan. Toisaalta tössitään sitä reippaasti paljon merkittävämmissäkin tuomarointiympyröissä kuin urheilupiireissä. Eikä myönnetä nöyrästi virheitä, jos ei ole pakko. Surkeaa luuseriasennetta mokoma vastuunpakoilu!

Paljon oli hienoja kisatapahtumia kuluneena yönä, vaikka tunarointeja bongasinkin ja niistä edellä avauduin. Saimme lumikourusta sen ensimmäisen mitalin, josta mediassa on kohkattu aivan liiaksi. Shaun White veti sellaiset suoritukset, että en enää itsekään kyseenalaista miehen synnyttämän kohun syitä. On muuten halfpipe lajina kehittynyt railakasta vauhtia sitten viime näkymän, sen verran harvoin sitä seuraan. Tosin vauhdin ja vaikeuden kasvaessa riskit lisääntyvät ja vammat pahenevat.

Norskit tyrmättin miesten sprintissä, venäläiset asialla. Suomalaiset sammuivat puolestaan naisten kisassa. Naisten lätkästä kertoo aika paljon se, että Kanada teloi Ruotsin 13-1 viimeisen erän löysäilystä huolimatta. Leijonat ja muutkin huippujoukkueet avasivat turnauksensa vihdoin. Ehkä oli Suomelle hyväksi nukahtaa toisen erän alussa, jotta ei päästy leijumaan liiaksi näin alkuun. Melko hyvältä peli vaikutti, vaikka todellista testiä ei suinkaan vielä ollut.

Siinäpä satuilua kerrakseen, ulkona on jo valoisaa. Taitaa mennä päivä nukkumiseen. Tosin pitäisi tehdä vähän töitäkin, pannahinen. Uudet kisailut odottavat illassa, vaikka vielä vääntävät tshekit ja slovakit kaukalossa. BS-kisablogi ehdottaa vielä harkittavaksi semmoista ehdotusta, että suomalaiset voisivat panostaa kisojen järjestelyihin muiden rahoilla. Kultaiset vuodet kilpakentillä ovat enimmäkseen menneet, mutta isojakin kisoja osaamme tunnetusti järjestää toimivasti.

Ja vielä pisteet kotiin siitä, että eräässä lätkämatsissa soittivat uruilla Neun und Neunzig Luftballonsia.