Olympialainen osumatarkkuus - päivät 14 ja 15

Ei huolta lainkaan, blogin rustaajanne ei sittenkään uupunut ladun varteen. Tosin hieman tuli reilun parinkympin lenkillä tehtyä Heikkiset - energiat loppuivat kesken, joten oli hiivittävä maltilla kotiin. Ankkaa ylämäissä ja kuokkaa muualla, kovempi kyyti olisi ollut lopulta hitaampaa. Toisen lenkin heitin eilen osin kilpaprofiilin laduilla, ja reisiä hapotti. Säilyy paremmin maltti sohvakommentaattorina.

Talk about overkill. USA strikes six times in mere 13 minutes against poor, struggling Finns. Overkill. Nuf said.

Olympialaisten päivä 14 oli suomalaisittain heikohko, vaikka hieman aneeminen Poutiainen toki kuudenneksi pujottelikin. Kärkeen kaksi, mitalille yksi sekunti. Tuo amerikkalainen tyrmäys oli toki suomalaisittain ikimuistettava - ikävässä mielessä. Suomen jääkiekko ei ole niin vahvoissa kantimissa kuin arvokisamenestys antaisi olettaa. Kohta tulee nuorten leijonain tyhjiö, jolloin millekään hehkutukselle ei ole enää katetta. Näissä kisoissa oli Suomen pelissä nähtävissä paljon ongelmia. Kiekkoja ei osata laukoa häävisti kohti maalia vaan pitkin pleksejä ja vastustajan varusteita, syötöt suuntautuvat minne sun sattuu. Sakut ja Teemut, Villet ja Jeret jo syrjään, ei niitä äijiä saa peluuttaa vanhojen meriittien pohjalta! Kanada vastaan USA, se selkeä vaihtoehto toteutui, vaikka kanukit hieman löysäilivät liiaksi.

Päivä 14 oli ampumahiihdon päätös. Herra Karhulaakso eli Jörkka ite sai vielä kerran tuoda Norjan olympiavoittoon. Kaikki muut ennakkosuosikit ammuskelivat kisansa pilalle jossakin vaiheessa viestiä, vaikka toki Itävalta ja Venäjä himmeämmet hilut kotiuttivatkin. Pummeja, sakkoja ja turvalleen tuiskahtamisia.

Toiseksi viimeinen kisapäivä eli nro 15 oli se toinen suomalainen pronssipäivä. Saarinen taktikoi ja taisteli itsensä kolmanneksi kahden hurjan mitalirohmun takana. Viimeinen suksenvaihto kirvoitti meikäläiseltäkin ärräpäitä, pakko se on myöntää. Totesin itsekseni, että saa olla helvetin hyvä suksi, jotta moinen visiitti kannattaisi. Olihan se. Kuitunen ilmeisesti viimeisessä arvokisahiihdossaan sukelsi metsään, mutta onneksi on Jari lohduttamassa. Hiihto kirkasti lopussa suoritussaldoaan, ja vielähän ukot suksivat kuninkuusmatkaa.

Miesten lätkästä saatiin taas se suomalainen kulta eli pronssi. Kaksi hyvää ja yksi surkea erä. Vähän säälittää Slovakian puolesta, kun jäivät ilman mitalia. Suomen peli tökki niin pahasti tässä turnauksessa, että ainoastaan Tshekki oli mielestäni näistä seitsemästä suuresta heikompi. Sveitsikin haastoi tosissaan USAn - vieläpä kahdesti. No, turnauksissa eivät parhaatkaan aina voita. Pronssi kuitenkin voitettiin, ja Jokinen näytti vihdoin suomalaista viimeistelytaitoa. Vielä on jäljellä kisojen päätös ja kliimaksi - amerikkalainen otatus Yhdysvaltain ja Kanadan välillä. Toivottavasti tuo matsi ei lässähdä toisen joukkueen tyrimiseen.

Toiseksi viimeinen kisapäivä oli pitkälti Kanadan juhlaa, vaikka pujottelussa Italia ottikin vihdoin kultaa Itävallan jäädessä ilman miesten alppimitaleja. Kanada kilisteli kultaa niin curlingista, pikaluistelun joukkuekilpailusta kuin lumilautailun parisuurpujottelustakin. Isännät voittavat mitalitaulukon, kun kullat ovat ensisijaisena mittarina. Talviurheilun suurvallat USA ja Saksa saavat tosin enemmän mitaleita.

Päivän 15 Suomi-kuva oli Halonen ja Jutila samassa aitiossa.

Koko kisojen eräs typerimmistä toimittajain kliseistä oli puolestaan "ei mennyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla". Siis lausuttuna selkeän epäonnistumisen ja pettymyksen jälkeen. Sanokaa nyt saakeli selvästi asianne älkääkä lässyttäkö mitäänsanomattomuuksia! Pitää tähdätä, jotta voisi osua. Täytyy harjoitella, että osuu.

Olympic Overkill - päivät 12 ja 13

Kaksi kerralla, kun blogistikkoa jumittaa.

Olympialaiset on kohta kisailtu, mutta suurin huipentuma on ajoitettu loppuun. Kanadassa jääkiekko on todellakin ykköslaji. Kisapäivä 12 huipentui monessa mielessä Kanadan murskaavaan esitykseen Venäjää vastaan kiekkokaukalossa. Kanada on tehnyt niin monesti aiemminkin tällaisen tempun: ensin takkuillaan reilusti oman taitotason alapuolella, mutta loppua kohden meno yltyy parhaimmillaan ylivoimaiseksi. Enää ei olisi lainkaan yllättävää, jos kanukit marssisivat olympiaturnauksen voittoon. Toisaalla Sveitsi taisteli urheasti, mutta USA eteni Suomen vastustajaksi ja todennäköiseksi finalistiksi. Suomi voitti toki hienosti Tshekin, mutta saamme kiittää onneamme vastustajan heikkoudesta. Samanlainen esitys ei riitä semifinaalissa. Viimeksi on tapaus Ruotsi: Slovakia pudotti sinikeltaiset maan pinnalle, mikä oli tavallaan sangen sopivaa. Ruotsalaiset käyvät toki meille suomalaisille malliksi monessa, mutta kyllä se kihahtaa hattuun lahden tuollakin puolella. Ensi yönä kahnataan jälleen, ja Kanadassa toivotaan kovasti naapurien välienselvittelyä - osa 2. Täällä ei - paitsi ehkä pronssimatsiin.

Päivä 12 näytti hieman valoisammalta Suomen mieshiihtäjien kannalta, kun ruma romahdus viestissä vältettiin. Tuloksena oli olosuhteisiin nähden oiva viides sija, ja suksetkin oli vaihteeksi valittu ynnä voideltu mainiosti. Nousiainen on taistellut hienosti läpi kisojen, vaikka se yhdistelmä kesken jäikin.

Lydia Lassila on olympiavoittaja. Ai kuka? Ei, hän ei ole suomalaishiihtäjä jostakin kaukaisilta menestyksen vuosikymmeniltä. Hän on suuren talviurheilukansan Australian freestyle-hyppääjätär, joka sattuu olemaan naimisissa ex-kumparelaskija Lauri Lassilan kanssa. Ja studiossa Riihilahti lausui tietenkin kliseen "kyllähän tästä voidaan pieni murunen Suomeen ottaa". Ollaan optimistisia, jaetaan voitot ja hylätään tappiot!

Päivä 13 taisi olla se 'suuri' suomalainen kisapäivä. Naisten hiihtoviestistä räävittiin kolmas sija, kiitos kahden parhaan hiihtäjämme tällä hetkellä. Monen joukkueen perinteisen sukset eivät kyllä kulkeneet alamäessä mihinkään. Se on raskasta puuhaa, kun joutuu alamäessäkin lykkimään vauhtia. Tosin meistä nuoremmista alati harvemmilla on mitään hajua moisesta koettelemuksesta. Naisjääkiekkoilijat saavuttivat sen sijaan maksimi- ja käsittääkseni myös minimitavoitteensa. Oli se tosin ansaittua. Junnu Vainion sanoin: eivät pärjää Ruotsin missit vaikk' on niillä suuret - luulot! Ei kannata uhota voittavansa kahta suurta, jos siihen ei ole mitään jakoa. Pronssimatsissa oli edelleen rutosti sekoilevaa peliä, mutta kaikkia maaleja kehtaa kyllä katsoa vaikka slomona.

Rouva tasavallan presidentti Halosen suoritus oli melko järisyttävä. Leijonapaita päällä ja lippu kädessä aitiossa hytkynyt maan äiti, muumimamma käy melkoisesta cheerleaderistä malliin seniorisoituva Suomi. Vieressä eksyneen oloisena huojunut tohtori Arajärvi sai varmasti muutaman suomalaismiehen myötähäpeät osakseen. Olisi Pena varmasti ollut mieluummin vaikka taidenäyttelyssä muutaman vieraan valtion päämiehien parempien puoliskojen kanssa. Onhan se ihan kiva, että presidenttimme tukee kansakuntansa urheilevan nuorison pyrkimyksiä varsin maanläheisesti. Suorituksen televisiointi kansainvälisesti on vain niin kovin JÄÄTÄVÄÄ. Ymmärtäkää kuten haluatte, mutta niin te kuitenkin tekisitte...

Suksien voitelu on kai viimein saatu kohtuullisesti jaloilleen. Manninen rutisti sen pakollisen neljännen sijan, jotta olympiamitallin metsästyksen voidaan sanoa jääneen harmittavan lähelle. Totuus on kuitenkin semmoinen, että näissä kisoissa comeback-toivomme Ahonen ja Manninen eivät olleet lopulta kovin lähellä mitalia. Neljänsistä sijoistaan huolimatta. Yhdistetylle oli varmasti lajina sangen tärkeää, että USAn urheilijat veivät kaksoisvoiton. Kerrankin on mahdollista saada edes hieman exposurea rapakon tuolla puolen. Todetaan vielä, että The Hurricane ei riittänyt kultaan. Nimittäin Jeret Petersonin kohuttu volttisarja freestyle-hypyissä. Second to one.

Lopuksi yhteen kauneimmista lajeista eli naisten taitoluisteluun. Ylivoimainen ennakkosuosikki Yu-Na Kim oli täysin maineensa veroinen, sillä kaikki muut jäivät reilusti taakse. Vauhti, suorituksen helppous ja varmuus, tekniikka - kokonaisuus aivan omaa luokkaansa. Niillä pisteillä voittaisi lähes kaikki mieskilpailijatkin. Muutkin mitalistit saavuttivat kahdensadan pisteen rajan ansaitusti, ja media sekä yleisö sai toivomansa lopun traagiseenkin tapaukseen Rochette. Suomalaiset onnistuivat mainiosti, ja Lepistö osoitti selkeän paremmuutensa Korpeen nähden. Maailman kärkisijat ykköstä lukuunottamatta ovat jo ulottuvilla, mutta sinne on monia muitakin pyrkijöitä. Tämä kisa todisti meille suomalaisille penkkiurheilijoille ehkä parhaiten sen, että pistesijat ja hyvät suorituksetkin voivat olla innoittavia ja iloittavia. Ei se mitalin puute ole syy synkistelyyn. Monelle urheilijalle järkevät tavoitteet ovat ihan muualla kuin podiumilla.

BS-kisablogin tuomio: Kanadan esitys Venäjää vastaan. Overkill. Yu-Na Kimin suoritus. Overkill. Presidentti Halosen versio naislätkän fanituksesta. Overkill. Mos def.

Ja sitten vihdoin ukko ladulle. Saattaa himppasen hapottaa. Onko niin hapokasta että ei pysty? Det vill jag se.

Vankkurit Vancouveriin

Puolentoista viikon kuluttua se käynnistyy - reilun kahden viikon rankka penkkiurheilurupeama maailman parhaiden talviurheilijoiden suoritusten parissa. On siis aika tarjoilla vihdoin Talviolympialaisten BS-ennakkopaketti kaikkien kaupallisten ja julkisten versioiden kylkeen! Mitään kattavaa breakdownia ei ole kuitenkaan luvassa, koska substanssiosaaminen tai myyntitaidot ja röyhkeys eivät kanna tässä toimituksessa moiseen suoritukseen. Joka tapauksessa siellä kotisohvilla syyhyää jo monella satunnaisemmallakin penkkipungertajalla muukin kuin päänahka ja varpaanvälit. On siis aika katsoa tulevaisuuteen eli mitä Me Suomalaiset voitamme tai ne hermoheikot urheilijat häviävät noissa talvisissa turnajaisissa...

Suomen olympiakomitea asetti peräti raamatullisen luvun kaksitoista mitalitavoitteeksi. Menestys on mukavaa ja pessimismi ikävää, mutta uskon tuon tavoitteen jäävän haaveeksi. Suomesta lähtee kisoihin monia mitalikelpoisia urheilijoita, mutta kyllä niitä suuntaa Brittiläiseen Kolumbiaan muualtakin. Profetoinkin tulevaa talvikisasesonkia siten, että voittoja ja tappioita tulee päämaun ollessa pistesijoissa. Olympialaisia ei kannata seurata vain ja ainoastaan hampaat irvessä suomalaisten menestys- ja menetysmahdollisuuksia mielessä pyöritellen. Tulevat kisat ovat ehdottomasti talvista urheilujuhlaa, jossa kanadalaisittain päähuomion saavat ehdottomasti miesten jääkiekko sekä curling.

Minun suositukseni on, että itse kukin penkkiurheilusta edes hieman pitävä seuraa kerrankin kisoja laveamman väripaletin mukaan. Keskittyminen pelkkään jääkiekkoon tai hiihtoon ja mäkihyppyyn osoittaa selkeää ajatusmaailman rajoittuneisuutta talvisten kisailujen tiimoilta. Jos menet hienoon ravintolaan syömään ja valitset pääruoaksi taas sen saman hyvän, varman pihviannoksen, sekä jätät alku- ja pääruoat vähälle makustelulle, et ymmärrä hyvän ruoan päälle. Mikäli kuuntelet aina poppia tai iskelmää, katselet toistuvasti actionia ja komediaa, vaan jätät muut tyylilajit kokemusmaailmasi ulkopuolelle, ei sinua voi sanoa todelliseksi musiikin tai elokuvien ystäväksi. Well, you get the point. And if you don't, it's not my but your bad.

Toki useimpien on käytävä töissä myös kisojen aikana, joten öiset lätkämatsit ja iltamyöhän sukseilut voi jäädä vähille. No, toimikaa niissä raameissa mitä saitte! Itse mehustelen sillä aatoksella, että työttömälle yökukkujalle nämä talviolympialaiset tulevat niin otolliseen aikaan! Käykää te työlliset töissä, kun meikäpoika valvoo ja penkkiurheilee koko sielunsa syvyydestä! No joo, ei se niin matala ole, että tällä pohjaan pääsisi... Jutun opetus taitaa kuitenkin olla se, että pas...kakat kortit eivät aina olekaan niin kovin pas...kakat. Vähästä on riemu revittävä.

Ja nyt viimein hieman katsausta Vancouverin olympialaisten lajivalikoimaan sekä maamme mahtaviin edustajiin.

Murtomaahiihto. Suurin osa mitaleista tulee murtsikkasukset jalassa. Viestejä on kaksi sekä miehillä että naisilla ja henkilökohtaisia lajeja neljä kumpaisellakin. Naiset saavuttavat 3-5 mitalia ja miehet 1-3 mitalia, kulta tullee todennäköisimmin naisten viestistä. Lisäksi pistesijoja ropisee, osa yllätyksinä, toiset pettymyksiä. Saarinen ottaa mitalin, Roposellakin on omaan mitaliin vihdoin saumat. Kuitusesta ei tiedä: kestääkö selkä, mitä tekee Jari? Muranen ja ikuinen varajäsen Sarasoja varmistanevat joukkuemenestyksen. Miesten puolella kuluneen talven nimi on ollut Heikkinen. Voi tulla jopa kultaa, voi päättyä myös romahdukseen. Siis yksittäinen kisa. Nousiaisella ja Jauhojärvellä on pienet saumat mitaliin, mutta toiveet lepäävät paljolti joukkuekisoissa.

Mäkihyppy. Suomalaisten eniten arvostama laji, jostakin ihmeen syystä, kulkee itävaltalaiskomennossa yhden Ammannin kera. Ahonen on ilmeisesti pistesijoilla, mutta mitaliin on omat mahdollisuutensa. Muilla kotkilla ailahtelee niin paljon, että pistesijat ovat tiukassa. Toki Mr. Olli voi olla kolmen joukossa tai vastavuoroisesti karsiutua. Joukkuekisasta ehkä pronssia, muutoin pistesijoihin on tyytyminen. Mieluusti olen kyllä väärässä.

Yhdistetty. Onneksi on Manninen. Ilman häntä ei joukkuekisasta tulisi varmasti menestystä, nytkään ei välttämättä. Koivurannalla ja Mannisella on saumoja mitaleille, mutta pistesijoille jääminen ei olisi iso yllätys vaan itse asiassa odotettavaa. Seuratkaa kovia paluita: Mannisen ohella Gottwald ja Lodwick. Veikkaan yhtä pronssia.

Ampumahiihto. Suksilajien nykyinen kuningas, ehdottomasti. Seuratkaa ihmeessä, jos ette vielä ole tajunnut tämän lajin vetovoimaa! Mäkäräinen päässee pisteille, mitali vaatii kovan onnistumisen. Jälleen yksi comeback, Puurunen voi yltää lähelle kymmenen joukkoa, jos natsaa. Naisissa Saksa ja Ruotsin kaksikko vievät kotiin kaulakoruja, miehissä Norjan tykit ja Itävalta ovat seuraamisen arvoisia. Venäläisistä ei voi sanoa mitään varmasti.

Alppihiihto. Poutiaisen varassa mennään, muiden pistesijat olisivat mieluinen yllätys. Yksi mitali tai pari pistesijaa tulossa, Suomeen siis. Kuka on kisojen 'nistitykki: Raich, Hirscher, Cuche vai Miller; Vonn, M. Riesch vai Zettel? Ainakin miesten syöksy on pakollinen rasti ja vieläpä heti kisojen alussa.

Lumilautailu. Miesten halfpipessa on kova kilpailu, joten varmaa mitalia odottavat vain typerykset. Piiroisen ja Korven johdolla päästään pisteille, mutta laatat ovat tiukassa. Toivottavasti onnistuu kuten Torinossa. Paripujottelusta ja naisten kisoista en osaa sanoa mitään, kun en ole niitä lainkaan seurannut.

Freestyle. Miesten kumpareissa suomalaiset ovat olleet kovia, mutta nyt menee putki poikki. Hienoa, jos pisteille pääsevät, lähinnä Luusua tai Ronkainen kokemuksen turvin. Skicross uutena lajina voi tarjota mielenkiintoisia taisteluita miesten sarjassa, jossa on suomalaisedustuskin.

Pikaluistelu. Suomen menestystoiveet ovat Poutalan varassa, 500 metriä kannattaa katsoa. Kenties jopa mitali, mutta ainakin pisteille päästään. Koskela on kaukana parhaastaan. Pidempiä luistelumatkoja ei ole tullut seurattua ennen kisoja, ehkä korjaan tuon epäkohdan.

Short track. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Etelä-Korean menestyslaji, jota ei juuri näy olympialaisten välissä.

Taitoluistelu. Kisojen taiteellisin laji, jota kannattaa katsoa vaikkapa jääkiekon vastikkeena. Itseäni kiinnostavat eniten naisten ja miesten yksinluistelut. On muuten aivan turha odottaa mitalia Suomeen, vaikka Lepistö ja Korpi ovatkin tavattoman taitavia ja tietysti kauniita nuoria urheilijanaisia. Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta tulee sellaisia naisluistelijoita, jotka väistämättä vievät korut kotiin. Suomalaiset tavoittelevat sijoja 6-10. Miesten puolella kovat paluut värittävät kisaa.

Jääkiekko. Suurimman huuman ja toiveiden laji. Viime kisoissa kaikki sujui liiankin hyvin finaaliin asti, nyt ei taida olla asiaa semifinaalia pidemmälle. Katselin viime viikonloppuna rostereita, ja seitsemän on edelleen suurta. Pienemmistä pyrkivät kiusaamaan isompiaan Sveitsin johdolla. Suomen vahvuudet, maalivahdit ja joukkuepelaaminen, voivat auttaa neljän joukkoon, mutta viimeistelyn ontuminen voi tärvellä monen penkkiurheilijan riemun ja perhe-elämän pariksi viikoksi. Kanukit odottanevat vesi kielellä kisojen päättyvän riemuvoittoon venäläisistä. Nämä kaksi ovatkin pelaajistoltaan muiden yläpuolella ja luultavasti Final Fourissa. Amerikkalaisilla on nyt hyvät mahdollisuudet estää Ruotsin, Tshekin ja Suomen toiveiden toteutuminen. Slovakia kaatunee puolustuspäähänsä. Suomi sijoilla 3-6.
Niin, pelaavathan naisetkin toki kiekkoa. Veljeni sanoi sen, minkä moni muukin vahvistaa. Ei se naisten lätkä vaan kiinnosta. Ainoastaan Kanadan ja USAn välinen mittelö kuulunee varmasti omiin valintoihini, ja kanukit vienevät sen. Suomi voi hyvin olla taas neljäs, tietysti Ruotsin takana.

Curling. Ei tulla näissä kisoissa nänniin suomalaisittain, mutta lajin ratkaisut täytyy seurata kuitenkin. Curling on ymmärtääkseni käsittämättömän suosittua Kanadassa, joten hallissa riittää tunnelmaa.

Kelkkailu. Olipa se ohjas-, ratti- tai skeletonkelkkailua, niin enpä osaa sanoa asiasta juuri mitään. Ei ole ollut seurantaa päällä koko talvena, joten ainoa exposure tullee olympialaisissa. Suurin menestys mennee Keski-Eurooppaan.

Mitä siis jää käteen? Suomen saldo tullee mitaleissa olemaan 8-10, ja saanemme vihdoin uuden talvikisojen olympiavoittajan Samppa Lajusen 2002 menestysten jälkeen. Se on varmaa, että mitaleita ei tule Torinon kisoista poikkeavasti laajasta lajikirjosta. Maastohiihto on taas huomion keskiössä, vaikka suurimmat jutut kirjoitetaan lätkästä. No, reilun kahden viikon kisarupeama on yövalvomisineen kova koetus karaistuneillekin penkkiurheilijoille. Teen nyt pari lupausta, jotta saadaan seurannasta henkilökohtaisesti hieman jännittävämpää.

1. Jokainen suomalaismitali sysätköön minut liikkumaan: 40 minuuttia kullasta, 30 hopeasta ja 20 pronssista. Liikun toki muutenkin eli en lähde tyhjästä ähkimään. Huono menestys pakottaa minut myös kuntoilemaan.

2. Pyrin kirjoittamaan tässä osoitteessa henkilökohtaista kisaseurantaani päivittäin. Ei tule näin pitkää juttua, ei riitä aika siihen.

Lämäistään tähän loppuun vielä muutama seuraamisen arvoinen, erityisesti olympialaisiin ja suurkisoihin liittyvä seikka:

Varsinkin suksilajeissa voi bongata varsin eksoottisia edustajia. Muistissa ovat muun muassa kenialaiset hiihtäjät, senegalilaiset syöksylaskijat, jamaikalaiset kelkkailijat ja grönlantilaiset ampumahiihtäjät. Monille jo osallistuminen on voitto.

Itävalta ja Norja ovat pieniä, suuria talviurheilumaita reilusti Suomen edellä.

Kisojen kliimakseja: miesten syöksylasku, curlingfinaali, jääkiekon semifinaalit ja loppuottelu. On niitä toki muitakin, mutta Kanadassa kun ollaan...

Kisojen mahdolliset antikliimaksit: miesten 50 km hiihto, sovussa sujutellaan ja Northug voittaa loppukirin; Kanada kokee yllätystappion lätkässä ennen finaalia; Wada nousee valitettavasti keskiöön, kun kusessa on ekstroja; joku teloo itsensä alppirinteissä pahasti. Ennakkosuosikkien epäonnistuminen yleensäkin lässäyttää tunnelman kannattajien parissa.

Kisojen mälli ja tälli: Herman Maierin voltit 1998, Ruutu vs. Jagr 2006, short trackin joukkokolari. Kuka tai ketkä kaatuvat tai törmäävät itsensä osaksi olympiahistoriaa?

Talviolympialaiset ovat joka tapauksessa hieno tapahtuma, jota kannattaa seurata muutoinkin kuin suomalaismenestystä uhoten tahi surkutellen. Kesäkisoihin verrattuna talvikisat ovat vielä paremmin käsityskyvyn rajoissa, mutta toki niitä seurataan verrattain harvoissa maissa tosissaan. Kisoista saa enemmän irti, jos on mahdollista vetää itsekin hokkarit tai monot jalkaan sen sijaan että vetäisi herneen nenään. Oma innokkuuteni talviolympialaisia kohtaan juontuu pitkälti lapsuuden kokemuksista, kun porukalla matkittiin milloin ketäkin huipputekijää sukset tai luistimet jalassa tai maila kourassa.

Nyt täytyy koettaa saada reilusti vastinetta tv-lupamaksurahoilleen. Toivottavasti liian moni YLEn selostaja ei mesoa liiaksi (Hannula, Mertaranta prkl) tai touhua puusilmineen siellä selostamossa (Teronen, Hänninen prkl). Antakaa selostajat katsojillenne lisäarvoa, älkääkä vain selittäkö fiksuille katsojille jo kuvasta ja äänestä selviäviä asioita! Satusetä Wallenius taitaa puuttua remmistä...

Kisakuume kohoaa. Onko sinut jo rokotettu?

Go, Crazy Canucks! And yes, how appropriate. We are in Vancouver!